IRC-Galleria

FryGuy

FryGuy

https://www.facebook.com/jarellphoto

Selaa blogimerkintöjä

Elokuva-"arvostelu": RööperiTiistai 26.01.2010 23:53

Vuosi: 2009
Ohjaus: Aleksi Mäkelä

Nyt kun on tullut viikon sisään katsottua Shawshank Redemption, Green Mile, Eyes Wide Shut, Forrest Gump... päätin katsoa tämänkin kun sitä niin on kehuttu... tuli "ehkä" hieman huonoon saumaan.

Angs angst angst suomipaskaa samuli edelman juha veijonen santeri kinnunen kari hietalahti jasper pääkkönen jne. näyttelijäpuolella ei muutosta suuntaan tai toiseen. Tarinan juonikäänteet kaikki ennalta arvattavia ja elokuva oli kokonaisuudessaan vain ahdistavaa ja epämukavaa katsottavaa. Tekninen osaaminen kyllä ihan ok, mutta sisällöltään tämä ei tarjonnyt yhtikäs mitään. Hakkaamista, ryöstämistä, kiristämistä, raha-ongelmia, huumeita, rakkaiden menetystä jne. sellaista perus suomi-höttöä oikein liukuhihnalta. Aivan kuin käsikirjoitus olisi ollut "ruksi ruutuun" vihkonen; kun -äidin kuolema- on tehty, siirrytään keskenmenoon, jonka jälkeen kaverin huumekierteeseen jne. kunnes koko elämästä on tehty jokaisen osalta yhtä helvettiä. Elokuvan kaksi viimeistä kohtausta on jotain käsittämätöntä: Kohtaus 1 - Samuli Edelmanin esittämä hahmo on saanut tietää kilpailevan rikollisjengin murhanneen hänen parhaan kaverinsa eikä se erityisesti miellytä. Tämän seurauksena Edelmanin hahmo lentää verissäpäin hakattuna liikkuvasta autosta kadulle. Kohtaus 2 - Suora leikkaus kadulta meren rannalle auringonpaisteeseen jossa Hietalahden ja Edelmanin hahmot odottavat rikollisjengiä välienselvittelyyn vain kahdestaan. Koko muu elokuvan aikana tarinassa pyörinyt porukka on kuollut, joten he kaksi ovat vain jäljellä, mutta "onnellisen lopun" toivossa tyhjästä ilmestyy muutama autollinen täysin random kovanaamoja ja "oikeus voittaa". Tuliko ruksiruutuunvihko täyteen? Huomattiinko että elokuvan pituus alkaa mennä jo kriittiseksi? Taisi siis tulla hieman kiire lopettaa elokuva? Tämän selkeämpää väkisin lopettamista en muista elokuvissa hetkeen nähneeni.

Ei mitään uutta tämän taivaan alla.


*

Elokuva-arvostelu: ZombielandMaanantai 25.01.2010 16:56

Vuosi: 2009
Ohjaus: Ruben Fleischer


Niin moni on kysellyt: "Oletko jo nähnyt?", "Tiedätkö elokuvan?", "Mitä mieltä olit?"... joten tässä sitten tulkoot perusteellinen vastaus: "Olen nähnyt, tiedän elokuvan ja ihan ok".

IMDb:n korkeiden pisteiden perusteella voikin todeta, että zombie-apokalyptinen maailma toimii komediana paremmin kuin kauhuna. Ainakin nykypäivänä kun kunnollisia kauhuelokuvia ei enää osata tehdä. Tämä on toki hieman sääli, mutta onneksi kummassakaan suuressa zombie-kauhu-komediassa (Shaun of the Dead ja Zombieland) ei olla muutettu itse zombien olemusta suuntaan tai toiseen. Komediaa on revitty enemmän muista lähteistä ja zombeista otettu komiikka toimii niiden luontaisen aivottomuuden varassa, jota jo George A. Romero käytti Kuolleiden aamunkoitossaan.

