IRC-Galleria

omaa kuoppaa kaivamassaTiistai 12.08.2008 11:51

On vaikeaa kirjoittaa toisten maailma ihan kuin siitä tietäisi jotakin. Minä olen kesän aikana ottanut aiheeksi jutun, josta minä en selviä, jonka kanssa minä pääsen hengestäni ennen kuin minä ehdin sen jutun kirjoittamaan.

Viimeinen viikko töissä. Toimistolla. Sen jälkeen kirjoitetaan kotona vielä ehkä toinen viikko ennen kuin jutut ovat valmiina, ja kynän voi naulata kiinni vihreisiin kukkatapetteihin. Ei pääse kyytiin. Henkilökohtainen juna on mennyt jo, ja tänäänkin pitäisi kirjoittaa ja haastatella ja olla kauhean fiksu ja innokas. Tahtoisin kotiin nukkumaan. Tahtoisin jäätelöä. Tahtoisin nähdä sut jo. Jotenkin tuntuu, että mä olen vatvonut tätä samaa paskaa ennenkin.

Mun työkoneeni näppäimistö pomppii kahteen suuntaan yhtä aikaa. Touhullaan näppäimistö aiheuttaa ärsyttävän äänen, ja saa mut kiukustumaan. Tuo ei ole oikea sana. Ei voi olla. Miksi ei voisi työkseen kehittää uusia sanoja ja katsoa niiden kasvavan tai kuolevan? Miksi ei voisi olla Pelle Peloton ja työstää pajassa aikakoneita ja kaiken läpäisevää ainetta, jota pursottaa sateenvarjon päälle ja vajota maan alle tyhjyyteen. Kiina ei tule vastaan koskaan. Ei oikeasti.

Kymmenen minuuttia aamukahvitaukoon. Kamala ikävä.

-Suuse-

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.