Kuka haravoi ulkona lehtiä pois piiloon jonnekin? Omassa seurassa oleminen tekee minusta hullun. Se saa minut syömään raksuja lattialla risti-istunnassa jalat puuduksissa suoraan pahvipaketista päin. Se saa minut laulamaan ukkonnooaa ja ripustamaan tauluja kattoon ja kuvittelemaan, että ne oikeasti näyttäisivät paremmalta katossa kuin valkoisella seinällä esittämässä jotakin.
Meidän nurmikolla ei ole lehtiä ollenkaan. Ei niitä ole kyllä edes puissa. Ainakaan paljon. Joku on haravoinut ne piiloon ennen kuin kukko on laulanut, ja tiedoksi, että kyllä se kukko oikeasti laulaa. Se laulaa naapurissa sikalanparvella ehkä viiden aikaan aamuisin.
Minä olen jäänyt jumiin. Minä olen jäänyt jumiin kilometrin pitkien ajatusteni kanssa hiuksistani, jotka ovat takussa kuin linnunpesä joka ikinen aamu ihan sama missä, sanotaan nyt vaikka, että jossakin. Enkä minä pääse pois. Minä en pääse pois jumista. Enkä minä edes tajua etsiä kartasta, että missä sellainen paikka kuin jumi oikein on. Vaihdetaan päätä. Pääsisi eroon omista ajatuksistaan.
Jostakin kumman syystä minun jalkani ovat tärisseet jo kaksi sataa vuotta. Jostakin kumman syystä joku kumma asia...pelottaa.
-Suuse-
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika 03.09.
- vauva:. 20.07.
- Perjantai 10.07.
- Tuli vain mieleen 03.07.
- keskikesää 23.06.
- pvvko 17.06.
- a ten minute break 02.06.
- lakit ne haluu pitää hauskaa eikä osaa p... 31.05.
- Sunnuntain puolella 24.05.
- Huhtikuu on auki 07.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (20)
- ▶ 2008 (145)
-
▼
2007 (90)
- ▶ joulukuu 2007 (26)
- ▶ marraskuu 2007 (15)
- ▶ lokakuu 2007 (26)
- ▶ syyskuu 2007 (21)
- ▶ elokuu 2007 (2)