IRC-Galleria

Jouduin tänään verikokeisiin, hoitaja päätyi sitten lävistämään molemmat kyynärtaipeet kun toisessa ei ollutkaan verisuonia. Hipsin sieltä kotiin ja aloin katsomaan Coppolan Draculaa, joka meni aikalailla näin:
Uu! Dracula. Siistii. ..krooh. Oho! Nukahin, kelaanpa. ..krooh. Oho! Nukahin taas! Kelaanpa. Uu. Siistii. Dracula. Pelaanpa Bejewelediä.

Joopa joo. Sain lääkäriltä reseptin närästyslääkkeille kun vatsaan sattuu jatkuvasti. Verikokeet kertovat sitten onko muita puutos- tai sairaustiloja. Hassua tässä on vaan se, että mun pitäis syödä noita reippaammasti toista viikkoa ja joka päivä olen ihan ventti kun otan tuon lääkkeen. Siksi siis olen alkanut nukkumaan päikkäreitä.

Tosin jos mulla on tosiaan joku virustauti niin ei ihmekään, että nukuttaa. En ole saanut viikkoon piirrettyä tai virkattua mitään kun vaan nukuttaa ja väsyttää. On ikäänkuin kipeä, ilman mitään flunssan oireita. Perkeleestä tämmöiset, kun pitää aina arvuutella onko vaiko eikö. Olin ihan ihmeissäni kun se lekuri halus ottaa veriarvoja, minä kun menin sinne vähän sillä "varmuuden vuoksi" ja "kun nyt vielä voi työpaikan piikkiin niin mikä ettei" -mielellä. Niin ja sanomaan heipat Ylikaihille.

Mut jumaliste, ostin tonnikalapurkin Shelliltä, arvakkaa paljonko makso? 3,5e! :D On se jotain Abban erikseen valikoituja (yeah, right) tonnikalapaloja ja seesaminauringonkukansiemenöljyssä mut silti. Purkki tonnikalaa. Huhhuh.

Abortion doctor killed in church by pro life
22yr old virgin sold her virginity on Ebay
A man convicted for using a deadly weapon aka his penis
Obama should not date, like ever

Olen ilmeisesti kipeä, melkein jätin jo menemättä lääkäriin mutta kun heikko yhyy-fiilis jatkuu niin tein oikean valinnan ja menin moikkaamaan lääkärisetää. Nyt on sitten ilmeisesti joku virushässäkkä päällä ja huomenna pitää mennä vielä labroihin varmistumaan asioista.

Kun ajattelee missä olin vuosi sitten - makasin sohvalla, katsoin Gilmoren tyttöjä ja yritin kestää kipujen kanssa. Huomasin esimerkiksi sen, että kun jätti ruokailut minimiin ja liikkui mahdollisimman vähän, ei joutunut kärvistelemään. Olin vielä sitä mieltä että syynä oli pelkästään erityisen itsepintainen selkäsärky ja soimasin itseäni kun en parantunut kaikesta huolimatta. Noin viikon päästä makaisin WC:n lattialla tunnin koska en pystyisi nousemaan ylös, hivuttautumaan itkien sentti kerrallaan eteenpäin jotta pääsen eteisen puolelle ja repimään itseni seinän avulla ylös. Se oli minulle sellainen herättävä hetki. Tuskaa piti kuitenkin sietää vielä tammikuun puolelle, kun vihdoin saavuin tämän kyseisen lääkärisedän puheille ja mies laittoi minut leikkausjonoon. Jos olisin odottanut vielä, olisi jokainen ohikulunut viikko tuonut mukanaan pysyvän halvaustilan jalkaani. Mikäli olisin odottanut ja elänyt kipulääkkeillä, voisi olla etten enää koskaan juoksisi. Voi olla että en kävelisi.