Shaun of the Dead on omasta mielestäni edelleen näistä kahdesta elokuvasta se parempi. Lyhyt perusteluni tälle on ehdottomasti toimivampi kokonaisuus, tarinan eteneminen, komedia on vedetty sopivasti överiksi, väkivallalla leikitään kunnes käy huonosti ja tekijöiden määrätietoisuus. Zombielandin suurin ongelma on tekijöiden määrätietoisuus ja tarinan eteneminen. Elokuvaa katsoessa tuntuu paikotellen siltä, että sitä olisi käsikirjoitettu lisää kun ensimmäinen sivu on kuvattu. Työryhmällä varmasti on ollut hauskaa elokuvaa tehdessä ja se todellakin on aistittavissa lopputuloksesta, mutta otetaan nämä puutteet nyt ensin. Elokuvan hahmoilla ei tunnu olevan päämäärää. Shaun of the Deadin vaellus kaupungin läpi paikallispubiin on 100x mielenkiintoisempi kuin Zombielandin porukan matkustaminen Hollywoodin kautta johonkin kuppaseen huvipuistoon. Elokuvaan tuo omituista draamaa myös Woody Harrelsonin näyttelemän Tallahaseen tarina koiranpennustaan, jonka hän zombien takia menetti. Elokuvan loppupuoliskolla kun tämä "koiranpentu" paljastuukin Tallahaseen omaksi pojaksi, elokuvan komediapuoli ottaa raskaan takaiskun. Kysympähän vain, että mitä helvettiä tässä on haettu takaa? Työryhmä ei selvästikään kaiken hauskanpidon ohessa osannut nähdä kokonaisuutta ja määrätietoisuus on täysin kateissa. Halutaanko tässä sittenkin tehdä oikeasti vakavaa elokuvaa vai komediaa? Elokuvan ehdottomasti paras vitsikin on pilattu aivan kokonaan (Spoiler); Hollywoodiin saavuttuaan porukka päättää yöpyä tyylikkäästi ja suuntaavat Bill Murrayn kartanolle, jossa mies näytteleekin omaa itseään. Talossa porukka jakautuu kahteen paikkaan. Ärsyttävä nörtti Columbus (Jesse Eisenberg) ja Little Rock (Abigail Breslin) suuntaavat Murrayn omaan teatteriin katselemaan Ghost Bustersia kun taas Tallahasee ja Witcita (Emma Stone) suuntaavat tutkimaan taloa muuten. Tallahasee ja Witchitä törmäävätkin pian zombieta esittävään Murrayhyn, joka saa oitis golfmailasta ja paljastuu täten vielä ihmiseksi. Murray esittää zombieta, koska "zombiet eivät hyökkää omiensa kimppuun". Myöhemmin he keksivät hauskan idean mennä pelottelemaan teatterissa oleskelevaa kaksikkoa, mutta pelottelu päättyykin lyhyeen kun Columbus tempaisee haulikon esiin ja ampuu Murrayn. Jos itse olisin tämän kohtauksen elokuvasta saanut leikata niin olisin leikannut tapahtumat välittömästi tuosta ampumisesta sotilaallisiin hautajaismenoihin, joissa Murrayn ruumis pudotetaan parvekkeelta. Nykyisellään elokuvassahan Murray ei kuole heti osumaan vaan tästä seuraa aivan ylipitkä, huonosti näytelty turhanpäiväinen draama, jossa tapahtumaa päivitellään.

