IRC-Galleria

Ei päässy mun kuva screenille, ei. No, ei se ihmekään, loppujen lopuksi se tausta oli melko halvasti kyhätty. Hahmot ja idea toimi mutta tausta oli liian työläs. Harkitsen piirrustelutyylin muuttamista ensi vuodeksi, nykyään erotun liikaa joukosta ja se syö suosiota.

Jalat on ihan kuivat kun on talsittu pitkin poikin kengät jalassa. Mutta oli ihan hauskaa vaikka nyt väsykiukututtaakin. Eiköhän se mene ohi kun pääsee katsomaan compoja ja masentavan makeita graffaentryjä. 4k oli kova viime yönä eikä oldschoolikaan mikään hissukka ollut, vaikka niitä olikin vain kaksi. Istuttiin isolla lössillä yläkatsomossa ja naurettiin - joku nitisytti penkkiä takana ja kun nämä huomasivat että kritisoitiin, sitä nitinää alko kuulumaan jokapuolelta ja ihan tahallisesti. Kun vilkaisin selkäni taakse, huomasin että näitä nitisyttelijöitä nauratti ihan yhtä paljon kuin meitäkin.

Onkohan assyilla kukaan koskaan pahalla tuulella? Tai itse en ole ainakaan huomannut. Ihmiset on rentoja ja sosiaalisia, ainoat jotka stressaavat jostakin, ovat henkilökunnasta tai tyttöjen vessassa meikkaamassa. Niin ja tietty ne jotka tekevät produaan viimeiseen sekuntiin asti.

Mies on varma ettei tänä vuonna päästä palkinnoille. En tiiä, voi ollakki. Mutta onko se nyt sitten pääasia?

Olisi ollut jännä nähdä se oma kuva taas screenillä vaikka ihan totta puhuakseni se pelotti koska kaikki virheet on silloin paljon suurempia. Ehkä ensi vuonna taas, jollain vähemmän mahdottomalla ajatuksella.

Mutta enivei semmoisella kuvalla, joka ei ole mikään tyttöihkutus niinkuin esimerkiksi kuva jossa on pörheä nalle, kädestä pitämistä, sydän ja tai hali.