IRC-Galleria

Autoilijoita on monenlaisia: ihmisiä jotka osaa ajaa, ihmisiä jotka kuvittelee osaavansa ajaa, ihmisiä jotka ajavat puhtaalla uskonvoimalla, ihmisiä jotka eivät näe auton nokkaa pidemmälle ja tietenkin ihmisiä jotka kuvittelevat ajavansa autoa mutta itseasiassa vetävät rullaattorintapaisella kulkuneuvolla eteenpäin tappavan mutta tehokkaan itsetietoisesti muiden autoilijoiden hermoparkojen riesaksi.

Joidenkin kaupunkien yksiuuntaisten teiden keskustahelvetti on suorastaan läpitunkemattoman pahuuden merkeissä suunniteltu kompleksi, jossa linnuntietä puolen kilometrin taittamiseen sutjahtaa helposti jopa parikymmentä minuuttia. Ja entäpä jos kyseessä on tuntematon kaupunki jossa kyseinen matka pitäisi suorittaa? Niin tai näin, hermot siinä palaa. Pitäisikö sitä vain ajaa ympyrää kunnes keskipakovoima heittäisi auton tangentinmukaiselle suoralle johonkin päin ja toivoa sokeasti osuvansa edes lähelle kyseistä määränpäätä rikottuaan ensin tusinaa liikennnesääntöä?

Sitten tietenkin se känniliikenne. Jos tasapaino heittää omilla jaloilla ni ei se ole ihme jos heittää autollakin. Tietenkin jos tarkoituksena on kuolla yliannostukseen tiilimuuria, höystettynä kohtuuttomalla määrällä tequilaa ja autoromua, asia jokseenkin kyseenalaisella tasolla ymmärrettävissä.

Mikä on sitten tarinan opetus? Jos otat, ota kunnolla! äläkä autonratissa! eläkä etenkään juuri hetkeä ennen sitä tiilimuuria! Ja muista että yksisuuntaista tietä pääsee vääräänkin suuntaan!
Tämän merkeissä... hasta la vista, Fiesta

Tulipa käytyä alkossa. jotenkin täysin käsittämättömästi sain palamaan 50e. ja mikä pelottavinta koko reissun suoritin sepalukset täysin levällään... tyylikästä mutta noloa. ostosretkeltä kertyi seuraavaa:

1x plo Greencat
1x plo suomiviinaa
2x plo breezeriä
4x 0,5l lonkeroita
6x 8% karhua
1 plo kahvilikööriä
ja tietenkin yksi hieman kolahtanut itsetunto.

Pitipä tässä jonkin aikaa sitten keitellä kahvia kaverille. ajatuksissani jostakin tuntemattomasta syystä kaadoinkin suodatinpaperille kissan hikkaa enkä kahvia... aika laimeeta litkua tuli ja kahville se ei tosiaan maistunu. pitänee tutkia aamiaismurojen ravintotaulukko hyvin tarkkaan...

Joskus vilkaisen ihmisten jääkaappiin nähdäkseni mitä se on syönyt sisäänsä. uskomattoman paljo se sisältö voikin kertoa ihmisestä. otinpa ja vilkaisnpa tarkemmin tänään omaan jääkaappiini. löysin 3 litraa sinaappia! siis mitä vittua?? saa pidellä aikamoiset makkaranpaistoorgiat ennekuin ne saa kulutettua.

Baari-iltojen jälkeen grillien jonot ovat hyvin tapahtumarikkaita kokemuksia. viime keskiviikkona jonosta löytyi mm eräs erittäin heikon järjen liekin omaava vuorigorillaa muistuttava neanderilainen machoilija jonka läpikuultavan ruskeat nappisilmät osoittivat suorastaan pelottavaa ymmärryksen puutetta selittäessäni hänelle kuinka liikä öykkäröinti voi helposti johtaa kohtuuttoman suuriin hammaslääkärilaskuihin. tietenkin jonoon mahtui myös hieman kyseenalaisesti omaa seksuaalista suuntaustaan haeskeleva pojankloppi, ilmiselvät marttakerhon VIP-jäsenet ja uudelleensyntynyt spede pasanen jonka päälaki suorastaan sokaisi ihmisiä jonossa. tietenkin hetken vielä kruunasi kaveri joka oli niin järkyttävässä seipäässä että oli vaihtanu puheensa jollekkin täysin tuntemattomalle kielelle. tuskin itsekkään ymmärsi sanaakaan örinöistään.

On eläimiä jotka pitävät alkoholista. järkytyksekseni olen tosin huomannut että kissani pitää suunnattomasti tupakasta. ja mikä omituisinta se ennemmin syö niitä kuin polttaa. noh kukaan ei ole täydellinen...

