IRC-Galleria

Se on, mutta harva sitä ymmärtää. Ainakaan mun kohdalla. Tiedän toki, että helpottuneisuus on aina mun kohdalla seurauksena jostain, mikä ei ole oikein. Tai niin ne kaikki sanoo ja kyllä ne kai oikeassa ovatkin.

Kahvia ja tupakkaa. Niillä mun päivä lähtee käyntiin ja niillä mä päivän päätänkin. Mun jääkaappissa on vain valo. Se ei ole ongelma, se on vain vapautus piinasta. Kunhan kukaan ei tulisi käymään ja kauhistelemaan. Se on hyvin epäkohteliasta mielestäni. Ei kellään tulisi olla oikeutta tunkeutua mun kotiin ja tutkia paikkoja ja raastaa mun hermojani. Kaiken lisäksi ne tuo aina täytettä jääkaappiin, se ei ole kohteliasta. Mä haluan olla vapaa sellaisesta.

Tupakat on loppu. Se tietää, että pitää käydä kioskilla tai kaupassa. Mieluummin kioskilla, koska siellä on vähemmän ihmisiä ja tavaraa. Tosin kioskilla kaikki on niin vierivieressä ja kovin lähellä, ihan käden ulottuvilla. Olisiko kauppa sittenkin parempi?

Avaan roskiksen ja pudotan tyhjän tupakka-askin muiden askien päälle. Siinä on myös jotain sellaista, joka sai munt nyt ajattelemaan näitä asioita. Jälleen kerran. Keksipaketti, suklaalevyn paperit. Puistatus valtaa mun kehoa ja alan yökätä, vaikka ei ole syytä siihen. Yritän niellä ja rauhoittua, mutta tiedän sen jo nyt olevan turhaa.

Kylmä posliini painautuu rintoja vasten ja hiukset liimautuu ohimoilta kiinni ihoon. Kylmä hiki, oksennus ja kaikki se tärinä. Mä vihaan itseäni. Miksi tämä menee aina tähän? Tiedän kuitenkin, että kohta saan palkintoni, helpotuksen. Kannustan itseäni jatkamaan. Se ensimmäinen on aina ällöttävin ja kipein, mutta loppua kohden voi tuntea itsensä jo helvetin hyväksi. Siksi tätä kai on vaikea lopettaa. Silmät vuotavat. Nostan pääni ylös ja huokaisen. Pelkkää keltaista limaa valuu posliinia pitkin veteen. Hyötyä tai ei, se helpottaa.

Peili tuijottaa mua takaisin päivästä toiseen luvaten, että huomenna on paljon parempi päivä. En mä sitä usko, se valehtelee. Se on jo monta vuotta valehdellut mulle. Mä en luota siihen. Mä en luota kuin siihen, että yön jälkeen tulee aamu ja sateen jälkeen aurinko. Purskutan vettä suussani. Mun hampaat on hyvät, kauniit ja valkeat. Jos ne ei enää huomenna näyttäisivät tuollaisilta, en poistuisi täältä koskaan. Tilaisin kotiinkuljetuksen tupakoilleni ja kahville. Sen ne oisivatkin ansainneet.