IRC-Galleria

Mahti ruoat, upea sauna ja hyvää seuraa. Oikein mukava ilta.

Ja sitten tietty kattava juomapuoli. Litkin kaikennäköistä mutta kännissä en tainnut varsinaisesti olla missään vaiheessa. Harjotusta on siis takana. Siispä aloin miettimään, koska tämä harjoitus loppuu? Olen 22 ja elämässäni kaikki on hienosti. Silti suurin osa viikonlopuista kuluu näin, hillutaan pienessä hiprakassa. Ja jos keksitäänkin jotain uuttaa ja kivaa viikonlopuksi, niin eikös se olisi vielä kivempaa pienessä hiprakassa! Joo, varmasti, ja siihen menee taas kymppi lisää rahaa ja ensi viikolla ei sitten olekaan varaa lähtee uimaan kun se maksaisi jopa vitosen. Säälittävää. Minä olen säälittävä.

Kaikesta siitä hyvästä huolimatta mitä minulla on, haluaisin aina välillä pois, kauas pois. Voisin muuttaa loppuelämäkseni Afrikkaan jotta muistaisin taas mitä oikea ilonpito on. Se ei totta helvetissä ole tätä toistuvaa pettymystä itseensä kun ei taaskaan keksinyt tarpeeksi hyvää syytä olla juomatta. Mitä se haittaa että vähän juo sillon tällön? Sitä että silloin tällöin on jo liian usein, silloin tällöin on tapa josta on vaikea päästä pois, silloin tällöin miettii että olisipa kiva vetää tänään kännit pitkästä aikaa, silloin tällöin haluaa pitää hauskaa ja juuri silloin tällöin pitää olla viinaa. Silloin tällöin mietin että tuleeko minusta sellainen huono äiti jolla on hirveä tarve saada lapsensa hoitoon joka viikonloppu jotta pääsisi vähän rentoutumaan. Silloin tällöin mietin että tämän on loputtava.
Nyt.

Olen taas baarissa ja vertaan itseäni näihin jotka hilluvat täällä joka viikonloppu. Nämä ovat mukavia ihmisiä. Minäkin olen mukava. Meillä on yhteisö, meitä on monia. Mutta mitä minä haluan? En minä halua tulla tänne enää 3-kymppisenä. En minä halua olla yksi näistä.

Haluan
jotain
muuta.