Tätä kirjoittaessani olen tietenkin jo ehtinyt sekä syödä että juoda päälleni ja lisäksi hieman kissapoloisenki päälle.. jostain täysin käsittämättömän sadistisesta syystä tuo kissa tosin tuntuu pitävän siitä. sitä saa mitä tilaa.

hyvää joulua itse kullekkin! ottakaa oppia virheistä ettei niitä tarvitse tehdä uudelleen. paljon mukavampaa tehdä uusia virheitä

vahvat pohjat alle, juhlamieltä ja sitten baareilemaan. mikä voisi mennä pieleen?

noh... oltiinpa eräässä pubissa hieman kupittamassa ja biljardia pelaamassa. kun lähettiin pois joku homppeli juoksee perään ja kyselee et mis on se vihree paitane jannu?? epäilin jo siinä vaiheessa että se mies taisi olla jonki sortin persepora ni näytin et mul on kyl keltane paita. no sehä innostu sit iha kunnol ku siin ny sit sattu olee vihreetä tekstiä ja muaha se näköjään oli ettiny´ja anto numeronsa käteen. herrasmiesmäisen salakavalasti pakenin takavasemmalle ja törmäsin italialaisiin naisiin joille annoin sen paperilapun numeroineen. nehä oli onnessaan ja luulivat et oli mun numero ja vissii porukal alkovat viestiä siihe laittamaan. oivoi ny kukaa niistä (italialaissista tai sit se hinttapuli) ei tiedä kenen kanssa viestittelevät. harvinaista havainnointikykyä soveltaen päättelin et tää ilta ei ny oikee mee putkeen....

siirtyessä baarista toiseen piti tietenkin vielä vetästä lipat sellaisen maturelauman edessä. äitimäisen huomaavasti suosittivat et poika juoppas vähä vähemmä. koettaa ny sit selittää niille et suotta ne tädit juomisesta vaahtoaa siinä, tie vaan sattuuu olemaan peilijäätä.

viimeisessä baarissa sitten sain vaivakseni sellaisen laarditapiirin et huhheijaa. kyttäs ja seuraili minkä tukkimaisilta jaloiltaan pääsi. aattelin et voikoha tää enää tästä ilta heikommi mennä kunnes se tuliasemanorsu sai kaverinsa paikalle. oli siinä kyllä massaa kestettävänä parilla nikkaparilla.

tää vuodatus alkaa hiljalleen enteilemään jännetuppitulehusta ja muuteki kädet tärisee sen verra et makaronit tulee syötyä näppiksen kautta joten jätän lopun toiseen kertaan.

oi aikoja oi elämää

Joku saattaa väittää, että minun katse viiltelee
toinen luulee tietävänsä, kuinka elämäni rakoilee.
Eivät ne silti näe, että sisimmässäni pelkään
että jokainen kaunis sana on puukosta selkään.
kuinka kaikki kaunis, lopulta päälle kaatuu
ja miten paljon se kaikki muhun aina sattuu.

Älkää yrittäkö ymmärtää, miksi sydän itkee iltaisin
ei se minua auta, saamaan toivoani takaisin.
Se syvälle on haudattu, salaisimpiin tunteisiin
se odottaa aikaa kun taas pystyy uskomaan ihmisiin.
Se elää omassa maailmassaan, kylmän peittoni alla
uskoen ja tietäen, että huominen on jo valmiiksi pilalla

Mutta silti toivoen, että elämäni joskus muuttuu
että kerrankin epätoivo, olisi se tunne joka siitä puuttuu.
Edelleen hymyilen ihmisille, joita vain kuori kiinnostaa
en halua aina aiheuttaa, ihmisille tahatonta tuskaa.
Sen kuitenkin teen, nyt, aina ja ikuisesti
kai mun elämä vaatii että kaikki aina kärsii helvetisti.

Antakaa mun vain olla, kaikki paha maailmasta unohtaa
sulkea kerrankin silmäni rauhassa, pimeyteen nukahtaa.
Ja ehkä herätä aamun tullen, johonkin paikkaan parempaan
vaikka hyvin tiedänkin, ettei se kuulu tähän maailmaan.
Se on haave paremmasta, hämärän rajan tuolla puolen
ei todellista ollenkaan, turhaa toivoa sydämeen luoden.

Huokaisten suljen silmät, jotka pimeyttä mittailee
vajoan alle peiton, joka paljasta ihoani palelee.
Ja saman tien elämä, kuolee ympäriltäni
ja kaikki kauniit ajatukset, katoavat elämästäni
ei helppoa ole elämäni, mutta opittava sitä hallitsemaan
tervetuloa ystäväiseni, minun maailmaan...

The morning was beautiful, day full of light
the sun rose and replaced the ever-lasting night.
A hightide brought a sea star, flouted it into my feet
the wind welcomed an albatross, she shouted her greet.

I remember the little girl, she waved for me on the shore
she was the sweet beaten child, the girl next door.
She vanished to the horizon, now i'm all alone
I'm escaping the world and far away from home.

I feel the wind on my skin, rain drumming my face
I close my eyes and see a girl for my own amaze.
She is beautiful she's, sheÂ’s tender, I left her behind
agony, despair, I'm not the prince for her to find.


In fear of hurting I'm afraid to care, afraid to love
I knee and make a promise, withnessed only by the sky above.
No more needless tears, no blue eyes to wet
illusion never changed into something real for me to get.

