IRC-Galleria

Kulta täyttää kohta vuosia. Tämän vuoden alku on ollut aika tavalla täynnä naurua ja hassuttelua, mutta tänä aamuna lähtiessäni töihin minulle tuli ikävä jo ennen kuin pääsin ulos kerrostaloasunnon ovesta porraskäytävään. Ulkona oli kymmenen astetta pakkasta. Jo kauan sitten minä tajusin, että jos joku kysyisi olenko minä onnellinen tässä suhteessa, minä vastaisin niin kuin Charlotte vastaa Sex and the City elokuvassa Mirandalle: "Joka päivä. En välttämättä koko päivää joka päivä, mutta kyllä minä olen onnellinen joka päivä."

Ruokakauppaan iltapäivällä. Tänään päivä töissä on pitkä, ei välttämättä ajan kulumisen kannalta vaan ihan oikeasti, koska tänään minä päivystän. Ensi viikolla alkavat yliopistoluennot. Uuden vuoden aaton jälkeen ei ole järin paljon tehnyt mieli suklaata, mutta minä uskon kyllä senkin himon palaavan. Tiistaina jäljitin yli puoli vuosisataa sitten mennyttä miestä. Vuoden vaihtumisen tienoilla mikään ei liiku journalismissa, jos ei laske mukaan tavanomaisia poliisiuutisia. Viime yönä Seinäjoella vielä paukkui.

Päiväkirja on siitä loistavaa tennistä, että siihen voi vääntää päästään kaiken maailman muistot ja muistijäljet ihan sama missä järjestyksessä vaikka sekaisin. Tästä ei liene selvyyttä, mutta minä vakaasti uskon, että tämän päiväkirjan merkinnät on tuomittu ei-ymmärretyiksi alusta alkaen. Ei väliä. Ihan ok. Ei kaikkea tarvitse tajuta, ei edes silloin, kun on itse kirjoittanut kaiken vain muutama viikko aiemmin. Uuden vuoden aattona parin sampanjalasillisen jälkeen minun päässäni pyöri kaunis tytön nimi. Ei tavallinen nimi, vaan sanotaanko suomalaistettu. Tänään minä en sitä nimeä muista, ja se tosiasia vaivaa päätäni kuin pullataikinaa.

Nyt piisaa. Kaipaan kahvia.

-suuse-