Elokuvan henkilöt ovat muuten aika mielenkiintoinen kokoonpano. Ärsyttävä nörtti Colubus kaikkine änkytysongelmineen on sellainen hahmo, jota en jaksaisi missään elokuvassa seurata sekuntiakaan kun taas Woody Harrelson on yksi suosikkinäyttelijöistäni ja Tallahaseen seikkailua keksien perässä jaksaisi seurata vaikka parikin tuntia. Tämä kaksikko tuokin elokuvan alkuun aika mielenkiintoisen vastakkainasettelun, mutta hahmoista ei oteta riittävästi irti. Ärsyttävä nörtti Columbuksesta olisi voinut saada ties kuinka paljon komediaa irti, koska hahmollahan oli kaikenmaailman fobioita sekä ärtyneen suolen syndrooma, mutta eipä näillä ollut mitään tekemistä itse elokuvan kanssa kun herra ÄNC:stä päädyttiin jo alusta asti rakentamaan elokuvan "sankaria".
Witchita ja Little Rock taas ovat kaksistaan selviytymisretkellä olevat siskokset, jotka juonivat kaikenlaista ja huijaavat ihmisiä. Tallahasee ja ÄNC joutuvatkin heidän uhreikseen peräti kahteen kertaan ja toisen kerran jälkeen he alkavat hitaasti sulautua yhteen. Witchitan ja Little Rockin päämääränä on päästä huvipuistoon pitämään hauskaa kun taas Tallahasee on matkalla Tallahaseen ja Colubus Columbukseen. Siskosten päämärä on oikeastaan ainoa, joka elokuvaa pitää tietyillä raiteilla, koska Tallahaseella ei ole enää mitään ja ÄNC luopuu omasta päämäärästään kun ihastuu Witchitaan. Hollywoodista siskokset lopulta päättävät suunnata huvipuistoon kaksistaan ja heille tulee jotenkin yllätyksenä se, että yllättäen puistoon alkaa virrata zombeja mielin määrin. ÄNC ja Tallahasee tietenkin seuraavat perässä, pelastavat tilanteen ja kaikki päättyy kuten "pitääkin"; Tallahasee löytää keksejä, ÄNC saa Witchitan ja matka jatkuu...

Elokuva on "ihan ok", mutta mikään mestariteos se ei ole. Paikotellen ihan hauska zombie-komedia-hyvällä tekemisen fiiliksellä höystettynä. Erityismaininta toki pitää antaa helvetin upeille alkuteksteille, jotka Metallican säestyksellä saivat ihon aivan kananlihalle.


***

Hyvää joulua...Torstai 24.12.2009 15:43

ja onnellista uutta vuotta tasapuolisesti kaikille... paitsi tietenkin teille, jotka käytätte sosiaali-etuuksianne väärin, teille paskaa joulua ja epäonnista uutta vuotta.

Elokuva-arvostelu: 2012Torstai 17.12.2009 20:47

Vuosi: 2009
Ohjaus: Roland Emmerich



En oikein tiedä mistä aloittaa. Vuodesta 2004 lähtien Yellowstonen kaldera on noussut noin 7 senttiä vuodessa ja 2008-2009 vuodenvaihteessa alueella havaittiin jälleen sarja pieniä maanjäristyksiä.
21.12.2012 aurinkokuntamme planeetat ovat ensimmäistä kertaa suorassa linjassa auringon ja linnunradan keskustan kanssa 25 800 vuoteen ja tällöin myös Maya intiaanien tunnettu kalenteri tulee tiensä päähän.
Maapallon magneettisten napojen vaihtumisestakin on ollut puhetta ja sen arvellaan tapahtuvan vuoden 2012 loppupuolella. (http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2008/08/magneettinen_pohjoisnapa_liikkuu_poikkeuksellista_vauhtia_314280.html)

Yllä mainitut tiedot eivät ole pelkästään elokuvasta vaan myös wikipediasta ja uutisista poimittuja. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Roland Emmerich on ohjannu jos jonkinmoisia katastrofielokuvia Independence Daystä Day After Tommorowhin, mutta tällä kertaa hän on päättänyt tehdä katastrofielokuvien ääripään ja onnistuukin siinä kohtalaisen hyvin minimaalisella 250 miljoonan dollarin budjetillaan. Elokuvan juoni on yksinkertainen putkijuoksu täpärästä tilanteesta toiseen ja koko tarina on hyvinkin samankaltainen kuin Day After Tommorowssa. Tarinassa seurataan pääasiassa yhden perheen edesottamuksia ja rinnakkais-tarinassa puolestaan valtion toimintaa katastrofin lähestyessä.

