IRC-Galleria

Olen maininnut tästä jo muutamalle kaverille, mutta on kova ikävä Tie El Doradoon -leffaa. :< Nyt kun ajattelen, niin se on varmaan paras animaatio koko lapsuudestani. Lemppareitani aikoinaan tosin olivat Mulan, Peter Pan ja Liisa Ihmemaassa. Nyt vie kyllä El Dorado ehdottomasti voiton. Katsoin sitä varmaan lapsuudessani useimpia kertoja mistään VHS-kaseteista ikinä. Mitä ihania asioita voinkaan listata kyseisestä leffasta: Se on hauska, suomenkielinen dubbi rokkaa, animaatiojälki on loistavaa, tykkään musiikeista, hahmot mielettömiä, se on sympaattinen, se ahdistaa ja ihastuttaa. Se on erilainen.

El Doradosta näkemäni uni tosin ei ollut mitenkään erityisen pirteä, vaikka se saikin minut surullisen iloiseksi. Minä pääsin käyttämään ilmeisesti aikakonetta. Pääsin sillä samalla El Doradoon. Yksi juttu tosin meni pieleen: Elettiin kaksikymmentälukua. Alkuperäiskansa oli yhä siellä, mutta kulta oli poissa ja rakennukset nuhjuuntuneet, taivas harmaa ja koko maailma oli rappeutunut. Olisiko ollut kyseessä Maailmansota I? Katsoin välillä maailmaa tosi jännästä näkökulmasta. Yksi mieleenpainuva hetki oli, kun katselin sodan runtelemaa Afrikkaa, jossa ihmiset olivat tekemässä töitä hiiltyneellä aukiolla. Sen keskellä oli tumma lapsi, jonka koko ruumis oli palanut karrelle. Joissakin kohdissa ihoa oli edelleen halkeamia, joitka paloivat punaisina, kuin laava. Ja lapsi oli edelleen elossa ja teki töitä siinä poltetulla maalla. Senaario muistutti kovasi erästä suomalaista maalausta, jossa surkean näköinen lapsi on töissä kasksipellolla(?). Noh, joka tapauksessa itse unessa en tuntenut sitä erityisen vastenmieliseksi. Suru tuli vähän eri kohdassa, melkein itkin (varmaan oikeastikin), kun kysyin Miguelistä ja Tuliosta. Tulio oli kuulemma ollut jonkun alkuperäisnkansan asukkaan isoisän opettaja. Samalla hetkellä silmissäni pyöri filminä erilaisia kauniita kuvia ja hetkiä Tie El Doradoon -leffasta. Tuolloin tajusin, etten voinut saada heitä takaisin ja miten kauhistuttava ero oli uuden ja vanhan maailman välillä. Monta sataa vuotta ihmisten teollistumista ja maailman tuhoamista.

Mii wants to go El Dorado~ Yksi hassu lisä uneeni: Aikakone oli samanlainen, kuin Paluu tulevaisuudessa. Unessa oli myöskin se outo vanha proffa. Viime yönäkin näin muuten todella friikkiä unta. Siinä vieraili Rimppu. BD Lololo.

Day Nine: Two smileys that describe your life right now.

:3
>:|

Day Ten: One confession

Day Seven: Four turn offs.

1. Rasismi ja syrjiminen
2. Olevinaan oleminen
3. Eläinrääkkäys
4. Massamusiikki

Day Eight: Three turn ons.

1. Uuden luominen ja suunnittelu
2. Koirat
3. Hemmottelu (hyvä musiikki, hyvä ruoka, hyvä kirja, hyvä leffa)

Day Nine: Two smileys that describe your life right now.
Day Ten: One confession

Olen ihan sekaisin ensi vuoden tapahtumista ja puvuista. Suoraan sanottuna minulla ei ole hajuakaan, mitä pukua tule työstämään tämän joululoman. JOTAIN on kuitenkin työstettävä....

