IRC-Galleria

Hissiin uskaltanut en, kierreportaat rykien, ulos selviydyin.

Mä olen täällä aivan yhtä vieras kuin sinäkin, silti voit kai auttaa eksymään.

Minä täällä sokeana, janoan vain turvaasi.

Elämäni oli tylsää niin, sitä tylsyyttä katselin silmät kii - silmäni avasin ja maailman näin.

Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään.

I see friends shaking hands.....sayin.. how do you do
They´re really sayin:

Minä sinulle tehdä jo saisin, sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkkään.

You knew my ideas when they were in my head

Näen rikkaat, jotka ostaa, se saa heidät unohtamaan, että sulla ja mulla ois jotain parempaa

Sä veit mun sydämen

Don't act like i never told ya

No enhän mä ole pahemmin, muiden kanssa ollu, sua ennemmin.

Is this the feeling I need to walk with?

Huuda hullu, huuda:

I can love you baby, 'til it's a crime!

Soitin eräälle ystävälleni ja pyysin neuvoa, tai oikeammin vain selitin asiani ja totesin sitten, etten tiedä mitä tehdä. Ystäväni oli kuitenkin neuvokkaalla päällä ja antoi minulle ohjeen:
"Kerrot tietenki Jenulle heti ku mahollista"

Voi tätä tuskaa ja tuulen tuiverrusta. Miksi kukaan ei vain tule meille kylään ja käske keittää teetä? Tee auttaa aina - silloinkin kun sauna,suklaa ja seksi eivät tehoa.

Tutkimukset osoittavat, että teetä juovat miehet on älykkäämpiä, komeampia ja kohteliaampia. Tai ainakin näyttävät siltä juodessaan teetä.
(Lähde: A-T Ukkolan Puskaradio)

Tutkimukset osoittavat myös, että teetäjuovat naiset ovat seksikkäämpiä, huumorintajuisempia sekä ahkerampia, eivätkä he pidä kahvista. Ahkeruuden todetaan johtuvan siitä, että teenvalmistaminen vie enemmän aikaa ja vaatii enemmän viitseliäisyyttä vrt. kahvinvalmistukseen.
(Lähde : A-T Ukkolan Puskaradio)

Juokaamme siis teetä - mutta kenen kanssa? Ei teetä juoda yksin, paitsi aamuisin, mutta silloinkin seurana on yleensä joku perheenjäsen, sanomalehti tai Herra Kiire. Mie en ainakaan osaa juoda teetä yksin; minulle tulee aina silloin tarve avautua, siis kertoa mieltäpainavista asioista. Voisin alkaa ottaan vastaan varauksia teeseuralaisiksi haluavilta, mut liian moni herrahenkilö luulis et "Etsin teeseuraa" -ilmoitus olisi moderni versio päiväkahviseurasta, joten se olisi tuhoon tuomittu ajatus.

Teetä parempi lohdukejuoma on tietysti viina - huomattavasti kallimpaan kuin tee, mutta se on käyttäjäystävällisempi. Viinaa juodessa, tai noh, alkoholia nauttiessa jokaisesta ihmisestä näköetäisyydelläsi tulee sinun parhaita ystäviäsi, joille pystyt avautumaan ihan mistä tahansa ja tämä niin kutsuttu ystäväsi ymmärtää täysin tuskasi (tai ainakin luulet niin). Toisaalta alkoholia voi nauttia ihan itsekseen yksin kotona kalsarit jalassa ja marimekon jokapoika-paita päällä (nyt ajatus on kamala, mutta luulen jokapoika-paitojen tulevan muotiin piakkoin). Tarpeeksi kun ottaa, niin kyllä se pullonpohjakin alkaa ymmärtää sinua ja pullonkaula puhua viisaita sanojaan lakritsinmainoksesta tutun siivekään pandan äänellä: Ota vaan, Ota, Ota!!!