John Cusackin näyttelemä Jackson Curtis on heikosti menestynyt kirjailija, jonka perhe on erkaantunut hänestä ja vaimo löytäny uuden miehen. Jackson kuitenkin tapaa kahta lastaan säännöllisesti ja tällä kertaa hänen aikeinaan on viedä lapset Yellowstonen kansallispuistoon, jossa he kuitenkin päätyvät armeijan eristämälle alueelle ja heidät ohjataan muualle. Yellowstonessa Jackson kuitenkin tapaa sekopäisen radio-toimittajan, joka pitää omaa radiolähtystään, julistaa maailmanloppua ja harrastaa salaliittoteorioita. Tarinat alkavat loksahdella paikoilleen ja edessä on tiukkoja tilanteita toisensa perään, mutta valitettavan paljon elokuvassa on toistoa. Elokuvassa paetaan 2 kertaa peräkkäin autolla lentokoneeseen ja lentokoneella päästään aina juuri ja juuri ilmaan. Yhteensä elokuvan aikana paetaan täpärästi lentokoneella peräti 3 kertaa, joka on varmasti ennätys missään elokuvassa ikinä.
Valtio on rakentanut muutaman vuoden ajan salaisia arkkeja Kiinan vuoristossa, joihin saataisiin pelastettua mahdollisimman monia ihmisiä, eläimiä ym. ym. jos Nooan Arkki on tuttu niin tästä ei sen enempää tarvitse spoilata.

Edellä mainittukin jo sen kertoo, että tarinassa ei ole oikeastaan mitään nautittavaa. Henkiöohjaus ontuu ja käsikirjoitus on kohtalaisen kliseinen, mutta niin hardcorea erikoistehostepornoa tämä on, että täytynee antaa hieman anteeksi ja koittaa ymmärtää. 2012 on tehosteiltaan jo sitä luokkaa, että voitaisiin puhua kokonaan uudesta genrestä, mutta ei nyt kuitenkaan viitsitä ihan siihen lähteä. SPOILER! --- Yellowstonen purkaus, San Andreaksen uppoaminen mereen, Washingtonin ja Intian hyökyaallot, Poseidonista identtinen laivan kaatuminen ja monet muut ovat niin upeasti toteutettuja, että tämä pitäisi päästä näkemään blu-raynä.

Elokuvan loppu tosin oli lattea ja todisti sen kuinka hyvin työryhmä onnistui sokeutumaan tieteellisille faktoille. Viimeinen kohtaus sijoittuu 27 päivää katastrofin jälkeen ja arkin ovet avataan, jotta ihmiset saisivat raitista ilmaa. Ulkona vallitsee lähes pilvetön ja aurinkoinen ilma. Tässä vaiheessa itse aloin hieman kerrata tapahtumien kulkua ja heräsi kysymys, missä on ydintalvi? Se joka seuraa minkä tahansa supertulivuoren purkautumisesta? Yellowstonen purkautuessa maapallon ilmakehään lentää niin paljon tuhkaa, että aurinkonvalo ei kykene sitä läpäisemään vuosikausiin ja seurauksena on useiden lajien sukupuutto ilman, että maapalloa koettelisivat myös hyökyaallot sekä mannerlaattojen liikkuminen. Lopussa nähty lähes pilvetön kuva maapallosta oli moka tai väkisin haettu "onnellinen" lopetus.

OUR News!Keskiviikko 16.12.2009 13:10

Suurten Kuvioiden pilalle menneet otokset on nyt julkaistu Indieataivaassa.

http://www.indietaivas.fi/movie.php?videoid=1149

Kyseessä on muutaman minuutin lyhyempi versio kuin DVD:llä.

