Uusimmat blogimerkinnät
- Riutta lipuu ja uppoaa 03.08.
- OHO 15.07.
- [Ei aihetta] 17.06.
- HAHAHA! 07.06.
- 19 uutta paitaa ja hetkeksi onnellinen anna... 05.06.
- 150 paitaa eikä silti mitään päälle p... 23.05.
- Ikuisia totuuksia 22.04.
- Repokosken Aino 21.04.
- Muuttovalmiudessa 19.04.
- Kuumehoureissa 15.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (31)
- ▶ 2008 (206)
-
▼
2007 (199)
- ▶ joulukuu 2007 (7)
- ▶ marraskuu 2007 (12)
- ▶ lokakuu 2007 (15)
- ▶ syyskuu 2007 (17)
- ▶ elokuu 2007 (14)
- ▶ heinäkuu 2007 (22)
- ▶ kesäkuu 2007 (17)
- ▶ toukokuu 2007 (22)
- ▶ huhtikuu 2007 (16)
- ▶ maaliskuu 2007 (18)
- ▶ helmikuu 2007 (21)
- ▶ tammikuu 2007 (18)
- ▶ 2006 (149)
Blogi
heräsin kertomaan, että olen vielä valveillaKeskiviikko 16.05.2007 06:34
minulla on ikävä ääntäsi.Keskiviikko 16.05.2007 03:02
tää kuuluisa: hassua!Tiistai 15.05.2007 00:24
valvoin ehkä miehen takia kuuteen Sunnuntai 13.05.2007 18:51
Kirje Perjantai 11.05.2007 05:40
Ihmiset saa tosi harvoin kirjeitä - muisteleppa milloin viimeksi oot saanu kirjeen, joka on osoitettu juuri sinulle, joka on tullu postissa, joka on jännän värisessä kirjekuoressa ja osoitteesi on kirjoitettu vähintäänki punasella tussilla (värikynällä kirjoitettu ois vielä harvinaisempi). Noh mie tässä muistelin ja tulin siihen tulokseen, että minun kohdalla siitä on ehkä vajaa 10 vuotta.
Kuulin kerran tai kahesti et yks tyttö kirjoittelee rakkaalle sotasankarilleen kirjeitä ja sit anoppiehdokas oli taannu kirjeenvaihdon jatkuvuuden ostamalla tällästä ks. jännän väristä kirjepaperia (vai oliks siin vaan jotain Helinä-keijun kuvia..? no mut kuiteski) sille ite sotasankarille. Ja kynä sauhuaa sekä savos et kasarmilla (toivon mukaan).
Mie en oo sotasankari, mulla ei oo tyttöä eikä varsinkaan sitä kultaista anoppiehdokasta, mut ei kirjeiden saaminen pitäis olla tuollasista asioista kiinni - eli mistä sitte? Totuus iskee tajuntaani ku Kemijärven yöjuna pahki Utsjoen lentokentän seinään (tosi hitaasti - pohdin asiaa ehkä 4 tuntia) : Millo mie sitten ite oon kirjoittanu vastaavan kirjeen jollekki. Siitä on tooooooooosi pitkä aika, no nii.. vika on tietenki aina minussa.
Eihä kukaan oo mulle kirjoitellu ku en miekään ole kirjoitellu muille - tähän tulokseen tulin JUSTIINSA NYT!
Vatikaanin kokonen kompastuskivi on varmaanki se, et kirjoittaminen voi tuntua turhalta - ei oo semmosia ystäviä/kavereita/tuttavia, joihin ei pidä paljo yhteyttä( jotka ei siis tiiä mitä sulle kuuluu), mut joilla ehkä jopa kiinnostas mitä sulle kuuluu.
Tää "joo, mä lähetän sen sulle ku tuun seuraavan kerran meseen"-aikakausi vielä korostaa ongelmaa: voimme soittaa tai mesettää tai lähettää pikku pätkän elämästämme tekstiviestinä tai pitkän pätkän sähköpostina - tuloksena on se et kaikki luulee, ettei normikirjeitä enää tarvita.
!VASTALAUSE! Minusta ois ainaki maailman kivointa saada vaikka siltä parhaimmalta ystävältä, johon on yhteydessä päivittäin, kirje jossa kerrottas et oon tärkeä just sille ystävälle.
Ja miksi näin? - Montako kertaa oot sanonu ystävälles päin naamaa et "mie tykkään sinusta koska oot nuin huippu" (kännipäissään tehtyjä tunnustuksia ei lasketa) .. nii..en minäkään. Just niille ihmisille, joiden ajattelee olevan kaikkein tärkeimpiä ja joille se ois aiheellista sanoa, sitä on tosi vaikia tunnustaa.
En tiiä sit, ehkä meidän vaan pitäis oppia puhumaan toisillemme - mut minusta tuntuu et ennen ku ystävät alkaa tunnustaan päivänselviä asioita toisilleen, alkaa vauvat syntyä kännykkä käessä. Tätä mullistavaa tapahtumaa odotellessa (näen jo iltasanoman otsikon: vauva syntyi 33310 kädessään - isä suuttui koska tilasi N800 tai uudemman mallin) voisimme vaikka kirjoittaa kirjeen jollekki kivalle tyypille - kirjoittaa siihen vaikka et: Aattelin vähän täs tukea postilaitosta ja samalla voisin kai kertoa et oon kiva(muutkin adjektiivit sallittuja)! <3:llä (oma nimesi).
ps. jos ihmettelet miksi kirjoitin tämän kirjeen: alkoholilla oli vaikutusta asiaan, mut se on sallittua koska suruunsa saa juua.