Valittavien pukujen lista:

Youjiro - BKI
Lulu - FFX
Mad Hatter - TB'sAiW
Jack Sparrow - PotC
Lucciola - LE



Periaatteessa huokuttaisi tehdä Yuna itselle ja Rikku siskolle FFX:stä..... Olen oikeasti ihan sormi suussa, mistä lähtisi pukuja toteuttelemaan. Auttakaa pliis! Onko meillä se Alice in Wonderland -ryhmä milloin? Hatter ei tällä hetkellä tunnu mahdottomalta ajatukselta toteuttaa ainakin puoliväliin lomilla.... Toisaalta ja toisaalta.



Myönnettäköön myös, että vaikka sarjaa en olekaan katsonut, kuin nelisen jaksoa, Sora no Wotosta himottaisi kovasti cossia Noelia. Jos joku haluaisi tehdä huvikseen tuosta ryhmiksen johonkin pienempään tapahtumaan, niin minä sitten ilmottaudun mukaan! o7

Olen myös alkanut epäröidä tuon EurcoCosplay hahmovalintani kanssa, joka olisi Youjiro... Mietin, että vaikka tekisin kympillä upean puvun ja esityksen, niin paikalle kuitenkin ilmestyy jotain pikkuisen krumeluurihässäkkäisempää ja vie ne pienetkin mahdollisuudet päästä top 3:n joukkoon. Olen ihan rajoilla hahmon vaihdon kanssa. Lucciola on kyllä aivan ihana hahmo toteuttaa, ja näyttävyys on minun mielestäni ainakin jotain todella korkeatasoista, joten niin ajatellen hahmo olisi helppoa vaihtaa tähän yksilöön. Mutta ei olekaan. Tälle hahmolle on oikeasti vaikea keksiä sooloesitystä. Me diez.... ---Aivannn... Hmm. Jos voisinkin uusia Luluni (kokonaan!) EC:hen..... Se voisi itse asiassa olla toimivakin idea. Aion muutenkin rokata tuossa puvussa, kun seuraavan kerran päästän itseni siinä esittäytymään..

Yksinpuhelua. Paljon yksinpuhelua... Mielipiteet olisivat silti tarpeen. Eikä tästä ollut yhtään apua miettimään, mitä teen tänä joululomana. Tarvikkeita pitäisi jo hankkia pikkuhiljaa. Aloittaisinko sittenkin EuroCosplay puvun kanssa? Parantelen joka tapauksessa Sparrown peruukkini erästä Youtube-jutskaa varten, mutta siihen löytyy kyllä kotoa jo tarvikkeet.

Kuviksen työ on tällä hetkellä käsissäni.... Viimeistään ylihuomenna pitäisi olla valmista, eikä siltä todellakaan näytä. Aiheena on 5 tunnettua taideteosta historiasta, joista sitten täytyy tehdä aika vapaasti jokin jossain määrin yhtenäinen oma tuotos. Itse valitsin pukutaiteen ihan haasteen vuoksi. Eli haute-couturea minun malliini. Kiva. Ensimmäinen puku on Andy Warholin pääkallon kuvasta inspiroitunut... juttu. Ei siis mitään tajua oikeasti muodista tai mistään muustakaan. Tähän hypättiin fiilispohjalta ja tunnustelemalla, toisin sanoen kumia on käytetty melkoisesti. Mielipiteitä?





Tietysti Warholin tuosta tekevät vasta värit, kun ne siihen lisään. Jos auttaisi yhtään, niin sukista tulee melkein neon keltaiset, "viitta" on läpikuultavaa ja väriltään oranssihtavaa ja ajattelin, että teen vielä ns. toisen viitan tuon päälle joka olisi musta ja reunoistaan epäsäännöllinen, niin, että peittäisi osittain tuon pääkallon..... Saa nyt nähdä. Mitäpä muuta tähän osaisin lisätä. Tjaah. Pistänpä tämän myös luokitelluksi cosplay-yhteisöön. Tiedän, että siltä suunnalta löytyy paljon vaatteista kiinnostuneita.

