IRC-Galleria

Adiel (3) veti taas hyvät.
- Lentokone. (Osoittaa taivaalle.)
Hetken mietittyään:
- Mikä on lentokone?

Tänään on näemmä tasan viisi kuukautta syntymäpäivääni. Ei niin, että sillä olisi kauheasti merkitystä. Ei yhdeksäntoista täyttämisessä ole muutenkaan juuri mitään ihmeellistä. Paitsi että se kuulostaa entistäkin vanhemmalta. Jäisin mielelläni tähän ikään, paitsi ettei sekään olisi kivaa pitkän päälle, eikä tarvitsisi olla edes kovin pitkä. Kunpa en koskaan olisi toivonut olevani vanhempi, mutta sama sen väliä oikeastaan. Kunhan vain älyäisin tästä lähtien olla toivomatta että olisin vanhempi tai nuorempi tai yhtään mitään. Jåda jåda jåda. Kirjoitan tätä vain siksi ettei tarvitsisi viedä koiraa. Minkähän tekemistä sinä mahdat vältellä kun luet tätä? Mitä jos vain menisit tekemään sen, niin edes toinen meistä.

Pikku elukkani on tummentunut, se alkaa olla nyt aika kivan värinen. Muutenkin on parantunut hyvin. Kiitos Tika <3

Päivän valitusaiheet.
1. Mp3:seni kieltäytyy edelleen toimimasta.
2. Ulkona on kylmä.
3. Sleepywood peruuntui.
4. Epämääräinen kaikesta irrallaan olemisen tunne.
5. Epämääräinen tulevaisuudettomuuden tunne.
6. Kirjastokorttini on jäissä eikä ihan halvalla aukeakaan.
7. Väsyttää.

Päivän ilonaiheet.
1. Huomenna ei ole töitä.
2. Olen alkanut ajatella kesää.
3. Tuntipalkattu itsenäinen urakkatyö on kivaa.
4. Ropetamme taas.
5. Löysin uuden manga-apajan Internetistä.
6. Olin Ainon kanssa kahvilla. Puhuminen teki hyvää.
7. Voin tehdä mitä haluan aina ylihuomisiltaan asti.
8. Oli kiva nähdä Tikaa taas (tosin harmi että lähti jo).


Olen ollut moraaliton. Sunnuntaina varastin ensimmäistä kertaa sen vasarajutun jälkeen, siis yli kolmeentoista vuoteen. Eilen rikoin ensimmäistä kertaa elämässäni tahallani ikkunan heittämällä siihen kiven. Kummassakin oli kyse lähinnä yllättävästä vaihtoehdosta, hetki siivitti ja tilaisuus teki varkaan. Se oli aika kivaa.

Miksen voi enää vaan mennä sorikselle leikkimään kun mieli tekee ja tulla pois kun ei huvita enää miksi kun on iso niin pitää leikkiä vaan pään sisällä tai pelipöydän ääressä tai viitta päällä metsässä mutta enimmäkseen vaan mielessä koska roolipeli ja larppi pitää jonkun kirjoittaa ja suunnitella ja itse en jaksa enkä viitsi eikä nyt kukaan muukaan joten pääni sisällä leikin minä ja se ei ole enää niin helppoa niin kuin silloin joskus kun elokuvan saattoi vaan pistää pyörimään tai sitten aika vaan kultaa muistot mutta en usko luulen että se oli helpompaa silloin joskus roolipelaisin tai larppaisin kyllä mieluummin se on helpompaa yleensä ja parasta on se ettei sillä voi tehdä rahaa eikä siitä synny mitään koska se on sosiaalisen ajan takaisin valtausta ja luovasta toiminnasta nauttimista sen itsensä vuoksi sanoi kaveri joka kirjoitti sen kirjan jota luen bussissa Pirkkala-Tampere välillä ja haluan pelaamaan kumpaa vain mutta jompaa kumpaa eikä se elokuva lähde pyörimään koska akku alkaa olla tyhjä vaan milläs lataat kun olet kokoajan töissä niin ja mitä helvetin tekotaiteellisuutta on olla käyttämättä välimerkkejä helvetti omapahan on blogini eikä sitä ole pakko lukea no kysyinpähän vain.

Pyydän ja vetoan teihin, rakkaat kanssainternetinkäyttäjäni. Riittää jo.

Älkää kertoko minulle siitä, että MSN aiotaan sulkea. Älkää pyytäkö minua vetoamaan bonsaikissojen oikeuksien puolesta. Älkää lahjoittako minulle kiinalaisia viisauksia, horoskooppeja tai elämänohjeita. Älkää yrittäkö henkistää päivääni tarinoilla Nalle Puhista, enkeleistä tai Jumalan rakkaudesta. Älkää myöskään lähettäkö minulle kuvilla varustettuja Powerpointteja näistä aiheista. Älkää uhkailko minua potkuilla töistä, fyysisillä vammoilla tai ikuisella huonolla seksillä mikäli en lähetä viestiä eteenpäin. Älkää myöskään luvatko minulle ikuista onnea, rakkautta ja menestystä mikäli lähetän. Älkää painostako minua mittaamaan ystävieni määrää sillä, montako viestiä saan takaisin. Älkää syyllistäkö minua syöpälapsilla, jotka saaavat viisi senttiä lääkkeisiin per viesti. Älkää varoittako minua suloisesta näytönsäästäjästä nimeltä Budweiser Frog. Älkää lähettäkö minulle kuvia söpöistä tai hassunkurisista kissan- ja koiranpennuista. Älkää lähettäkö minulle viestejä, jossa kerrotte että olemme ystäviä tai olen teille tärkeä, sillä jos se on totta, pelkkä ajatus riittää. Minäkin ajattelen teitä.

