IRC-Galleria

Se on, mutta harva sitä ymmärtää. Ainakaan mun kohdalla. Tiedän toki, että helpottuneisuus on aina mun kohdalla seurauksena jostain, mikä ei ole oikein. Tai niin ne kaikki sanoo ja kyllä ne kai oikeassa ovatkin.

Kahvia ja tupakkaa. Niillä mun päivä lähtee käyntiin ja niillä mä päivän päätänkin. Mun jääkaappissa on vain valo. Se ei ole ongelma, se on vain vapautus piinasta. Kunhan kukaan ei tulisi käymään ja kauhistelemaan. Se on hyvin epäkohteliasta mielestäni. Ei kellään tulisi olla oikeutta tunkeutua mun kotiin ja tutkia paikkoja ja raastaa mun hermojani. Kaiken lisäksi ne tuo aina täytettä jääkaappiin, se ei ole kohteliasta. Mä haluan olla vapaa sellaisesta.

Tupakat on loppu. Se tietää, että pitää käydä kioskilla tai kaupassa. Mieluummin kioskilla, koska siellä on vähemmän ihmisiä ja tavaraa. Tosin kioskilla kaikki on niin vierivieressä ja kovin lähellä, ihan käden ulottuvilla. Olisiko kauppa sittenkin parempi?

Avaan roskiksen ja pudotan tyhjän tupakka-askin muiden askien päälle. Siinä on myös jotain sellaista, joka sai munt nyt ajattelemaan näitä asioita. Jälleen kerran. Keksipaketti, suklaalevyn paperit. Puistatus valtaa mun kehoa ja alan yökätä, vaikka ei ole syytä siihen. Yritän niellä ja rauhoittua, mutta tiedän sen jo nyt olevan turhaa.

Kylmä posliini painautuu rintoja vasten ja hiukset liimautuu ohimoilta kiinni ihoon. Kylmä hiki, oksennus ja kaikki se tärinä. Mä vihaan itseäni. Miksi tämä menee aina tähän? Tiedän kuitenkin, että kohta saan palkintoni, helpotuksen. Kannustan itseäni jatkamaan. Se ensimmäinen on aina ällöttävin ja kipein, mutta loppua kohden voi tuntea itsensä jo helvetin hyväksi. Siksi tätä kai on vaikea lopettaa. Silmät vuotavat. Nostan pääni ylös ja huokaisen. Pelkkää keltaista limaa valuu posliinia pitkin veteen. Hyötyä tai ei, se helpottaa.

Peili tuijottaa mua takaisin päivästä toiseen luvaten, että huomenna on paljon parempi päivä. En mä sitä usko, se valehtelee. Se on jo monta vuotta valehdellut mulle. Mä en luota siihen. Mä en luota kuin siihen, että yön jälkeen tulee aamu ja sateen jälkeen aurinko. Purskutan vettä suussani. Mun hampaat on hyvät, kauniit ja valkeat. Jos ne ei enää huomenna näyttäisivät tuollaisilta, en poistuisi täältä koskaan. Tilaisin kotiinkuljetuksen tupakoilleni ja kahville. Sen ne oisivatkin ansainneet.

Elvis Left the building ;D

on niin semmonen hellyyden kipeä olo.. Haluis et joku pitäis kiinni ja halisi oikein paljon. Mun halinalle vaan on kämpil ja mä kotona.. Mun kyl piti jo tnää mennä Lassel mut sit piti leipoa ja huomen siivota rajusti, joten vasta sit illalla nähdää:)

Niska ja selkä huutaa hoosiannaa.. Mieletön kipu niskassa:/ Täytyy jotai pyytää hieromaan, todellakin!

Nyt mie meen lämpimään suihkuun ja luen sit jotai kivaa ja alan tuutilullaa oikee urakal et sit jaksan aamul herätä aikaisin siivoamaa ja lukemaan (taas vaihteeksi) :DD

Hyvää yötä:)

Vittu mä vihaan teitä kaikkia! Mihin te pyritte, mihin te koskaan edes yrititte pyrkiä mun suhteen? Te vihaatte mua, mut mä voin kertoa, että tunne on molemmin puolinen. Mä en halua vaikuttaa lapselliselta, siksi kai olen tehnyt jo teille kaikille selväksi, että mä olen lapsi. Edelleen!

Ensin kaikki toivovat ja sitten pettyvät. Miksi edes alkaa toivoa, kun jo osaa arvata, että lopuksi sitä vain pettyy ja haluaa kaiken olevan niin kuin ennen. Milloin ennen? En mä tiedä, mutta niin se aina menee. Turhaa on toivoa.