Life is a vain, it circles around
I was the wanderer, living my hands bound.
Leaving cleared my mind, faded the burn
it took a lifetime to see, years to learn.

Alone can not hurt, alone don't have to suffer
alone chaos can be controlled, conflict in order.
But memories last, in time they'll transform
they create a vacuum, space for new ones to born.

So I'll sale away, I'll break the chain
life is in the past, there's nothing more to gain.
My path leads into the horizon, I'm reaching the moon
life will be over before the sun celebrates the noon.

*Joskus tekee mieli paeta asioita. nyt pakenen raumalle etsimään uutta elämää joten tuli taas tämä ajankohtaiseksi. kuka sanoi että pakeneminen on väärin?

hetken olin onnellinen
tunsin lämmön rakkauden
toivoin ajan pysähtyvän
ikuisuuden pois häviävän

hetki muuttui ikuisuudeksi
ramman sydämen kahlijaksi
tunteet hukkuivat tuskaansa
onni vaati lopulta kostonsa

kiroten inhaa maailmaa
etsin elämää parempaa
löydän purkin kädestäni
ehkä ne vievät tuskani

menen yksin nukkumaan
varjojen valtaamaan maailmaan
tuntien sydämen huutavan
elämän silmistä sammuvan

hitaasti tajunta katoaa
toivoen paikkaa parempaa
kivun lakaten tuntumasta
lähden tästä maailmasta

*tuntuuko tutulta? tätä sattuu liikaakin

en tarvitse siipiä lentääkseni
muiden hyväksyntää elääkseni
avata silmiä nähdäkseni
tuntea tuskaa oppiakseni

en täydellisyyttä rakastaakseni
kauneutta sitä pilatakseni
luottamusta pettääkseni
tai aikaa ikuisuudelleni

en huomata yksin itkeväni
maailman kuolevan ympäriltäni
ikävän istuvan vierelläni
tuskan löytyvän sisältäni

en satuttaa mutta unohtaa
löytää enemmän kuin kadottaa
pelätä tälläistä elämää
kaikkea mitä se sisältää

haluan vain mahdollisuuden
tuntea poltteen rakkauden
peata tästä maailmasta
ehkä se löytyy kuolemasta

ihminen muistetaan teoistaan
elämä suurista sankareistaan
toivottavasti joskus minua
ei kovin pahalla muisteta...


*hetken pako todellisuudesta, synkkiä ajatuksia elämästä

tiedättekö sen tuneen kun joskus havahtaa yhtäkkiä hereille ajatuksistaan tähän maailmaan jostain kaukaisista ajatuksista ja huomaa ajatelleensa olevansa sitä toiseksi parasta... kuin peläten olevansa toissijainen, se toinen vaihtoehto jos se ensimmäinen asia menee mönkään. ehkä olen juonut, ehkä olen ajatellut liikaa... mutta pelko kalvaa kuitenkin aina sisimpää. toivo? sitä on aina mutta kannattaako elää fantasioissaan? unelmat ovat kauniita niin pitkään kuin niihin jaksaa uskoa... mutta entä sitten kun usko loppuu? entä sitten kun loppuu usko ihmisiin? mitä siitä jää jäljelle? siitä jää haaveet, kaukaiset unelmat joiden tietää olevan mahdottomia... kaukaisia toiveita oman elämän tavoittamattomissa, pienen sydämen ulottumattomissa. jos ihmiset ovat tunteiden sa orjia mikä minä olen? orja kaleerissa? yksi ruosittavien joukossa... pakotettuna soutamaan muiden kanssa horisonttiin ja jättäen kaiken rakkaan taakseni? rakas? mitä se on? sana tuntuu tutulta. tunne raastavan läheiseltä. läheisyys kaukaiselta. kaukainen minun elämältäni....

loistava reissu. etkoilu ja suojaaminen alkoi kuuden maissa lauantaina. bussi lähti 1:50 kohti turkua ja siihen asti kovaa tahtia kiskottiinkin. bussissa tietenkin meno jatkui mutta hillitymmin ja pahojen huhujen mukaan jopa torkahtelin bussissa. noh varhain aamulla oltiin turussa ja satamassa ja laivalle päästiin 8-9 maissa (alko olemaan humali päällä)... heti tax-freehen ku mahollisuus oli ja uuteen kunniakkaaseen nousuun. siinä välissä esiinty martt servo ja laulo sauna sauna sauna perkele vielä kerran sauna, oli rasittava biisi. tax-free aukesi uudelleen illalla ja neloskarhua kannoin miehekkään maskuliinisesti ulos kaupasta. iltasella se nousikin huiviin sitten ja tapahtui seuraavaa:
Viuhahdin muiden kanssa, sekotin vasemman käden oikeaan (mutta vain kahdesti), mut adoptoitiin merenneitojengiin, ryvin ainoastaan kerran naamalleni, kaljaa kulu ku saksalaisilla olutfestivaaleilla, hävitin jotain mutta en muista mitä :D, ja tietenkin kunnia meni mutta mainetta tuli. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut reissu :)