Elokuva-arvostelu: BraindeadMaanantai 14.12.2009 21:09

Vuosi: 1993
Ohjaus: Peter Jackson


Joitakin klassisia kauhuleffoja on jäänyt aikoinaan katsomatta ja ajattelin pikkuhiljaa ottaa tämän virheen takaisin. Listassa on Braindead, Bad Taste sekä Evil Dead, jotka aion lähiaikoina katsastaa. Ensimmäisenä vuorossa on hyvät arvostelut saanut Braindead, mutta...

... mitä vittua?! Ensinnä täytyy sanoa, että en ole ärsyttävien elokuvien ystävä laisinkaan ja ainoa asia, joka meinasi saada minut lopettamaan elokuvan katsomisen kesken ei ollut goren määrä vaan myötähäpeää tuottavat kohtaukset. En jaksa lähteä edes kaikkia elokuvan epäkohtia luettelemaan sillä koko käsikirjoitus oli tarkoituksella niiden varaan kasattu. Kun koko elokuva perustuu oikein väkisin väännettyjen myötähäpeä-kohtausten varaan, ei lopputulos ole hyvä. Kyseessä on sellaista järjenvastaista ripulia, että katsominen on lähes mahdotonta.

Muuttaako tämä sitten käsitystäni Peter Jacksonista? Ei. Jackson on eräänlainen teema-ohjaaja ja osaa tehdä elokuvan uskollisesti sen genrelle, miljöölle ja maailmalle. Sormusten Herrat ja King Kong olivat myös hyviä osoituksia Jacksonin taidosta pitää elokuvat omassa maailmassaan. Braindead on samanlainen tuotanto, mutta halvemmalla budjetilla ja ärsyttävien kauhukomedioiden luokassa.

Elokuvan loppupuolisko oli paikotellen hauskaa gore-huumoria, mutta erityisen ärsyttävän alkupuoliskonsa osalta en osaa elokuvaa erityisesti arvostaa. Oman aikansa klassikko ja pakko se on todeta, että suuri osa näistä kuminukke-tehosteista näyttää edelleen paremmilta kuin nykypäivän digitaaliset kikkailut.


*

Peli-arvostelu: L4D2Torstai 26.11.2009 00:51

... eli siis Left 4 Dead 2.

En varsinaisesti ole tämän luokan arvosteluja kirjoitellut, mutta nyt vain tuli sellainen fiilis että tähänkin kategoriaan voisi perehtyä tekstin muodossa enemmän. Suurin syy arvostelujen kirjoittamatta jättämiseen lienee se, että mieli tekisi kirjoittaa arvosteluja monelle muullekin pelille ja suurin osa peleistä sisältää niin paljon asiaa, että teksteistä tulisi luonnottoman pitkiä (esim. jos kirjoittaisin arvostelun Half-Lifesta).

Saatan toistaa jotain samaa asiaa kuin edellisessä kirjoituksessani, jossa tarkoitukseni oli vain kertoa ensivaikutelmista peliin, mutta karkasin hieman asiasta ja meinasin eksyä pahemminkin tuonne Half-Lifen puolelle. Kävin siis pelin välittömästi noutamassa heti julkaisupäivänä ja olen sitä siitä lähtien pelannutkin jo ihan kiitettävästi. Demoversio olikin vain pieni alkusoitto sille, mitä oli luvassa ja peli ylitti odotukset jo 5 minuutin pelaamisen jälkeen. Ensimmäiseen osaan tutustuin joskus puolisen vuotta sitten hieman "epävirallisen" version kautta ilman mitään tilastoja, saavutuksia tai nettipeliä, mutta kyseessä oli ehdottomasti sellainen kauhuräiskintä, jota oli jo pitkään kaivattu pelimarkkinoille. Joskus jopa hieman ihmettelin, miksi tämmöistä peliä ei aikaisemmin ollut tehty. Kuolleiden aamunkoiton- ja 28 päivää myöhemmin- elokuvien kaltaisia zombie-räiskintöjä ei ole liiemmin tehty vaan kaikki kauhupelit ovat olleet Silent Hillin ja Resident Evilin kaltaisia "Third person" ongelmanratkonta-pelejä, jotka eivät itseäni ole kovinkaan kauaa jaksaneet kiinnostaa. L4D ei tosin tarjoa samankaltaista kauhua kuten edellä mainitut klassikot vaan kauhu perustuukin lähinnä kiperiin tilanteisiin, pakenemiseen ja apokalyptiseen tunnelmaan.

