IRC-Galleria

Twisted every way,
what answer can I give?
Am I to risk my life,
to win the chance to live?
Can I betray the man
who once inspired my voice?
Do I become his prey?
Do I have any choice?
He kills without a thought,
he murders all that's good...
I know I can't refuse
and yet, I wish I could...
Oh God - if I agree,
what horrors wait for me
in this, the Phantom's opera...?

On tämä vain aina yhtä kaunista ja komeaa kuultavaa. Vaikka minulle on Luoja suonut melkoiset keuhkot niin ei niillä siltikään näin kaunista laulua saada aikaan.

Tässä rupesin pari päivää sitten miettimään oikein todenteolla mitä haluan tehdä kun "kasvan isoksi". Maanantaina tuli sanottua jotain täysin poikkeuksellista irl-tilanteessa. En tiedä haluanko käydä kauppista loppuun. Hyvinhän tuolla menee, mutta ei vain enää jaksa kiinnostaa. Vai onko nämä vain niitä jokaiselle iskeviä toisen opiskeluvuoden kriisejä, joista on vain kasvettava yli tai vaihdettava alaa? Ehkä se järkyttävin hetki oli kuulla eräältä henkilökohtaiselta opiskeluidoliltani jotain sellaista, jota en koskaan ajatellut hänen tosissaan sanovan. Tai sitten hän vähätteli itseään, jotta saisi kokea vuoden päästä positiivisen yllätyksen kun pitkästä matikasta tuleekin L, vaikka eximiaa sieltä odoteltiin. Ilmeisesti niillä parhaillakin on epäilynsä.

Haluaisin opiskella kaikkea. Siinä se ongelma onkin. Olen niin monelle alalla räjähtänyt tapaus, että minun pitäisi periaatteessa käydä kauppis kaksoistutkintona lävitse, mennä yliopistoon opiskelemaan sekä muinaishistoriaa että biologiaa samalla kun juoksen kulta-/hopeasepän, kosmetologin, ompelijan sekä kampaajan kursseilla. Kadehdin niitä jotka tietävät mitä haluavat. Usein minua ihaillaan, koska menin kauppikseen, koska sieltähän valmistuu ammattiin --> tiedän mitä haluan. Wrong wrong.