Lähinnä tässä haen sitä tietoa, josko kyseessä on sellainen schaisse-kökkäre, että sitä ei viitsi kenellekään näyttää.

Enhän minä mikään fanityttö ole... Mutta saattaisin saada alkuperäisiä esineitä Jack Sparrown puvuista Pirates of the Caribbean: On Stranger Tidesista!!!! omfg. Siis Jackille ihan kolikkoja tai jotain rannenauhaa ýms. Mutta mnulle se merkkaisi tosiiii paljon. Epäilen, että Depp olisi koskaan ehtinyt niitä käyttää, mutta ainahan voi haaveilla..... Tällaisessa kohdassa sanon paskat kaiken itse tekemiselle, AITO tavara on jotain, mitä ei voi sivuuttaa.

Tänään oli anime- ja manga-teemapäivä Vapriikissa. En jaksa raportoida kovin pitkästi, mutta tällä kertaa sain itseni tekemään vaikka mitä. Kokeilin tietääkseni kaikkea tarjolla olevaa ohjelmaa: pelasin kerran tanssipeliä, kokeilin paraparaa, kävin amv-luennolla ja lauloin vaikka kuinka monta kertaa animekaraokessa. Jej. \o/ Pidin lupaukseni siis itselleni. Tämän lisäksi pohotshoottailin Wilmaa ja.. ja. Sen kaveria? Aamulla päätin laittaa casuaalimman version Fumikasta, eli ilman hattua, takkia ja viittaa. Sitä oli ihan mielettömän mukava pitää. Lisää simppeleitä cosseja, kiitos! Pointtini kuitenkin oli, että meikkasin tällä kerralla ihan kunnolla: Pohjaksi rasva, meikkivoide, sen päälle Grimasin rasvaliukoista ja vielä puuteri. Silmiin käytin kerrankin nestmäistä kajaalia, jota lainasin siskoltani. Hyvältä näytti. Viimeisen ohjelmanumeron jälkeen menimme Okkunin, Umin ja "Totoron" kanssa Siwan kautta taas mäkkeilemään ja tuli heitettyä huulta ihan lapsellisista jutuista ja hihiteltyä ilman syytä aivana hervottomasti. Kiwa päivä kaiken kaikkiaan. Ketä kaikkia siitä kittääkään.


Day Six: Five people who mean a lot.

Voi pylly, en minä tähän osaa vastata. D: Perheenjäsenet. Perheen ulkopuolelta on paha sanoa yhtäkään aivan erityisen tärkeää. Tämän takia tunnenkin joskus oloni hieman yksinäiseksi. Ei sillä, eikö minulla olisi tonneittain ihan mahtavia kavereita. Olisi vaan kiva, jos olisi sellaisiakin, jotka olisivat aivan erityisen läheisiä ja tärkeitä. Sellaisia, jotka olisivat riippuvaisia myös minusta.

Day Seven: Four turn offs.
Day Eight: Three turn ons.
Day Nine: Two smileys that describe your life right now.
Day Ten: One confession

Day Three: Eight ways to win your heart.
1. Ole rehellinen.
2. Ole oma itsesi.
3. Älä pelkää, mitä minä ajattelen.
4. Ole spontaani.
5. Näytä, että välität.
6. Ole läsnä.
7. Kuuntele, älä esitä, että kuuntelet.
8. Avaudu.