Sitten sitä alkaa odottamaan. Mitä? Parempaa huomista, tulevaa kultaisissa kehyksissä. Ja paskat sanon minä! Mitään ei saa ellei maksa ja hoida hommia. Hommatkin hoitamalla ei pääse välttämättä vielä minnekään. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Niin se vaan menee tässä maailmassa tähän aikaan.. Päivästä. Huomenta.

Ja nää toivottomat ihmiset. Kaksinaamaiset paskahousut! Sanat on sanottaviksi, siksi pitää sanoa. Oli se asia hyvää tai pahaa. SANO! Minä rakastan sinua. Just joo.. mitä sekin on? Rakkaus. Heikko kohta ihmisessä. Helpompi vihata kuin rakastaa. Vai onko?

Mä rakastan kuitenkin. Ja haluan, että kaikki tietää myös sen, että mä odotan ja toivon. Mä toivon, että odottaminen kannattaa ja rakkaus voittaa ja toivo luo huomiselle pohjaa, että mä jaksan odottaa, koska mä rakastan sua.

kyllä! Sitä tein ja melko hyvin onnistuin:) Ainakin omasta mielestä..tiedä sit et mitä tuli sählättyy mut ainakin yhen mokan tein ja muistin sen vasta äsken:DD pyydettii kirjottaa "pahin vihollinen" Kirjotin sinne vaan sen pahin mut vihollista en sit tainnut muistaa kirjottaa:DD Mina olla paras!

Sit aineen kirjotin mahtavan mielikuvitukseni turvin ja kyllä!! Mitä soopaa sainkaan aikaiseksi:D
Piti kirjottaa eritavoista ansaita rahaa... Mä sit kirjotin et muka olin joskus pentuna perustanut oman ötökkä eläintarhan ja myöhemmin olin lampaiden hoitajana.. MITAAA??? ;D Ma olla sekasin,se mita haitta, aivo toimi vaikka vajaa ollaki:DD

Mina keitta nut makaronivelli:P se olla helppo ja huva <3

ENkun preli!! KÖÖKÖKÖKÖÖ... Hjälp! Vähä jänskää vaikka ei tää nyt mihkää sinäänsä vaikuta.. mut sii t sit näkee suurinpiirtei et mihin rahkeet riittää... voivoivoi..mahakin sattuu:/ Kämälää!!

Tnää leivon ja paljon koska lauantaina pitäs syöttää sukulaisia ja muutamaa kaveria... Paljon kakkua ja pullaa ja pizzaa ja vaikka sun mitä pitäs tehä:DD JEpajee... :P

Olen lukuaikataulua pvän edellä:P Olen melko ylpeä et yleensäkin olen lukenut:D Sehän se virallinen tarkoitus on vaikka mielellänihän mä menisin jonnekin riehumaan ja hillumaan vaik Moan kans:)

MA HALUTA KAHVI!!

MA keitta se nut...

Eilen olin Lassen luona, vedin tummaa suklaata levyllisen ja sit sekosin ja Lasse parka pelkäs mua:D Olin lievästi sanottuna villi ja vallaton:P


Jeejeee..mä saan pian kohta leipoa paljon kaikkea:D Mun synttärit.. joista tulee ehkä huonot mut ei se mitää kuha saa tahdä iiiiison kakun ja saa hiuman lahjoja ja kaverit ja sukulaiset joista en sit niin kovasti välitäkkään tulevat käymään:D siis sukulaisista.. kaverit on Pro:D

Sanomalehden musteinen tuoksu sekoitettuna vahvaan aamukahviin ja sun hajuveteesi. Se on jokin uusi. Sen verran mä huomaan, en mä muuta osaa sanoa, noista naisten hajuista.
Kaadan kuppiin lisää kahvia. Ojennat omasi ja katsot mua ja hymyilet. Kaadan, sä kiität.

Naureskelet yksiksesi ja katsot välillä alta kulmien mua, kuin tarkastaaksesi, että olen siinä vielä. Mä olen kyllä, todellakin, vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka, jos vain annat luvan ja rakastat mua. Niin mä ainakin teen. Hitto! Olet niin kaunis.

Sä tunnut siinä istuessasi niin epätodelliselta. En uskalla koskea, ettet vain haihdu ilmaan. Mua naurattaa kun nostat toista kulmaasi aina välillä ja sun ilmeesi muuttuu niin oudoksi, tyttömäiseksi. Mun Peppi Pitkätossu sä olet. Katsot kysyvästi ja kun en kerro, mitä nauran tulet mun viereen ja painat nenäsi kiinni mun nenään ja sanot, että nenät vaihtuvat. Sun nenä. Se on pieni ja sanan söpö merkitystä täysin palvova. Sun silmät palavat, niihin melkein pelkään uppoutuvani. Ripset hakkaavat kuin perhosen siivet, kun se yrittää pakoon. Sä et yritä. Sä menet, kun haluat. Mä en loppujen lopuksi osaa enkä haluakaan sua kieltää, vaikka joskus olen sen tehnyt.

