IRC-Galleria

Ihmiset saa tosi harvoin kirjeitä - muisteleppa milloin viimeksi oot saanu kirjeen, joka on osoitettu juuri sinulle, joka on tullu postissa, joka on jännän värisessä kirjekuoressa ja osoitteesi on kirjoitettu vähintäänki punasella tussilla (värikynällä kirjoitettu ois vielä harvinaisempi). Noh mie tässä muistelin ja tulin siihen tulokseen, että minun kohdalla siitä on ehkä vajaa 10 vuotta.

Kuulin kerran tai kahesti et yks tyttö kirjoittelee rakkaalle sotasankarilleen kirjeitä ja sit anoppiehdokas oli taannu kirjeenvaihdon jatkuvuuden ostamalla tällästä ks. jännän väristä kirjepaperia (vai oliks siin vaan jotain Helinä-keijun kuvia..? no mut kuiteski) sille ite sotasankarille. Ja kynä sauhuaa sekä savos et kasarmilla (toivon mukaan).

Mie en oo sotasankari, mulla ei oo tyttöä eikä varsinkaan sitä kultaista anoppiehdokasta, mut ei kirjeiden saaminen pitäis olla tuollasista asioista kiinni - eli mistä sitte? Totuus iskee tajuntaani ku Kemijärven yöjuna pahki Utsjoen lentokentän seinään (tosi hitaasti - pohdin asiaa ehkä 4 tuntia) : Millo mie sitten ite oon kirjoittanu vastaavan kirjeen jollekki. Siitä on tooooooooosi pitkä aika, no nii.. vika on tietenki aina minussa.

Eihä kukaan oo mulle kirjoitellu ku en miekään ole kirjoitellu muille - tähän tulokseen tulin JUSTIINSA NYT!

Vatikaanin kokonen kompastuskivi on varmaanki se, et kirjoittaminen voi tuntua turhalta - ei oo semmosia ystäviä/kavereita/tuttavia, joihin ei pidä paljo yhteyttä( jotka ei siis tiiä mitä sulle kuuluu), mut joilla ehkä jopa kiinnostas mitä sulle kuuluu.

Tää "joo, mä lähetän sen sulle ku tuun seuraavan kerran meseen"-aikakausi vielä korostaa ongelmaa: voimme soittaa tai mesettää tai lähettää pikku pätkän elämästämme tekstiviestinä tai pitkän pätkän sähköpostina - tuloksena on se et kaikki luulee, ettei normikirjeitä enää tarvita.

!VASTALAUSE! Minusta ois ainaki maailman kivointa saada vaikka siltä parhaimmalta ystävältä, johon on yhteydessä päivittäin, kirje jossa kerrottas et oon tärkeä just sille ystävälle.

Ja miksi näin? - Montako kertaa oot sanonu ystävälles päin naamaa et "mie tykkään sinusta koska oot nuin huippu" (kännipäissään tehtyjä tunnustuksia ei lasketa) .. nii..en minäkään. Just niille ihmisille, joiden ajattelee olevan kaikkein tärkeimpiä ja joille se ois aiheellista sanoa, sitä on tosi vaikia tunnustaa.

En tiiä sit, ehkä meidän vaan pitäis oppia puhumaan toisillemme - mut minusta tuntuu et ennen ku ystävät alkaa tunnustaan päivänselviä asioita toisilleen, alkaa vauvat syntyä kännykkä käessä. Tätä mullistavaa tapahtumaa odotellessa (näen jo iltasanoman otsikon: vauva syntyi 33310 kädessään - isä suuttui koska tilasi N800 tai uudemman mallin) voisimme vaikka kirjoittaa kirjeen jollekki kivalle tyypille - kirjoittaa siihen vaikka et: Aattelin vähän täs tukea postilaitosta ja samalla voisin kai kertoa et oon kiva(muutkin adjektiivit sallittuja)! <3:llä (oma nimesi).

ps. jos ihmettelet miksi kirjoitin tämän kirjeen: alkoholilla oli vaikutusta asiaan, mut se on sallittua koska suruunsa saa juua.

[seuraavassa "Päiväkirjamerkintä Kalsarikänni-illan päätteeksi"- sarjamme jaksossa luvassa mm. kysymys "mitä tarkoittaa nykypäivänä käsite perhe" sekä kokkinurkassa herkuttelemme siveydensipulikeitolla]