IRC-Galleria

Voisko joku ystävällinen henkilö, joka omistaa kaksi kättä ja hieman vetovoimaa, tulla käymään

luonani edes sen verran, siis äärimmäisen lyhyen hetken (lupaan ettei mee kauaa), että saatais noi

lakanat vedettyä.

Voi muistatko sinä armaani, kuinka makasimme piirretyistä tutuksi tulleella valko-puna-ruudullisella viltillä Lapin yöttömässä yössä ja kuuntelimme auton radiota. Voi muistatko kuinka sinua ihailin, vannoin, en koskaan sinua vaihda enkä paikallesi ketään ota toista. Hymyilit ja sanoit minun unohtavan sinut pian. Niinhän siinä kävi, mutta vieläkin muistan mitä radiosta tuli, mitä minulla oli päälläni ja ketä syytin siitä kaikesta mitä meillä oli.


Minä haaveilen vain
Sinut mieleeni sain
Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen

Minä muistan taas sen
Suviyön valkeuden
Ja vihreät rantaniityt ja veen

Joka niin houkuttaa
Johon luottaa ei saa
Sen pinta on lumenpeiliä vaan

Olit aarteeni mun
Suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi arvoitustaan

kertosäe:
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin hauenpoikanen

Tuli illaksi yö
Sudenhetki kun lyö
Kuu pilvehen tahtoo piiloutua

Minä kuulinhan sen
Huuhkajan kuiskauksen
Sua suutelin, sinä suutelit mua
Sua suutelin, sinä suutelit mua



Niin vihreä oli metsä
Niin vihreä maja sen
Sinä mulle, minä sulle
Maan armahin käpynen

kertosäe

Niin valkea oli varjo
Niin valkea valo sen
Varislinnun, varjo linnun
Joka kaarteli etsien

Niin synkäksi kävi lampi
Niin synkäksi pohja sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

Jos minun pittäis olla osa bändiä, niin oisin varmaan se rahoittaja, bändäri, roudari ja lavan takana ylpeydestä kyyneliin pakahtunut taustahenkilö, joka on orkesteria, mut silti korvat tavis sa.

menetin j _ _ ri y:n ja i:n välissä olevan kirjaimen. korjaaja on hyvä ja saap _ _ nyt tänne ja heti!

jäähyväiset olivat kivat, pitkän kaavan mukaan organisoidut ja juurikin siihen osallistuneiden näköiset. ei nyt voi sanoa, että kaikki olisi selkeää ja loppuun asti vietyä. paljon jäi kesken, mutta jääköön.

Joskus sitä miettii, mitä kaikkea rahalla oletetaan saavan ja toisaalta, kuinka paljon sen eteen ollaan valmiita tekemään yhtä sun toista. Olen nyt viime aikoina kuin sattumalta törmännyt tilanteisiin, joissa olen saanut pohtia omassa pienessä mielessäni rahan merkitystä minulle.

Ensireaktio on tietysti: paskat rahasta, sillä ei saa mitään oikeasti tärkeää, kuten ystävyyttä, rakkautta, hiljaisia hetkiä, muistoja ja kauniita unia.

Kun nyt asiaa sitten ajattelee tissejään pidemmälle, niin raha merkitsee todellisuudessa valtavasti ja sillä saa lähes kaikkea - ei nyt tule mieleen yhtään asiaa, minkä saavuttamiseksi rahaa ei ois palanu. Asenne rahan käyttämiseen "hyvän asian puolesta" on päässyt käsistäni ja tässä on tulos.

Nykyaikana kaikki ovat valmiita maksamaan ihan kaikesta ja nimenomaan rahalla. Kaikella on nykyään hintansa. Vastapalvelus on fossiilinen sana, eivätkä alle 15-vuotiaat taida edes tietää sanan merkitystä ilman, että Mr. Google ja Mrs. Wikipedia asiaa valaisevat. Julma totuus on se, että maailma on myyty, kaikella on omistajansa sekä ostajansa.

Minun olisi helppo todeta tähän angstauksen päätteeksi et "perkele, minun elämäni ei ainakaan pyöri rahan ympärillä, ei nyt, eikä koskaan!" , mutta sitä en aio kuitenkaan todeta. Se olisi valetta. Päivittäin otan vastaan rahaa mitä ihmeellisimmistä syistä ja hymyilen vaan onnessani. Toisaalta kulutan myös vaihtelevan määrän kolikoita, jotta varmistuisin siitä, että saan tasan tarkkaan sen mitä haluan. Sillä saaminenhan on kaikista tärkeintä - eikö?

sinulla on aina niin kova kiire, etten ehtinyt vielä kertoa sinulle mithän.