Jossain pään takana aivoissa tuntuu kun joku iskis jollain tylpällä esineellä ja nenää kivistää; Aina kun joudun kattomaan jotain sarjaa tai elokuvaa, jossa joku heikko istuu tai seisoo tai odottaa kuolevan rakkaan ihmisen vierellä. Ja se ihminen pikkuhiljaa katoaa hetki hetkeltä. Aika pysähtyy joka sekunnilla. Pahin mulle on katsoa jos kaikki tapahtuu sairaalassa. Liikaa.
Ehkä trauma. Jos haluaa olla kliininen.
"...Yläkerta yskii, askel ottamatta jää. Filmi pysähtyy..."
Aloin itkeä saman tien kun kuulin ton Putron biisin ekaa kertaa yksin illalla autossani joskus. Hirvee tearjerker joo. Mutta suurelle osalle ihmisistä menee yli. Ehkä hyvä niin. Mä vaan tiedän liian hyvin miltä tuntuu pelätä jokaista tulevaa sekuntia. Jatkuuko hengitys vielä? Ja koko homma tapahtuu miljoona kertaa yön aikana. Elää pelossa, surussa ja epätietoisuudessa. Ole enää tulevaa.
*Flips* Joku triggeri. Ja elän taas kaiken uudestaan.
Voin elää pääni sisällä kaiken uudelleen ja uudelleen. Kuin olisin paikan päällä. Muistan tyhmiä asioita. Jos vaan vois muistaa niitä hyviä vähän, edes pikkusen, enemmän.
Uusimmat blogimerkinnät
- Loud noises cover the pain 06.04.
- Play it Sam 01.01.
- Hyvää yötä 11.08.
- En katso animuita, mutta 19.11.
- RIP Tero 06.11.
- I forgot the milk 01.10.
- En oo tosissani 09.09.
- Ja se kirkas valo siellä tunnelissa oli taa... 17.08.
- Kaipaan beer (ja musaa ilman housut) 20.02.
- 2016 31.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (4)
- ▶ 2023 (45)
- ▶ 2022 (27)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (4)
- ▶ 2016 (8)
-
▼
2015 (29)
- ▶ joulukuu 2015 (1)
- ▶ marraskuu 2015 (3)
- ▶ lokakuu 2015 (4)
- ▶ syyskuu 2015 (3)
- ▶ elokuu 2015 (1)
- ▶ kesäkuu 2015 (4)
- ▶ toukokuu 2015 (4)
- ▶ huhtikuu 2015 (3)
- ▶ maaliskuu 2015 (2)
- ▶ helmikuu 2015 (3)
- ▶ tammikuu 2015 (1)
- ▶ 2014 (30)
- ▶ 2013 (14)
- ▶ 2012 (33)
- ▶ 2011 (60)
- ▶ 2010 (47)
- ▶ 2009 (100)
- ▶ 2007 (273)
- ▶ 2006 (109)