IRC-Galleria

Mie raukka menin pahaa aavistamattomana city-markettiin ja ostelin siin korin täyteen ruokaa ja sitten tulikin jonotuksen aika. Edessäni oli Nainen, 37v. hänen Tyttärensä 5v, Poikansa 3v. sekä hänen Äitinsä 70v.

Noh lapset on lapsia.. Mie en muuta ku hymmyile lapsille, jotka vähän höpöttelee kovaan ääneen ja kiertelee kauppakärryjä ympäri tarkkaillen kinder-yllätysmunaansa, jotta kukaan paha ihminen ei vain varasta sitä. Näin tekivät myös Tyttö ja Poika.

MUTTA AIKUISET! Mielestäni sekä 37 että 70 vuotiaan aikuisen tulisi osata käyttäytyä kassajonossa. Mutta mutta mutta, mitä tekee Nainen. Hän oli luultavasti niin rahaton, että hänen piti siinä jonossa sitten kyykistyä lukemaan iltasanomia.

Lehti oli sellaisessa telineessä ja Nainen kylmän viileästi käänteli vaan sivuja ja luki siinä ns. kyykkypaska-asennossa. Kassaneiti teki töitään tehokkaasti, mutta jono ei liikkunut mihinkään suuntaan. Äiti,70v. kyselee et "mitäs siellä lukkee" ja Nainen lukee suoria lainauksia lehden etusivun jutusta, jossa keikkalääkäri oli tullut töihin humalassa.

Jono takanani kasvoi... ihmiset alkoivat pikkuhiljaa jupista ja siirtyä toisille kassoille. Kassaneiti alkoi jo hieman huhuilla "seuraava", jolloin Tyttö,5v. alkaa lappaa tavaraa tiskiin (ja kaataa samalla Pojan, joka alkaa parkua). Minähän olen tietenkin maailman kärsivällisin ihminen, joten en lähtenyt jonosta kulumallakaan, vaan aloin lohdutella Poikaa, jolloin Naisen äidinvaistot heräsivät - hän nostaa katseensa lehdestä - ottaa pojan syliin ja mulkaisee minua - sanoo närkästyneesti: täällä päin ei ole tapana noin tuttavallisesti kosketella toisten lapsia.

Minun (lue: markettien pervo lastenkaappaaja) päreet palo, pahasti. Äiti,70v katsoi minua myös hyvin paheksuvasti ja alkoi sitten lappaa ostoksia hihnalle. Sekä kassaneiti että minä huokaisimme helpotuksesta - homma alkoi taas pyöriä ja uskoin jo saavani omat ostokseni joskus maksettua.

MUTTA MITÄ VIELÄ! Porukka on saanut kaikki tavaransa pois kärryistä ja tulee maksun aikana. JA MITÄ HELVETTIÄ: Nainen ja Äiti alkavat kiistellä kovaan ääneen siitä, kumpi saa maksaa ostokset. Äsken oltiin vittu niin köyhiä, et euron iltsikkaan ei ollu varaa ja nyt sitten oikeen vaatimalla vaadittiin että MINÄ MAKSAN, EIPÄS KUN MINÄ !!!

No jos oisin ollut oma itseni, olisin napannut kaksi iltasanomaa vielä kassahihnalle, omat tavarat siihen jonon jatkoksi ja sanonu et MINÄ MAKSAN JA SILLÄ SIISTI! Mut onneksi olin väsyny ja tyydyin vain sulkemaan silmäni, huokaisemaan provosoivasti ja puristamaan hampaat yhteen.

Että tämmöstä, hyviä kauppareissuja vaan muillekin!

Ystäväsi Anna-Tuulia elää omaa elämäänsä

27.5.2008
Anna: mie lähen tästä ulos, tai laitan hetkeksi nukkuun ja sit ulos
mia: älä kauas mee, me tullaan viiden mais
Anna: ketkä
mia: lotta ja minä
Anna: ainiin, olin luvannu lotalle
mia: nii
Anna: joo, tulkaa vaan. täällä on sotkuista, ku karenni kävi suihkussa ja syömässä ja riisumassa-pukemassa. mutta etteköhän te tänne sekaan mahu. mie siirtelen vähän sen tavaroita yhteen kasaan
mia: juu, ei hengen hätää. mie syön eka
Anna: juups, tulkaapa sit ku tuntuupi siltä että ootte valmiit. mie koetan saada unesta hetkeksi kiinni
mia: juu
Anna: nähään! moikka
mia: öitä <3

kaipaan tuollaisia päiviä. kun kaikki olivat tulossa, eikä kenellekään ollut kiire pois. kun karenni kävi suihkussa täällä,söi,riisu,puki, oli osa sisustustani. kun ruoka maistu mialle ja uni minulle. kun kestin pienempi kuin kolme -merkinkin aika helposti.

Herrani, älä siirrä vuoria - mutta Herrani, minä rukoilen, anna minulle voimia kiivetä niiden yli.

Sinä oot kyllä just niin syntyjään tyhymä, että jos joku nyt kirjoittais galtsuun et "moi annie, aattelin mennä sun kanssa naimisiin pariisin haisevassa räkälässä", niin sinun mielestä se ois niin omituisesti ja omaperäsesti sanottu, että oisit ihan haltioissas. sit tuut itkeen minulle ku kaikki ei sit toteutunukkaan niinku olit suunnitellu. nainen hei, hanki kartta ja suuntaa etiäppäin!

Voisko joku ystävällinen henkilö, joka omistaa kaksi kättä ja hieman vetovoimaa, tulla käymään

luonani edes sen verran, siis äärimmäisen lyhyen hetken (lupaan ettei mee kauaa), että saatais noi

lakanat vedettyä.

Voi muistatko sinä armaani, kuinka makasimme piirretyistä tutuksi tulleella valko-puna-ruudullisella viltillä Lapin yöttömässä yössä ja kuuntelimme auton radiota. Voi muistatko kuinka sinua ihailin, vannoin, en koskaan sinua vaihda enkä paikallesi ketään ota toista. Hymyilit ja sanoit minun unohtavan sinut pian. Niinhän siinä kävi, mutta vieläkin muistan mitä radiosta tuli, mitä minulla oli päälläni ja ketä syytin siitä kaikesta mitä meillä oli.


Minä haaveilen vain
Sinut mieleeni sain
Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen

Minä muistan taas sen
Suviyön valkeuden
Ja vihreät rantaniityt ja veen

Joka niin houkuttaa
Johon luottaa ei saa
Sen pinta on lumenpeiliä vaan

Olit aarteeni mun
Suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi arvoitustaan

kertosäe:
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin hauenpoikanen

Tuli illaksi yö
Sudenhetki kun lyö
Kuu pilvehen tahtoo piiloutua

Minä kuulinhan sen
Huuhkajan kuiskauksen
Sua suutelin, sinä suutelit mua
Sua suutelin, sinä suutelit mua



Niin vihreä oli metsä
Niin vihreä maja sen
Sinä mulle, minä sulle
Maan armahin käpynen

kertosäe

Niin valkea oli varjo
Niin valkea valo sen
Varislinnun, varjo linnun
Joka kaarteli etsien

Niin synkäksi kävi lampi
Niin synkäksi pohja sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen