IRC-Galleria

Miksen voi enää vaan mennä sorikselle leikkimään kun mieli tekee ja tulla pois kun ei huvita enää miksi kun on iso niin pitää leikkiä vaan pään sisällä tai pelipöydän ääressä tai viitta päällä metsässä mutta enimmäkseen vaan mielessä koska roolipeli ja larppi pitää jonkun kirjoittaa ja suunnitella ja itse en jaksa enkä viitsi eikä nyt kukaan muukaan joten pääni sisällä leikin minä ja se ei ole enää niin helppoa niin kuin silloin joskus kun elokuvan saattoi vaan pistää pyörimään tai sitten aika vaan kultaa muistot mutta en usko luulen että se oli helpompaa silloin joskus roolipelaisin tai larppaisin kyllä mieluummin se on helpompaa yleensä ja parasta on se ettei sillä voi tehdä rahaa eikä siitä synny mitään koska se on sosiaalisen ajan takaisin valtausta ja luovasta toiminnasta nauttimista sen itsensä vuoksi sanoi kaveri joka kirjoitti sen kirjan jota luen bussissa Pirkkala-Tampere välillä ja haluan pelaamaan kumpaa vain mutta jompaa kumpaa eikä se elokuva lähde pyörimään koska akku alkaa olla tyhjä vaan milläs lataat kun olet kokoajan töissä niin ja mitä helvetin tekotaiteellisuutta on olla käyttämättä välimerkkejä helvetti omapahan on blogini eikä sitä ole pakko lukea no kysyinpähän vain.

Pyydän ja vetoan teihin, rakkaat kanssainternetinkäyttäjäni. Riittää jo.

Älkää kertoko minulle siitä, että MSN aiotaan sulkea. Älkää pyytäkö minua vetoamaan bonsaikissojen oikeuksien puolesta. Älkää lahjoittako minulle kiinalaisia viisauksia, horoskooppeja tai elämänohjeita. Älkää yrittäkö henkistää päivääni tarinoilla Nalle Puhista, enkeleistä tai Jumalan rakkaudesta. Älkää myöskään lähettäkö minulle kuvilla varustettuja Powerpointteja näistä aiheista. Älkää uhkailko minua potkuilla töistä, fyysisillä vammoilla tai ikuisella huonolla seksillä mikäli en lähetä viestiä eteenpäin. Älkää myöskään luvatko minulle ikuista onnea, rakkautta ja menestystä mikäli lähetän. Älkää painostako minua mittaamaan ystävieni määrää sillä, montako viestiä saan takaisin. Älkää syyllistäkö minua syöpälapsilla, jotka saaavat viisi senttiä lääkkeisiin per viesti. Älkää varoittako minua suloisesta näytönsäästäjästä nimeltä Budweiser Frog. Älkää lähettäkö minulle kuvia söpöistä tai hassunkurisista kissan- ja koiranpennuista. Älkää lähettäkö minulle viestejä, jossa kerrotte että olemme ystäviä tai olen teille tärkeä, sillä jos se on totta, pelkkä ajatus riittää. Minäkin ajattelen teitä.

Vastaisuudessa siis toivon, että pidättäydytte lähettämästä minulle mainitunlaisia viestejä. Nokkeluuksia tai huumorijuttuja, kuten viskikakkuohjeita, saa edelleen laittaa tulemaan. Ilmoitan, jos kyllästyn jossain vaiheessa niihinkin. Pidätän itselläni myös oikeuden perua tämän vetoomuksen ja alkaa jälleen vastaanottamaan (Jouni Vedenoja tuntee parhaillaan oudon väristyksen, kuten aina kun joku jossain käyttää "alkaa tekemään"-verbimuotoa) niin kutsuttua roskapostia.

Kiitos.

Hanttihommaekspoja kertyy. Ravintola-apulaisena olen jo kakkoslevelillä, siivoojana vasta ykkösellä. Seuraavalla levelillä saa Käytä saniteettipainepesintä- ja Advanced Mopping -featit.