Ensimmäinen osa L4D ilmestyi vuosi sitten, mutta näyttää kakkososan rinnalla lähes sisällöttömältä ja yksinkertaiselta. Tämän arvostelun pitäisi kohdistua kakkososaan, mutta ensimmäistä ei voi jättää huomioimatta, koska sen kanssa suurin vertailu tehdään.
Ensimmäisessä osassa seikkailivat eri henkilöt kuin kakkosessa ja jokaisessa kamppanjassa tarkoituksena oli vain selvitä kentän loppuun ja taistella lopussa valtavaa zombie-laumaa vastaan, jonka päätteeksi piti vielä selvitä pelastajien kyytiin. Kakkosessa seurataan aivan uutta porukkaa, johon selvästikin faniryhmän on ollut vaikea tykästyä, mutta kaiken uuden hyväksyminenhän tuntuu olevan nykypäivänä jonkinlainen trendi. Omasta mielestäni oli vain hyvä, että pelit irrotettiin tarinoilla/henkilöillä toisistaan ja haluan korostaa puhuvani "kakkososasta" enkä todellakaan "jatko-osasta". Kakkososa toi mukanaan huomattavasti monipuolisemman asevalikoiman, hauskan ja klassisen lähitaisteluaseiden valikoiman jota ensimmäisessä osassa ei ollut ollenkaan ja kolme uutta special-zombieta. Lähitaistelu-aseista mainittakoon erityisesti kriketti-maila (Elokuvasta: Shawn of the Dead), moottorisaha (Elokuvasta: Dawn of the Dead) ja sorkkarauta (Valven klassikosta: Half-Life) sekä hyvinä lisinä myös palokirves, poliisin pamppu, paistinpannu, machete, katana, sähkökitara sekä pesismaila (vain ennakkotilaajille).

Vaikka oma koneeni ei kykenekään peliä pyörittämään täysillä asetuksilla, se näyttää silti hyvältä ja toimii täydellisesti kuten kaikilla source-moottoria käyttävillä peleillä on tapana. Paikotellen "överiksi" vedetty väkivaltamallinnus tuo räiskintään lisää potkua ja laittaa muistelemaan menneitä. Vielä kymmenisen vuotta sitten kohuttiin Soldier of Fortunen huikeasta väkivaltamallinnuksesta, jossa luodinreikä ilmestyi jotakuinkin siihen kohtaan johon uhria ammuttiin. Nyt uhrille tapahtuu juuri niinkuin voisi esim. palokirveellä lyömisestä kuvitella tapahtuvan, mutta kohua ei ole ollut laisinkaan. Lieneekö syy siinä, että pelissä uhrit ovat zombeja eivätkä ihmisiä? voi olla, mutta näyttävyydestä peliä ei voi haukkua.
Haukkumisesta puheen ollen täytyy nostaa muutama "MUTTA" pöydälle.

Lainasin Tiltin pelikaupan peli-esittelystä:

"AI Director 2.0: L4D:n ainutlaatuista pelattavuutta johti ”AI Directoriksi” nimetty edistynyt teknologia, joka muokkasi vihollismäärää, tehosteita ja musiikkia pelaajien suorituskyvyn perusteella. L4D 2 sisältää ”AI Director 2.0:n”, joka laajentaa tekoälyn säätelykyvyn käsittämään kentän asettelun, maailman esineiden, säätilan ja valaistuksen eri vuorokaudenaikojen luomiseksi. "


