IRC-Galleria

Yritin päästä mahdollisimman nopiasti rautsikalta lasipalatsin sporapysäkille, mut jäi matka vähän lyhyeksi, kun huomasin talojen yllä tutunnäköisen hahmon... Siis ne mun 2 suosikkilaitetta sieltä Australian kiertelevältä tivolilta oli siellä! Englantilaiset versiot oli kyseessä tosin, että laitteet oli kyl nimetty uudestaan, mut ihan samat musiikit ja asiakkaanherutuslainit kehissä. Tippahan siinä silmään tuli, elin muutaman sekunnin kuin olisin ihan oikeasti ollut taas siellä missä tehdään 15h päiviä paskapalkalla ja kuunnellaan rynkytystä. Tauoilla aina juoksin mun lempskarilaitteisiin ja just ne kaks oli täällä!! MIKÄ MÄIHÄ!!!!!
Kaiken tän tunnekuohun kruunas se, kun menin juttelee näille työntekijöille (ausseis niille oli nimitys "Showie", laitteiden omistaja oli "Showman") ja vilautin niille mun Showmans Guild- korttia höystettynä mun tunteellisella tivolimenneisyystarinalla ni sain freeriden mun lempparivetkuttimessa. Näitä koneita ei oo nähty vielä Suomessa, muu väki kirku laitteen pyörteissä rystyset valkosina, ku meikä vaa kikatti ja raajat roikku just sinne mihin tuuli puhals. Hitto et tuli taas ikävä pois.
60 päivää.

Kiitti kaverit, otetaan uusiks! Eilen laulatti kans aika hyvin, god bless singstar. Tänään on Hunksi-ilta Saran kaa, jeejee!

mums.

Mulla on ollut aika syvälliset pari päivää, kun on ollut liikaa aikaa mietiskellä eikä se yleensä tiedä hyvää.. varsinkaan kun nää mun päiväunelmat vie mut kerta toisensa jälkeen tästä plus-2-astetta-cee takaisin aurinkoiseen, lämpöiseen Australiaan.
Vuosi Down under meni aivan älyttömän nopeasti ja unohdin siinä vilskeessä että miksi ylipäätään lähdin kotoa. Nyt muistan! It's all coming back to me now.. mulla on tylsää. Kauheen usein tuntuu kuin kaikki täälläpäin olis jotenkin eristyksissä toisistaan, taisiis äh, en osaa ees selittää. Jotenkin useat ihmiset tuntuu olevan liiankin itsenäisiä, sellasella omalla pikku reviirillään ja osa porukasta vaikuttaa olevan aika yksinäisiä, vaikka on väkeä joka puolella.
Ja tää niukka päivänvalo vaikuttaa massiivisesti ainakin mun energiatasoon. Kahdeksan tunnin työpäivän päätteeks saatan olla rättiväsyny ja pilkkiä bussissa vaikka pallon toisella puolella tein joskus useita tunteja enemmän hommia päivässä eikä edes ollu mitään sellasia erikoisuuksia ku vapaat viikonloput akkujen lataukseen. Ja silti sitä jakso vielä innostua keksimään itelleen puuhaa töiden jälkeen! Pahus, taidan toimia aurinkoenergialla..
Siellä yksinkertasesti jaksoin hymyillä enemmän.

Australian kansalaisuus.
Minulla on päämäärä, minulla on tehtävä ja taistelu.

en eilen ees lähteny bilettää synttäreitäni, olin kotona yhdentoista jälkeen, sängyssä ennen puoltayötä ja sit nukuin pommiin myöhästyen yli tunnin töistä. ekaa kertaa on pakko myöhästyy just synttäreiden jälkeisenä päivänä tietty nii. ei kukaan uskois etten oo ollu rimpsalla vaikka yrittäsinki selittää. hmph!

Oivalsin männä viikon aikana että mä oon ehkä Suomen kovin sopankeittäjä.
Tilaa Suska helposti ja kätevästi kotiisi loihtimaan elämäsi soppa. Isäntä/emäntä joutuu kustantamaan ainoastaan raaka-aineet, koska Suska toimii safkapalkalla ja hoitaa jopa shoppailunkin puolestasi!
Viikon keitto: valkosipulinen tomaattikeitto savujuustokuutioilla.
Vie kielen mennessään!
Soppaterveisin Suska :)

No tietysti suska haluu just sitä mitä ei saa.
Hittoku liha on heikkoa!

Luotettavasta lähteestä sain kuulla että ryppyvoiteen käyttö kannattaa aloittaa 23-vuotiaana.
Kannoin kotiin nyt sit sellasen pienen tuubillisen.. vähän kanamainen olo :D
Sit jännempiin aiheisiin!
Näin viimeyönä unta, jossa olin mun intiaanikaverin kanssa rannalla kävelyllä kun eräs hullu naapuri jonka tiesin olevan vaarallinen putkahti esiin metsästä ja nappasi ihan randomilla jonkun vaaleatukkaisen naisen tyttärineen vangeiksi köyttämällä ne puuhun. Mun kauhistunut inkkarimies katosi näkymättömiin , mut mä jäin seuraamaan tilannetta välimatkan päähän puskaan ja yritin pähkäillä miten ne saisin pelastettua. Hullu naapuri alko mätkimään uhrejaan nyrkillä turpiin ja tyttöjen nassut alko turpoomaan ruhjeista. Sitten kidutus jatkui lautalankuilla hakkaamisella vatsaan ja mulla alko käymään aika vähiin.. Tein jonkun tosi ovelan harhautuksen, sain ne pimut vapautettua ja pieksin sen pahantekijän rautapaalulla!
Oonpas hyvä.

Tee työtä, ota velkaa, sisusta, harrasta yksityisautoilua ja ryyppää aina kun on saumaa, eläkä unoha kertoo kavereille mitä "hienoo" oot taas itelles ostanu tehdäkses tästä upeesta oravanpyörästä itselles vähän siedettävämpää. Oma maa (mätä)mansikka. Ja perkele ku on VILU!
Hip hip hurraa!
Onneks on lippu pois.. menipäs syvälliseksi.
(Muuten oli kyl kiva ilta, kiitos kaikille!)