Sä tanssit. Pyörit ympäri keittiötä ja naurat ja koitat saada munt mukaan. Mä en jaksa. Haluan katsoa sua. Sun elämänilo on valtava, sitä tuskin kukaan pystyy riistämään tai.. en mä tiedä.

Käsket mua. Mä tottelen piru vie sua oikein mielelläni. Sanot, että olen tossusi alla. Voi olla, mutta siitä ei puhuta. Kaverit tietää sen ja sä tiedät sen. Mä hyväksyn sen, koska siellä on kuitenkin hyvä olla. Ja sä annat mun aina mennä ja olla juuri se, joka olen. Sä sanot usein mua usein äijäksi ja kehut, sanot rakastavasi. Mä ehkä purkaan sydäntäni vain, kun olen aamuyöstä niin väsynyt ja juopunut etten näe muuta kuin sunt siinä edessä, alastomana ja niin helvetin haavoittuvan näköisenä. Silloin mä tiedän, että rakastan sua ja olet aina se, jonka viereen nukahdan.

Olen lukuaikataulua pvän edellä:P Olen melko ylpeä et yleensäkin olen lukenut:D Sehän se virallinen tarkoitus on vaikka mielellänihän mä menisin jonnekin riehumaan ja hillumaan vaik Moan kans:)

MA HALUTA KAHVI!!

MA keitta se nut...

Eilen olin Lassen luona, vedin tummaa suklaata levyllisen ja sit sekosin ja Lasse parka pelkäs mua:D Olin lievästi sanottuna villi ja vallaton:P


Jeejeee..mä saan pian kohta leipoa paljon kaikkea:D Mun synttärit.. joista tulee ehkä huonot mut ei se mitää kuha saa tahdä iiiiison kakun ja saa hiuman lahjoja ja kaverit ja sukulaiset joista en sit niin kovasti välitäkkään tulevat käymään:D siis sukulaisista.. kaverit on Pro:D

Miten naurettavaa,mutta totta se kuitenkin oli. Mä rakastin mun villasukkia, ne osasivat helpottaa mun oloa, kun aamulla nousin ja hieroin silmiäni. Joka aamu oli uusi, mutta silti sen vanhan kaavan mukainen. Jokainen aamu alkoi, kun avasin silmäni ja etsin jostain lakanoiden uumenista villasukat. Sen keltaisen ja sen toisen, ruskean.

Röökit oli siinä ikkunalaudalla, mihin ne illalla olin jättänyt.

Parveke. Oli niin kylmä. Tupakansavu oli sinistä, silmät kirveli ja vuosi. Mun aamu, hiljaista ja niin tunnotonta. Voiko aamu olla tunnoton? En mä tiedä, mutta siltä se tuntui. Kaikki niin paikoillaan. Ainut liike tuli tupakansavusta, joka kieppui kohti kattoa, sitä sementtistä ja varsin rumaa. Ääniä ei ollut. Niitä ei ollut vielä olemassa, kukaan ei ollut keksinyt niitä siihen aikaa aamusta. Huokaisin, ääni tuntui, kuului ja meni menojaan.

Oven narahdus. Kissa astui häntä kaarella siihen mun viereen. Se killitti kahdella keltaisella kivellään mua ja hyrähti. Oliko silläkin tunnoton olo? Tunsiko se yleensäkään mitään, mitä mä en osannut kuin kuvitella ja toivoa. Epäilin. Se oli vain kissa, vanha sellainen. Se oli jo elämänsä elänyt, nyt sitä odotti vain ruoka ja lämpö. Se oli vankina tässä sementtilinnassa. Mä sentään pääsin pois, kun halusin, jaksoin poistua. Se vaan oli ja odotti.

Kissa ja minä. Me oltiin pari. Vakuutan etten valehtele, kun sanon, että meitä parempia ei ole olemassa. Siinä me istutaan keittiössä ja se latkii välillä maitoa lautaseltaan ja mä kahvia mustana kupista. Mä vihaan kun lusikka jää kuppiin. Se kuivuu kiinni viimeisiin kahvijäämiin ja siinä se sitten töröttää. Kissa nuolee kaiken maidon. Se on ahne, niin pitääkin.

Taas yksi päivä lisää. Kuinkahan paljon näitä vielä tulee? Päiviä toistensa perään vailla minkäänlaista tarkoitusta. Vai onko se tarkoitus se, että kaikki on niin tarkoituksetonta ja arvaamatonta, tunnotonta. Liikaa se on. Mä haluan pois, savuna ilmaan.