Koska ystäväni ovat kaikki matkoillaan - yksi idässä, toinen lännessä, kolmas etelässä ja Hanna Hokkanen Petkulassa - minulle ei jää kuin yksi vaihtoehto: alkoon.

terhimaria sanoo:
mulla on herpes
Annie sanoo:
ei saa leikkiä vakavilla asioilla :D sukupuolitauti on maailman vittumaisin juttu koska tässä kylässä siitä tietää kaikki sit jos semmosen on itelleen hommannu :D
terhimaria sanoo:
:D:D:D:DD
Annie sanoo:
ei onneksi oo kokemusta :D
terhimaria sanoo:
voivittu :D:D:D
terhimaria sanoo:
mie nauran iha kakassatäällä ko tämä keskustelu on niin tyhymä :D:D:D
terhimaria sanoo:
*kasassa
Annie sanoo:
kakassa :|
Annie sanoo:
oisit nyt vessaan menny
Annie sanoo:
peseydyt ainaki ennen ku huomenna nähään
Annie sanoo:
mie en halua kakkaa autooni
terhimaria sanoo:
:D:D:DDDD
Annie sanoo:
tiiäkkö mitä mie nyt teen :D
terhimaria sanoo:
anna. jos tämä on jotain irstasta niin en arvaa :S:S
Annie sanoo:
ei ole :D
terhimaria sanoo:
noo.. sitten varmaan käärit lämpörullia sinun päähä
terhimaria sanoo:
...kirjotat päiväkirjaas jotain huippujuttua?
terhimaria sanoo:
tai syöt
terhimaria sanoo:
tai.. ikävöit outia?
Annie sanoo:
kopion tän päiväkirjaani :D:D

Nainen on just niinku lehmä - sen saa hyppään vaikka kuinka korkian aidan yli, jos vaan on tarpeeksi herkullista houkutusta. Toisaalta, jos tätä kyseistä naista/lehmää ei osaa houkutella oikein, osaa hän olla myös hyvin uppiniskainen. Nainen/lehmä ei välttämättä edes nosta katsettaan, jos ei koe sitä tarpeelliseksi.

Houkuttelijan ulkonäkö, varallisuus ja ennen kaikkea luonne ovat hyvin ratkaisevia asioita kun koetetaan saada nainen hyppäämään aidan yli. Tässä vaiheessa on kai hyvä selväntää että "aidan yli hyppääminen" on kiertoilmaus seksille. Nyt jollekki tulee heti mieleen huutaa "VASTALAUSE! LUONNE EI LIITY ASIAAN!(riittää ku on komia, uljas ja upia)" Minä olen kuitenkin sitä mieltä, et kyllähän siinä tsekkaillaan kaverin luonnekki ennen ku ollaan mihinkään hyppäämässä. Sama se on lehmälläki - ei se mene semmose vihaisen ja tympiintyneen näkösen käestä syömään, vaikka siinä kädessä ois tarjolla "lehmien herkkuhyvä" -karkkeja.

Kävi tos perjantaina semmonen sattuma et yhen sortin pelimanni tuli hanurinsa kanssa heilumaan - puhuimme luultavimmin eri salakieltä, joten hän ymmärsi minut väärin tai no oikeammin hän ei ymmärtänyt vitsiäni. Hän asetti minut tilanteeseen, jossa piti valita hyppäänkö aidan yli. Päätös oli loppujen lopuksi täysi selviö: tolla jätkällä ei oo tarjolla mitää muuta ku heinätuppu, jota on käyny maistelemassa jo puolet lehmistä aidan tältä puolen. Pelimanni eli pelimies. Mie olen kyllä totisesti sitä mieltä et "pelimies" on adjektiivi eikä substanttiivi - tai oli mikä oli, hyvin luonnetta kuvaava sana se kuitenkin on.

Nukuin tos kahen tunnin päikkärit ja näin ihme unta. Päikkärien nukkuminen on minulle varsin harvinaista, sillä luin seiskan lääkäripalstalta et lapsottomuuden riski kasvaa, jos nukkuu ns. aktiiviseen aikaan eli päivällä. Nyt oli kuitenki pakko, koskapa vietin 10-15 välisen ajan iskettämällä noin 500 miestä. Ei siitä sen enempää..