[seuraavassa "Päiväkirjamerkintä Kalsarikänni-illan päätteeksi"- sarjamme jaksossa luvassa mm. kysymys "mitä tarkoittaa nykypäivänä käsite perhe" sekä kokkinurkassa herkuttelemme siveydensipulikeitolla]
Kuulin kerran tai kahesti et yks tyttö kirjoittelee rakkaalle sotasankarilleen kirjeitä ja sit anoppiehdokas oli taannu kirjeenvaihdon jatkuvuuden ostamalla tällästä ks. jännän väristä kirjepaperia (vai oliks siin vaan jotain Helinä-keijun kuvia..? no mut kuiteski) sille ite sotasankarille. Ja kynä sauhuaa sekä savos et kasarmilla (toivon mukaan).
Mie en oo sotasankari, mulla ei oo tyttöä eikä varsinkaan sitä kultaista anoppiehdokasta, mut ei kirjeiden saaminen pitäis olla tuollasista asioista kiinni - eli mistä sitte? Totuus iskee tajuntaani ku Kemijärven yöjuna pahki Utsjoen lentokentän seinään (tosi hitaasti - pohdin asiaa ehkä 4 tuntia) : Millo mie sitten ite oon kirjoittanu vastaavan kirjeen jollekki. Siitä on tooooooooosi pitkä aika, no nii.. vika on tietenki aina minussa.
Eihä kukaan oo mulle kirjoitellu ku en miekään ole kirjoitellu muille - tähän tulokseen tulin JUSTIINSA NYT!
Vatikaanin kokonen kompastuskivi on varmaanki se, et kirjoittaminen voi tuntua turhalta - ei oo semmosia ystäviä/kavereita/tuttavia, joihin ei pidä paljo yhteyttä( jotka ei siis tiiä mitä sulle kuuluu), mut joilla ehkä jopa kiinnostas mitä sulle kuuluu.
Tää "joo, mä lähetän sen sulle ku tuun seuraavan kerran meseen"-aikakausi vielä korostaa ongelmaa: voimme soittaa tai mesettää tai lähettää pikku pätkän elämästämme tekstiviestinä tai pitkän pätkän sähköpostina - tuloksena on se et kaikki luulee, ettei normikirjeitä enää tarvita.
!VASTALAUSE! Minusta ois ainaki maailman kivointa saada vaikka siltä parhaimmalta ystävältä, johon on yhteydessä päivittäin, kirje jossa kerrottas et oon tärkeä just sille ystävälle.
Ja miksi näin? - Montako kertaa oot sanonu ystävälles päin naamaa et "mie tykkään sinusta koska oot nuin huippu" (kännipäissään tehtyjä tunnustuksia ei lasketa) .. nii..en minäkään. Just niille ihmisille, joiden ajattelee olevan kaikkein tärkeimpiä ja joille se ois aiheellista sanoa, sitä on tosi vaikia tunnustaa.
En tiiä sit, ehkä meidän vaan pitäis oppia puhumaan toisillemme - mut minusta tuntuu et ennen ku ystävät alkaa tunnustaan päivänselviä asioita toisilleen, alkaa vauvat syntyä kännykkä käessä. Tätä mullistavaa tapahtumaa odotellessa (näen jo iltasanoman otsikon: vauva syntyi 33310 kädessään - isä suuttui koska tilasi N800 tai uudemman mallin) voisimme vaikka kirjoittaa kirjeen jollekki kivalle tyypille - kirjoittaa siihen vaikka et: Aattelin vähän täs tukea postilaitosta ja samalla voisin kai kertoa et oon kiva(muutkin adjektiivit sallittuja)! <3:llä (oma nimesi).
ps. jos ihmettelet miksi kirjoitin tämän kirjeen: alkoholilla oli vaikutusta asiaan, mut se on sallittua koska suruunsa saa juua.
[seuraavassa "Päiväkirjamerkintä Kalsarikänni-illan päätteeksi"- sarjamme jaksossa luvassa mm. kysymys "mitä tarkoittaa nykypäivänä käsite perhe" sekä kokkinurkassa herkuttelemme siveydensipulikeitolla]
Goldfinger - Dad LyricsKeskiviikko 09.05.2007 02:12
Dad, I hate to tell ya
Sometimes I wanna slap you in the face
But Dad, I gotta tell ya
If you were gone I'd miss you from this place
Don't go away again
I just wanna be your friend
And if I don't say this now
I'm gonna be sorry
Don't wanna make this same mistake again
Dad, I need to tell ya
Sometimes I wanna walk right out the door
But Dad, I'm gonna tell ya
I'm glad that we don't argue like before
Don't go away again
I just wanna be your friend
And if I don't say this now
I'm gonna be sorry
Don't wanna make the same mistake again
Dad, I need to tell ya
Sometimes its hard to show you how I feel
Dad, I'm gonna tell ya
I wish that all our differences weren't real
Don't go away again
I just wanna be your friend
And if I don't say this now
I'm gonna be sorry
Don't wanna make the same mistake again
I see the older that I get
I'm becoming you
I see the older that I get
I'm becoming, I'm becoming you!
Dad I wanna tell ya
I just wanna take away your pain