IRC-Galleria

Läheistäkin läheisemmässä maassa asui prinsessa, joka oli hyvin kaunis ja kaikki rakastivat häntä. Prinsessa oli niin kaunis ja täydellinen, että hänen alamaisensa hieman pelkäsivät häntä.

Joka perjantai prinsessa lähti kävelylle linnan ulkopuolelle. Hän käveli pienen kylän läpi, jonka asukkaat juoksivat päivän askareiltaan kumartamaan ja niiaamaan prinsessan kulkiessa heidän ohitseen.

Kesken erään kävelyretken prinsessa huomasi, että hänen kauniin kenkänsä silkkinauha oli avautunut. Siinä kaunis ja loistelias prinsessa sitten seisoi keskellä kuralammikkoa ja katsoi kysyvästi ympärilleen. Prinsessa osoitti muutamia ihmisiä, mutta he perääntyivät ja pakenivat sisälle taloihinsa. Lopulta prinsessa osoitti vesiastiaa kantavaa tyttöä; tämä laski heti astian maahan ja kyykistyi polvilleen lammikkoon sitoakseen prinsessan kengän kauniin silkkinauhan rusetille. Prinsessa näki, että tyttö oli ruma ja varmasti hyvin köyhä, mutta kovin avulias.

Prinsessa otti tytön mukaansa linnaan ja teki hänestä palvelustyttönsä. Prinsessa lahjoitti palvelustytölle vanhan kampansa, jotta tämä kampaisi hiuksensa - eihän kauniilla ja ihanalla prinsessalla voi olla noin nuhruisen näköistä palvelijaa, prinsessa ajatteli. Mutta palvelustyttö tuli kovin onnelliseksi lahjakammasta - hän ei ollut koskaan ennen omistanut mitään.

Siitä päivästä lähtien palvelustyttö palveli kaunista prinsessaa avoimin mielin, sillä hän muisti kuinka prinsessa oli antanut juuri hänen sitoa kenkänsä nauhan rusetille ja vielä antanut hänelle lahjaksi jotain niin kaunista. Palvelustyttö oli kiitollinen prinsessalle; nyt hän omistaisi jotain ihanaa ja kaunista: ystävän.