IRC-Galleria

Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow

And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
[Gary Jules - Mad World]

Eipä noita viime päivien aikaisia fiiliksiä voisi paremminkaan kuvata. Hetken jo homma tuntui pysyvän käsissä, mutta sitten kaikki levisi taas hallinnasta. Elämäni voisi olla aika mielenkiintoista mikäli asuisin muualla kuin vanhempien kanssa. Silloin saisin itkeä koko päivän niin kuin haluan, ei tarvitsisikaan yrittää olla itkemättä jotta kukaan ei alkaisi kysellä mitään mistään. On viime aikoina alkanut pelottaa ihan itseäkin se, kuinka pysyn järjissäni ja kasassa kun täältä joskus lähden.

Olisi niin helvetin kiva syyttää vain yhtä tapahtumaa tästä kaikesta. En voi kieltää, etteikö se olisi kaatanut ensimmäisen palan, joka puolestaan sai loputkin jo ennestäänkin heiluneet palat kaatumaan. Siltikin. Tuntuu että kaikki oli hyvin ennen kuin se yksi asia tapahtui ja kaikki levisi kauniisti käsiin. Antaisin sen tekemättömäksi tekemisestä mitä tahansa, jotta voisin taas olla onnellinen ja ajatella jotain muutakin.