Nyt teillä kiinnostaa tietty se uni, noh siin oli muka kesä ilta ja aurinko paisto ja mie hoipertelin reposen terassille ja siin oli yks Henna ja jotain tyhmiä poikia ja se Henna kysy multa, et onko tää teidän vakkaripöytä mis me istutaan? Mie kattoin sitä hetken, tuijotin sitä pöytää ja sit kysyin et ookkos nähny Jenua, Outia ja niitä? Sillo samassa Henu huus mulle sieltä vähän kauempaa terassilta et tuu Anna-Tuulia tänne! Mie lähin sinne päin hoipperoimaan ja otin siitä Henna ja niitte poikien pöydästä kiinni ja se meinas kaatua ja niide kaljat lentää - onneksi ei lentäny. Sit ku pääsen siihen Henun tykö niin se ei ollukkaan Henu vaan Matu ja se vaan katto minua ihmeissään ja yritin piettää pöydästä kiinni mut jalat ei pysyny paikoillaan ja lysähin maahan istumaan. Mie olin niin päissään etten koskaan ole ollu niin huonossa kunnossa. Viimeisillä voimillani pidin urheasti rystyset verillä kiinni pöydän laidasta ja sain sanottua Matulle: Sitte ku Outi tulee niin sano sille et hommaa minut pois täältä. Tämä jälkeen otteeni irtosi ja tunsin kuinka pääni kolahti asfalttimaahan ja menin tajuttomaksi.

Oikeastaan on hyvä et on iha "jalat alta - kännissä" vain unissa niin ei tarvi oikeesti tuommosissa tilanteissa noloilla. Vaikka herätessäni olin tosi stressaantunu siitä, et mitähän juttuja minusta alkaa liikkua kylillä ku oon tuolla tavoin menny örveltään. Unohin mainita et äskeisen uneni henkilöiden nimet on ehkä muutettu. Voitte nyt koko lukijakansa alkaa leikkiin unista ennustajia ja analysoida mitä toi meinaa. Mie meen katteleen jatko-osaa, kännisiä unia!

Ihanuus on kokijan sisimmässä.

- minä ja tapio-






ps. otin tänään ehkä 23 kopiota yhen kivan pojan kans
(jonka nimi ei ehkä ole tapio, aika ihme sattuma, jos ois ollu)
pps. jos oot se kiva poika niin ilmottele :D

(mutta sille ei saa lähettää viestejä tähän aikaan, koska se nukkuu, koska se lähtee huomenna pois, koska se ei jaksa enää olla täällä, koska etelässä on parempi, koska siellä on ilosaarirock [en tiedä täytyykö "ilosaarirock" kirjoittaa erikseen vai yhteen], joten täytyy odottaa, että sitten kun outi tulee sieltä, niin voin kertoa hänelle, että minulla oli ikävä. )

Tänään on taas semmonen päivä, jolloin harva asia onnistuu. Ja vaikka onnistuikin, niin ei se siltikään tunnu missään - päivä oli pilalla jo ennen kuin se kerkesi edes kunnolla alkaa. Joskus on tämmöisiä päiviä, asialle ei mahda mitään - kai.

Minä en oikeastaan halua edes mahtaa. Tänään tunnen itseni niin huonoksi ja rumaksi olennoksi, etten ollut aamulla peiliin katsoessani lainkaan varma haluaisinko lähteä töihin ollenkaan - seitsemän tunnin päivä, palkka juoksee kivasti. Sekään ei nyt lohduta.

Ensimmäinen asiakas, joka sisään sitte tupsahti, tokaisi mulle päin naamaa: "Missäs sää piileskelit ku rumia tapettihin?" Kiitos Herra Asiakas nro 1., tuota kysymystä tarvitsinkin juuri tänään. Siinä ei auttanut kun hymistellä jotain sössötystä, josta en ottanut itsekään selvää. Tärkeintä siinä tilanteessa oli hymyillä asiakkaalle, eikä välittää hänen epäkohteliaasta huomautuksesta. Kun tilanne on ohi, niin voi vain todeta mielessään "olipa typerä mies". Enhän minä häntä voinut teurastaakkaan - totuus tulee aina lapsen, asiakkaan tai äitini suusta. Eri asia olisi, jos tämän kommentin olisi laukonut puolisoni.

Nykyajan parisuhteessa vallitsee tasa-arvo; käytännössä se ulkonäöstä puhuttaessa tarkoittaa sitä, että nainen saa laukoa mitä haluaa, esim:
- Paavo, tuo paita ei sovi ollenkaan sinulle. Ja entäs tuo parransänki, aja se heti pois.
(tässähän nainen vain huolehtii puolisonsa komeudesta ja sillä siisti - ei valitusoikeutta)
Kun taas mies ei saa sanoa mitään - ei ruusuja, eikä risuja (turpaan tulee joka tapauksessa) Tästä esimerkki:
- onpas sinulla upeat hiukset Heljä-Marjukka, näytät heti nuoremmalta.
- jaahas, olen siis näyttänyt ennen vanhukselta
(Heljä-Marjukka pistää luukut kiinni ja Paavo on saamaton ainakin viikon - sen se sika ansaitsikin, mitäs meni arvostelemaan naista!)