Day Four: Seven things that cross your mind a lot.
1. cosplay
2. miehet
3. kuolema
4. maailmaloppu
5. sielu
6. jumala
7. hyvä elämä


Day Five: Six things that you're afraid of.
1. pyörremyrskyt
2. luonnonkatastrofit
3. henget
4. helvetti
5. epäonnistuminen
6. ötökät


Day Six: Five people who mean a lot.
Day Seven: Four turn offs.
Day Eight: Three turn ons.
Day Nine: Two smileys that describe your life right now.
Day Ten: One confession

Mietin tässä tosissani, josko tunkisin jonkun palikan hampaideni väliin Sparrowillessani... Alaleukani koko suhteessa muuhun naamaan ei ole ollenkaan jees, verratessa alkuperäiseen. Sen sijaan, että tekisin latexista irtoleukaa, tuo voisi olla helpompi ja luonnollisemman näköinen ratkaisu... Kuullostanko ihan hullulta? : ''D

Aaagh. Ei ole rahaa, enkä tiedä, minkä puvun laittaisin huomenna Vapriikkiin. Teemana anime- ja manga. Help!

Voitte varmaan itsekin arvata, että tämä merkintä sisältää spoilauksia, joten be ware.

Inhosin uusinta elokuvaa sanoinkuvaamattoman paljon. Viimeisestä kirjasta ei oltu edes yritetty löytää oikeaa tunnelmaa, ainoastaan joka elokuvassa vaihtuneiden ohjaajien jäljiltä jätetty rikkinäinen ja kylmä kokonaisuus. Komedia oli kaikkien kuuden aiemman osan jälkeen luonnotonta ja en ymmärrä miten nyt NÄIN pahan pohjanoteerauksen saivat aikaan Fredin ja Georgen reikä-vitsissä. En tarkoita edes huonoa suomennosta, vaan jännittyneen tunnelman katkaisu oli mielettömän vaisu. Okei, Harry Potter kopioituna ties kuinka moneksi ja puettuna ei omaan tyylinsä sopiviin vaatteisiin oli mielettömän hauska, mutta se ei estä minua sanomasta, etten olisi halunnut todellakaan nähdä Ratcliffen paljasta yläruumista.. johon palaan kohta uudestaan.

Pahin ongelma elokuvassa löytyykin teennäiseltä tuntuvassa hahmojen "aikuistumisessa". Hyvä on, suurin osa näyttelijöistä täytti 18 jo ennen aikojaan, mutta hei, korostettu sängenkasvu, ylilihaksikkaat vartalot? Hermionestakin oli jäljellä pelkkä varsi. Minusta elokuvasta oli unohdettu kokonaan hahmojen oikea ikä, vaikka he joutuvatkin tilanteeseen, jossa heidän pitäisi käyttäytyä, kuin aikuiset. Se ei silti muuta sitä, että hahmot ovat yhä 17-vuotiaita.

Tyhmin juttu oli se, että aiempien leffojen punainen lanka, Tylypahka jätettiin täysin sivuseikaksi, vaikka Harry, Ron ja Hermione keskustelevatkin siitä tärkeänä asiana lintsatessaan koulusta ja lähtiessään kodeistaan Rowlingin versiossa. Minulle se on jäänyt vahvasti mieleen. Miksi sivuuttaa jotain niin tärkeää?

Musiikki... Tsekataanpas säveltäjä. Jep, aivan niin kuin ajattelinkin. Kahden aiemman elokuvan säveltäjä oli saanut kenkää ja korvattu uudella. Koko elokuvan soundtrack oli pelkistettyä hiljaisuutta, jos asiaa voi näin kuvata. Monesti tunnelman kantava voima on nimen omaan musiikissa ja tässä tapauksessa se oli varmasti isossa osassa kaatamassa sitä. Hiljaisella musiikilla ilmeisesti yritettiin tähdätä realismiin, sekä koko elokuvan aikana läsnäolevaan ahdistukseen.

En tarkoita, eikö elokuvassa olisi ollut tunnelmaa, mutta tunnelma oli lähinnä pelkkää vaaraa. Eipä pahemmin muuta. Sitten tietysti iljetystä, pelästymistä, pahuuden pohtimista ja surua. Kuten aiemmin sanoin, huumori jäi (tai jätettiin?) hyvin lättänäksi, vaikka minä ainakin koin kirjaa lukiessani samanlaisia naurunpyrähdyksiä hymynkaareet pitkään kasvoillani, kuin aiemmissakin kirjoissa.

