IRC-Galleria

Olin koko viikon ollut lähdössä bileisiin, mutta sitten tuli lamaannus. Pakettiauto pelotti. Raittiinaolo megabileissä pelotti. Enkä myöskään kehtaa enää tässä iässä pyytää vanhempiani juoppokuskiksi. Se on niin teiniaikaa se. Vaikka en suoranaisesti sillloinkaan kehdannut. Ja väsytti. Sauna ja sänky houkutti. Olen vanha ja tylsä. Kaipaan vain töitä, nukkumista ja ruokaa. Ja kissaani.

Sain hänet aamuyöstä viereeni röhnöttämään ja turisemaan. Pulskistunut mokoma! Taas tuli pieni haikeus ja huono omatunto siitä kuinka luovuin hänestä. Onneksi äiti ja isä suostuivat adoptoiman hänet. Täällä hän on onnellinen.. eikä minun kanssani.. kaupungissa. Onhan se ymmärrettävää. Äiti ja isä aina jaksavat lohduttaa minua sillä kuinka Tsunami kyllä tietää kuka on äiti. Kuinka se tulee viereeni nukkumaan ja ryömii penkomaan matkalaukkuani.
"Olet rakas, tiedäthän sen?", sanon hänelle, ja toivon että äiti ja isä olisivat oikeassa.
Jyväskylässä taas sunnuntain iltapäivän hiljaisuudessa katselen mielikuvissani kun hän istuu ikkunalaudalla, silmät pyöreinä, katse valppaana, kalvakassa pakkasauringon valossa.