Kentän asettelu tarkoittaa lähinnä toisen oven olevan kiinni ja viereisen olevan auki sattumanvaraisesti eli tämä ei suurta muutosta peliin tuo eikä koko vaihtelua edes muutaman pelikerran jälkeen huomaa. Maailman esineet kyllä vaihtelevat paikkaa melko hyvin, mutta useinmiten samasta paikasta löytyy joku esine vaikka kyseessä ei olisikaan sama kuin edellisellä kerralla. Esineiden löytöpaikat on yleensä helposti selitettävissä, mutta katanan, krikettimailan ja moottorisahan löytyminen Dark Carnival kamppanjan "kiddieland" huvipuisto-alueen keittiöstä pisti hieman huvittamaan. Säätilan, valaistuksen ja vuorokauden vaihtelujen osalta en tiedä, mitä näillä tarkoitetaan sillä jokaisessa kamppanjassa on aina ollu sama sää. Tässä olikin suurin osa pelin miinuksista.

L4D pelisarja on nettipelinäkin aivan oma lukunsa, sillä yhteistyön merkitys korostuu, mitä vaikeammalla vaikeustasolla peliä pelaa. Yksin seikkailevat vaippasankarit eivät pitkälle pötki sillä special-zombejen kynsistä pääsemiseen tarvitaan aina tiimikaverin apua. "Smoker" voi vetää selviytyjän pitkällä kielellään kauaksi muista ja kuristaa hengiltä, "Hunter" voi loikata kaukaa uhrin kimppuun, "Jockey" hyppää uhrin niskaan kuljettaen tätä kauemmaksi muista, "Charger" tempaa ryntäyksessä uhrin mukaansa ja paiskaa tämän maahan. Spitter sylkee tahmeaa ja voimakasta happoa uhrien jalkoihin ja Boomer oksentaa uhrin näkökentän pimeäksi sekä johdattaa kaikki tavalliset zombiet hänen/heidän kimppuunsa. Suuri plussa tulee myös siitä, että nettipelissä voi asettua myös näihin rooleihin. Harvinaisempi pelattava special-zombie on "Tank", joka voi tyrmätä pelaajan parilla iskulla maahan, heitellä valtavia kiviä sekä tönäistä suuria objekteja (autoja/roskatynnyreitä) selviytyjiä päin. Ainoa ei-pelattavissa oleva special-zombie on "Witch", maassa istuva itkevä tyttö, joka ykkösosasta poiketen löytyy kakkosesta myös kävellen harhailevana versiona. Pelaajien viisain ratkaisu on kiertää Witch kaukaa, sillä häiriintyessään se kykenee haastavemmilla vaikeusasteilla tappamaan uhrin yhdellä iskulla.

Kokonaisuutena Left 4 Dead 2 on yksi parhaimmista kauhuräiskinnöistä, joita olen koskaan pelannut. L4D2 on kuitenkin enemmän nettipeli kuin yksinpeli, joten yksinpelin toivossa sen ostaminen ei välttämättä ole kannattavaa. L4D kuitenkin avaa ehkä parhaimman mahdollisuuden tutustua nettipelaamiseen ja yhteistyön merkitykseen, joka eroaa tietokoneen ohjaamista tekoäly-pelaajista reippaasti. Pelin avulla löysin itse nettipelaamisen hienouden uudestaan menetettyäni sen pari vuotta sitten Counter-Strike Sourcen kakara-helvetissä, jossa 10-vuotiaat ipanat kiljuivat mikrofoneihinsa kaikkea mahdollista "noob,lol,awikkahomo"-paskaa.
Suosittelen.

* * * * *

Pelikaupoille?Maanantai 16.11.2009 23:37

Ensimmäistä kertaa sitten The Orange Boxin julkaisun jälkeen voisikin suunnata 19.11 pelikaupoille. Mikäkö silloin sitten ilmestyy? Ei vielä Half-Life: Episode III, mutta toinen Valven tuotos eli Left 4 Dead 2.