Eräs todella, todella tyhmä leikkaajan (tai ohjaajan) moka oli olla kuvaamatta esimerkiksi Lunan kasvoja koko elokuvan aikana. Jäin sitä hetkeä odottamaan, mutta niitä näytettiin korkeintaan kerran tai kaksi. Ja btw. Olin pettynyt Lunan isän näyttelijän roolisuoritukseen.

Yksi ohjaajan tulkinta, joka jäi myös kismittämään, oli kolmen velhoveljeksen tarinan kirjaimellinen kolmiulotteisuus. Olisin toivonut siihen jotain vanhahtavampaa ja ylipäätään koko leffasarjaa sopeutuvampaa tyylittelyä.

Niinsanotut vierailevat näyttelijät, joita olivat muun muassa Bill Nighy ja Jamie Campbell, lisäsivät hahmoista häiritseviä odotuksia ja jättivät lähinnä kysymyksiä riippumaan ilmaan. Minä olisin nauttinut uusista pienemmistä rooleista enemmän, mikäli niihin oltaisiin valittu vähemmän tunnettuja näyttelijöitä.

Yksiksin kohtaus, joka oli hämmentävän ärsyttävä, oli se, jossa Ron avaa löytämänsä hirnyrkin. Vastassa oleva "houkutus" kaatua omiin pelkoihinsa oli mielestäni huonosti toteutettu. Harryn ja Hermionen iho oli muokattu ärsyttävän tahallisesti hohdokkaaksi. Hermionella oli silmämeikkiä, siis paljon silmämeikkiä. Tiedän, että sen oltiin ajateltu olevan osa Ronin harhaa, mutta se oli silti todella ärsyttävää. Takaisin paljaisiin ylävartaloihin: Harry ja Hermione alastomina nuolemassa toisiaan? Menee erittäin huonon tulkinnan puolelle, ainakin minun mielestäni. Moneen on voitu Rowlingin kirjoja tulkita, mutta tuollaista teinikiihkoa, joka oli käännetty vieläpä aikuiseksi sellaiseksi en olisi halunnut nähdä. Realismi sopivissa määrin on ihan ok juttu, mutta tiettyihin asioihin ei minusta voi mennä. Ja Ginnyn mekon vetoketjun kiinniveto --- kyllä ohjaajan pitäisi tietää, että jokainen vähemmän viaton katsoja nuoli selän linjoja katseellaan. Urgh. Ehkä olen ylitsevuotavan siiveellinen näissä asioissa, mutta tuollaiset vievät viimeisetkin syiden rippeet katsoa näitä elokuvia. Ihmettelen tosissani, jos DVD:n kansiin ei paineta merkintää K-13.

Elokuvan lopetuksesta voin sanoa sen verran, että se oli juuri niin töksähtävä ja asioita hyvin ärsyttävällä tavalla auki jättävä, kuin odotinkin. Seitsemännen kirjan jakamista kahteen elokuvaan oltiin kuulemma harkittu jo neljännen leffan kohdalla ja voin heti sanoa, että jakaminen oli paha, PAHA virheliike. Elokuvaa oltiin pidennetty turhaan ahdistavilla ja hiljaisilla tunnelmilla. Tämä elokuva ei todellakaan noudattanut klassista juonikaarta, joka takaisi edes jotenkin katsojaa tyydyttävän lopetuksen. Minä olisin itse ihan tosissani jättänyt Dumbledoren haudanavuaskohtauksen vasta seuraavaan osaan ja korvannut sen edes jotenkin toivoa antavalla tunnelmalla. Toisekseen olisin korvannut tylsät hetket kirjan muiden hahmojen esittelemi

Että näinpä pienet kritiikit tästä uusimmasta elokuvasta. Oli pakko avata suuni, kun jäi niin paljon häiritsemään.