Tässä juuri lueskelin yli vuoden vanhoja mesekeskusteluja, joiden sisältö voisi pahoittaa monen mielen melkolailla pysyvästi tai ainakin pitkäksi aikaa.
En tiedä itse olenko vihainen, ylpeä vai iloinen noista keskusteluista, joissa hyväksikäyttäjän tittelin voittajasta ei ole selvää tietoa. En tiedä kumpi on pahempi osapuoli; se, joka haluaa omistaa yhden, vai se, joka haluaa omistaa monta. Vai onko surkein se, jonka selän takana kaikki tapahtuu? Ovatko nuo kaksi toisiaan himoitsevaa väärintekijää tosiaankin toistensa valitut, ansaitsevatko he toisensa? Entäpä tuo yksi tilanteessa tahtomattaan välikappaleena oleva henkilö? Ansaitsisiko hän päästä mahdollisimman kauas noista kahdesta? Löytää jonkin rehellisen ja luotettavan kumppanin, joka ei viiltelisi hänen sieluaan samalla kun paikkaa petoskumppaninsa viiltojälkiä, joilla hän parantaa omia sielunsa viiltoja.
En tiedä oliko tilanteessa yhtäkään voittajaa. Uhri sai ruusuja ja lupauksia. Ruusut kuihtuivat ja lupaukset olivat tyhjiä. En tiedä oliko rikoskumppani suurin häviäjä; hän joutuu kokoajan ostamaan lisää ruusuja ja puhumaan lisää lupauksia, jotta kukaan ei muistaisi hänen petostaan.
Entäpä se rikoksen toinen osapuoli, joka ei koskaan saanut sovinnoneleitä tai lahjoja? Hän, joka antoi vaikka oli jo menettänyt kaiken.
"Sormukseni on tummansininen."
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 25.02.
- [Ei aihetta] 10.10.
- Autokoululaisen arkea 05.09.
- [Ei aihetta] 15.06.
- [Ei aihetta] 12.06.
- <3 12.06.
- [Ei aihetta] 09.06.
- [Ei aihetta] 09.06.
- [Ei aihetta] 14.05.
- [Ei aihetta] 09.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (24)
- ▶ 2007 (193)
-
▼
2006 (17)
- ▶ marraskuu 2006 (4)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (2)
- ▶ heinäkuu 2006 (2)
- ▶ kesäkuu 2006 (1)
- ▶ toukokuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (2)
- ▶ helmikuu 2006 (1)
- ▶ tammikuu 2006 (1)
- ▶ 2005 (6)