Steamin kautta tuli ladattua kyseisen pelin demo. Joku aika sitten tuli jotain erittäin epävirallista versiota pelattua ensimmäisestä Left 4 Dead pelistä ja koko systeemi vaikutti todella hyvältä ja toimivalta. Jatko-osassa koko paketti on viety huomattavasti pidemmälle ja peliin on saatu monipuolisuutta sekä sisältöä lisää. Demon perusteella peli vaikuttaa siltä, että siihen voisi sen pienen "omaisuuden" uhrata :D

Half-Life:n tuotanto-porukalle näytän tässä vaiheessa vain keskisormea. Half-Life ilmestyi vuonna 1998, josta tuli välittömästi yksi kaikkien aikojen suosituimmista PC-peleistä. Modeja ja lisä-osia tuli vaikka millä mitalla, mutta tarina jatkui vasta vuonna 2004 Half-Life 2:n myötä ja heti 2006 ilmestyi lisä-osa nimeltä "Episode I". Samoihin aikoihin tuli tieto, että ns. "Half-Life 3" tulisi olemaan nämä kolme julkaistavaa lisä-episodia, jossa tarina vietäisiin päätökseen. Episodi 2 (The Orange Box) ilmestyi lokakuussa 2007, mutta sen jälkeen onkin ollut melko hiljaista. Huomioon ottaen, että episodi 2 päättyi melko mielenkiintoiseen tilanteeseen, alkaa tämä odottelu ottaa pahasti päähän! Kaiken odotuksen keskellä Valve kuitenkin päättin "hypettää" faneja lisää ilmoittamalla, että tarina ei päätykkään kolmanteen episodiin...
eli siis "mitä vittua?" Tässä odotetaan kolmatta episodia, mutta tiedetään samalla, että sekin tulisi päättymään jonkinlaiseen clif-hangeriin?

Valve on julkaissut hyviä pelejä ja kehitys kertoisi siitä, että viivästys johtuu yksinomaan siitä, että ideoita, mahdollisuuksia ja potentiaalia on lähes liikaa. Half-Life on paisunut niin suosituksi peliksi, että siihen täytyy satsata kaikki tarjolla oleva ja Oranssin boxin mukana tullut Portal on tarkemmin ajateltuna ehkä suurin syy tämänhetkiseen "umpikujaan". Portal on poikkeuksellinen peli, jossa räiskintä on jätetty pois kuvioista. Pelissä seurataan "Gordina Freewoman" (epävirallinen nimi?) nimisen (androidin) hahmon pakoa Aperture Science-yhtiön tiloista. Apunaan Gordinalla on portal-laite, jolla voi luoda seiniin ulos/sisään-käynnin. Source pelimoottorin jo alunperin tarjoama toimiva fysiikkamallinnus vie tämän toiminnon aivan uusiin ulottuvuuksiin ja se lienee syy Half-Lifen viivästymiselle. Aperture Science oli nimittäin Half-Lifessa esiintyneen Black Mesan kilpailija ja Half-Life: Episode 2:n lopussa nähtiin vilaus Borealis-nimisestä laivasta, jossa komeili Aperture Sciencen nimi. Tuosta Gordina Freewomanista en mene varmaksi sanomaan mitään, koska en nyt muista mistä siitä luin ensimmäisen kerran eikä kovinkaan virallista tekstiä tunnu googlesta enää löytyvän. Black Mesa (Gordon Freeman) ja Aperture Science (Gordina Freewoman) asetelma jos pitää paikkansa...

vaikuttaisi siltä, että Valve on onnistunut ajamaan oman mestariteoksensa melko suureen umpikujaan.

Elokuva-reaktio: Ace Ventura Jr.Lauantai 14.11.2009 22:17

Reaktio

PäivityksiäTorstai 12.11.2009 15:17

Hieman testipohjanen merkintä.

Näyttäisi taas tulleen galtsun puolelle hieman päivityksiä ja tällä kertaa hieman asiallisempia sellaisia. Ajattelin jo jokin aika sitten, että en kyllä ala mitään blogia pitämään monessa paikassa. Nyt taitaa näiden merkintöjen jakaminen onnistua hieman paremmin.

Toimiikohan tämä?