Loppupäivän, eli 6,5 tuntia, olinkin sitten varma, että joka ainoa sisääntulija katsoi minua ja ihmetteli mielessään kuinka ruman ja säälittävän näköinen ihminen voi ollakkaan. Itsetuntoani on painettu tässä lähiaikoina usealta taholta Mariaanien hautaakin syvemmälle. Ehkä ansaitsen sen, mistäs minä sen tiedän.

Kotiin tultuani olin kohdannut niin monta "kauhistus kun olet ruma ja läski"-katsetta ja möhlinyt niin monen monituista juttua, että kuin pisteiksi ä:n päälle, ah niin rakas, äitini hyökkäsi kimppuuni kuin hyenalauma zebran vasempaan persposkeen. Yritä siinä nyt sit olla tomera ja itkemättä ku koko päivän kaikki on kytänny ja haukkunu (ääneen tai mielessä). Ätini ei kestä heikkoutta - se on kamalinta mitä hän tietää. Niinpä hyenalauma innostuksissaan iski hampaansa myös oikeaan persposkeen ja se kävi yhtä kipeää kuin vasempaankin. Äitini on aina osannut löytää juuri ne sanat, jotka satuttavat minua eniten. GO-MAMA-GO-GO-GO!!!

Herääkin kysymys, miksi en saa itkeä? Miksi kukaan ei saa itkeä? Lasten kohdalla tehdään poikkeus, mutta jo 5-6 vuotiaalle aletaan hokemaan "äläpä nyt itke turhaan iso tyttö/poika"
Välimeren rannoilla, jos on uskominen Anna-Leena Härköstä ja uutislähetyksiä, ihmiset märsää, parkuu ja vollottaa tämän tästä. Mutta ei meille Suomessa - itkeminen on suuri heikkouden merkkiä, eikä sitä kannata missään nimessä tehdä ihmisten ilmoilla. Leuka vaan täytyy nostaa pystyyn ja hampaat yhteen, ei kyyneltäkään, vaikka kuinka olis paha mieli ja kävis kipiää.

Hautajaiset on eri asia - niissä täytyy itkeä. Tosin silloinkin hyvin hillitystä. Ei pidä itkeä liikaa, mutta täytyy silti itkeä; muuten leimautuu kylmäsydämiseksi ja julmaksi ihmiseksi. Toisaalta jos valahtaa arkun päällä kukkakranssien sekään kierimään tuskasta, niin hulluksihan se muu kirkkoväki katsoo - se on vain julma totuus.

Jos itkee julkisesti tai edes yhden ihmisen nähden liikkuu vaarallisilla vesillä. Itkiessään toisen ihmisen seurassa heittää pallon hänelle. Pallo on tulikuuma ja sen päällä hehkuu sana: LOHDUTA! Mitä jos henkilö, jonka seurassa olet, ei haluakkaan lohduttaa sinua? Entä jos hän ei edes osaa lohduttaa sinua? Minä tässä vähän niinku hoksasin, et jos ja kun minulla nyt muka itkettäs kauheesti, niin en mie tiiä kenen tykö mie menisin itkeen. Kehen luottaisin niin paljon, että pystyisin näyttämään heikkouteni - en kai kehenkään.

Tulos on, että minun täytyy istua paikallani. En voi pelata edes pasianssia, sillä jokainen pienikin epäonnistuminen voi laukaista itkun, jota olen pitänyt sisälläni jo lähes 12 tuntia. Jo pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin purkamaan päivän tapahtumia ääneen jollekulle, saa tipan nousemaan piilolinssiin ja samalla sumentaa näkökentän.

Täytyy siis esittää reipasta niinkuin muutkin suomalaiset, mutta tiedän yhtä hyvin kuin tekin, että joskus lähiaikoina napsahtaa ja pahasti. Pysykää siis poissa läheltäni, etten osu teitä kuumalla pallolla.