Vastaisuudessa siis toivon, että pidättäydytte lähettämästä minulle mainitunlaisia viestejä. Nokkeluuksia tai huumorijuttuja, kuten viskikakkuohjeita, saa edelleen laittaa tulemaan. Ilmoitan, jos kyllästyn jossain vaiheessa niihinkin. Pidätän itselläni myös oikeuden perua tämän vetoomuksen ja alkaa jälleen vastaanottamaan (Jouni Vedenoja tuntee parhaillaan oudon väristyksen, kuten aina kun joku jossain käyttää "alkaa tekemään"-verbimuotoa) niin kutsuttua roskapostia.

Kiitos.

Hanttihommaekspoja kertyy. Ravintola-apulaisena olen jo kakkoslevelillä, siivoojana vasta ykkösellä. Seuraavalla levelillä saa Käytä saniteettipainepesintä- ja Advanced Mopping -featit.

Maailma on erilainen roolipelaajan silmin.

Se on loppu herre Rattamo, mite?

Kirjoitusluokassa on rauhallista ja täällä on hyvä olla, niin kuin aina. Nytkin, kun vapaan pudotuksen tuntu on mennyt sille alueelle, jossa ihanalla ja hirvittävällä ei ole enää mitään todellista eroa.

En kyllä muista koska olisin viimeksi nähnyt noin jumalattoman isoja lumihiutaleita.

Siitä näyttäisi tulevan odotettua paljon vaaleampi. Se on vähän ikävää. Sen iho ei näytä enää suomuilta vaan panssarilta, joskin rupi lähtee nyt koko ajan. On hyvin vaikeaa sanoa, millainen lopputulos tulee olemaan. Aika näyttää.

En enää koskaan ikinä viittaa aineistoon, mieti kappalejakoa, huolehdi havainnoillistamisesta, tee neljän ruudun marginaaleja, jätä kymmentä ruutua tyhjää ennen otsikkoa enkä kirjoita puhtaaksi. Ohi on. Ei koskaan enää, mitään, paitsi matikkaa ja englantia ja niitäkin vain kahden kokeen verran. Sitten riittää koulunkäynti. Ihmisistä on hassua kuulla sana "välivuosia", monikossa. Monet sanovat että kannattaisi hakea edes jonnekin, paikkaahan voi pitää vuoden auki. Kun en niin en.

Itseasiassa se tuntuu hirvittävän hyvältä, se ettei ensi vuonna ole oikeasti mitään. Töitä ja kämpän kun löydän, niin se riittääkin jo. Tampereelta ensimmäiseksi syksyksi, mutta sen jälkeen ei ole oikeastaan mitään selvää suunnitelmaa, mitä ja missä ja koska? Aika näyttänee senkin.

Eipä tarvinnut kehdata.

Tatuointiaika huomenna on jotain mitä ei oikein tahdo uskoa.

MAOL on oikeasti kirjallisuuden kivijalka. Miksi edes lukea matikkaa, kun sieltä löytyy kaikki?

Keskivertoabiturientin viikottain nautittima alkoholimäärä on kääntäen verrannollinen sen ajan pituuteen, joka ylioppilaskirjoituksiin on jäljellä. Lyhyen matematiikan koe on perjantaina 16.3. Laske, millä todennäköisyydellä satunnaisesti valittu ylioppilaskokelas 115 lähtee 7.3. "yksille", ja millä todennäköisyydellä hän tulee juoneeksi enemmän kuin kolme? Nautitun alkoholin määrä "yksillä" noudattaa likimain normaalijakaumaa.

Onkohan Jukka luonnostellut sen kuvan? Onkohan se saanut siitä sellaisen kuin halusin? Onko se edes mahdollista, kun se kuva on oikeasti vain mielessäni eikä sielläkään mitenkään selkeänä? Kehtaanko sanoa että hyvä herra, tuo on aivan päin vittua, jos se on aivan päin vittua? Löytyyköhän käsivarrestani paikkaa, johon se sopii ja jossa näyttää hyvältä? Sattuukohan se paljon? Onko se sellaista kipua joka on helppo kestää, vai sellaista inhottavaa? Osaanko hoitaa sitä oikein? Paraneekohan se pian?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme ensi jaksossa. Tai sitten emme. Huomenna tähän aikaan se on kuitenkin jo ohi, toisin kuin lopputulos, joka roikkuu ihossa hautaan saakka.