Ei sitä koskaan usko että omalle kohdalle tapahtuisi jotakin tällaista, ei sitä usko että hiljaa selän takaa hiipisi jokin tila joka söisi omaa elämää ja veisi jotain korvaamatonta. Tunnustan, että pidin montakin asiaa itsestäänselvyytenä ja varmasti tulen pitämään vastaisuudessakin - menettämisessä on niin suuri läksy, ettei sitä voi oppia ennen kuin sen kokee. Ne meistä, jotka osaavat nostaa päänsä menetyksen jälkeen, ovat onnekkaimpia. Se on kuulkaas niin, että vaikka menettää kotinsa, rakkaansa, rahansa, raajansa tai vaikka lapsensa, ei menetä kuitenkaan niin paljon kuin se ihminen, joka luovuttaa ja lakkaa elämästä.

Pienetkin teot voivat olla suuria, ehkä tälle kyseiselle lääkärille maalaisjärjellä tehty päätös oli vain yksi monen joukossa, mutta minulle se oli paljon enemmän. Yksi päätös antoi takaisin kaiken minkä olin menettämässä. Nyt kun menetän kyseisen lääkärin työpaikkani mukana, tunnen turvattomuutta. Tunnen myös sellaista kiitollisuutta, että minua vaivaa kun en voi tarpeeksi siitä kiittää.

Mikäli löydät ihmisen, joka pelastaa sinut ihan millä tavalla tahansa, pidä pieni tila sydämestäsi avoinna sille ihmiselle ja muista. Paras tapa kunnioittaa tämän ihmisen tekoa, on antaa omastaan. Meillä kaikilla on edessämme valinnan paikkoja, jolloin voimme tehdä henkilökohtaisella valinnalla paljon toisen hyväksi.

Ja mikä tärkeintä, älä koskaan heitä mitään saamaasi hyvää pois. Se olisi hävyttömän typerä veto.

Kävin vähän pohtimassa menneitä.

Suomi on kadonnut. Melko Langorieenimaista.

ahdistaa ahdistaa ahdistaa.

Pitäisi lähteä salille mutta kello on jo miljoona ja iltaruuhka is a bitch.

Netti tökkii ja hidastelee, en saa mitään piirrettyä tai tehtyä, velvollisuudet ja kuluva aika painaa päälle. Kaiken lisäksi tunnen olevani melko näkymätön, merkityksetön ja tuntuu kuin olisin tippunut pois maan päältä.

Enkä voi edes soittaa kenellekään sukulaiselle kun ne vaatii käymään enkä jaksa enkä voi kertoa et joo tämmösten asioiden vuoksi kun haluan pitää ne omana tietonani enkä jaksa tämmöstä.

Enkä voi edes mennä kauppaan ja ostaa suklaata kun tiedän et kadun sitä viikon päästä, kahden viikon päästä, kuukauden päästä.

Tais kyllä nyt käpy jäätyä.

32/100: sunnuntaiPace 45min.
33/100: noin tunnin päästä alkava salitunti. Kunhan pääsen lähtemään.

31/100: Salilla aerobista huhkintaa 1h.

Ja vasta sen ymmärsin
kun kuu valaisi maisemaa ja aamuun oli vielä matkaa
ja varjoissa näin elettyjen vuosien jalanjälkien kirjon.
Minulla on valta ja voima,
valta omaan itseeni,
valta valita kasvamiseni määrä ja aika,
päämääränä parempi elämä.
Minulla on voima toteuttaa unelmani ja haaveet,
ne lukuisat, kauan salassa pidetyt,
'hömppäromanttiset', kuten sinä, ystäväni,
varmaankin sanoisit.

Ja se tunne avasi jotain sisälläni,
jotain lämmintä ja pehmeää.
Niinkuin isoäidin kutoma villapaita lapsena,
se, jossa aurinko hymyili maailmalle.
Enkä ollut enään yksin, vaan minulla oli ystävänä koko
äärettömyys täältä ja takaisin.
Eikä mikään ollut enään koskaan samanlaista

Kirjoittaja: Soile Viitanen

30/100: Aerobista kävelypuuskutusta ja lihaskuntoa, 1h.