Maailma on erilainen roolipelaajan silmin.

Se on loppu herre Rattamo, mite?

Kirjoitusluokassa on rauhallista ja täällä on hyvä olla, niin kuin aina. Nytkin, kun vapaan pudotuksen tuntu on mennyt sille alueelle, jossa ihanalla ja hirvittävällä ei ole enää mitään todellista eroa.

En kyllä muista koska olisin viimeksi nähnyt noin jumalattoman isoja lumihiutaleita.

Siitä näyttäisi tulevan odotettua paljon vaaleampi. Se on vähän ikävää. Sen iho ei näytä enää suomuilta vaan panssarilta, joskin rupi lähtee nyt koko ajan. On hyvin vaikeaa sanoa, millainen lopputulos tulee olemaan. Aika näyttää.

En enää koskaan ikinä viittaa aineistoon, mieti kappalejakoa, huolehdi havainnoillistamisesta, tee neljän ruudun marginaaleja, jätä kymmentä ruutua tyhjää ennen otsikkoa enkä kirjoita puhtaaksi. Ohi on. Ei koskaan enää, mitään, paitsi matikkaa ja englantia ja niitäkin vain kahden kokeen verran. Sitten riittää koulunkäynti. Ihmisistä on hassua kuulla sana "välivuosia", monikossa. Monet sanovat että kannattaisi hakea edes jonnekin, paikkaahan voi pitää vuoden auki. Kun en niin en.

Itseasiassa se tuntuu hirvittävän hyvältä, se ettei ensi vuonna ole oikeasti mitään. Töitä ja kämpän kun löydän, niin se riittääkin jo. Tampereelta ensimmäiseksi syksyksi, mutta sen jälkeen ei ole oikeastaan mitään selvää suunnitelmaa, mitä ja missä ja koska? Aika näyttänee senkin.

Eipä tarvinnut kehdata.

Tatuointiaika huomenna on jotain mitä ei oikein tahdo uskoa.

MAOL on oikeasti kirjallisuuden kivijalka. Miksi edes lukea matikkaa, kun sieltä löytyy kaikki?

Keskivertoabiturientin viikottain nautittima alkoholimäärä on kääntäen verrannollinen sen ajan pituuteen, joka ylioppilaskirjoituksiin on jäljellä. Lyhyen matematiikan koe on perjantaina 16.3. Laske, millä todennäköisyydellä satunnaisesti valittu ylioppilaskokelas 115 lähtee 7.3. "yksille", ja millä todennäköisyydellä hän tulee juoneeksi enemmän kuin kolme? Nautitun alkoholin määrä "yksillä" noudattaa likimain normaalijakaumaa.

Onkohan Jukka luonnostellut sen kuvan? Onkohan se saanut siitä sellaisen kuin halusin? Onko se edes mahdollista, kun se kuva on oikeasti vain mielessäni eikä sielläkään mitenkään selkeänä? Kehtaanko sanoa että hyvä herra, tuo on aivan päin vittua, jos se on aivan päin vittua? Löytyyköhän käsivarrestani paikkaa, johon se sopii ja jossa näyttää hyvältä? Sattuukohan se paljon? Onko se sellaista kipua joka on helppo kestää, vai sellaista inhottavaa? Osaanko hoitaa sitä oikein? Paraneekohan se pian?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaamme ensi jaksossa. Tai sitten emme. Huomenna tähän aikaan se on kuitenkin jo ohi, toisin kuin lopputulos, joka roikkuu ihossa hautaan saakka.

Jaa. Niin miksiköhän minua kiinnostaisi rekisteröidä puhelinnumeroni irc-galleriaan?

Mun sisko tuli kotiin. En ollut nähnyt sitä heinäkuun jälkeen. Brother-in-law jäi vielä Skotlantiin, se tulee kai toukokuussa. On kiva löytää elämästä itselleen uusia sukulaisia. Lapsena halusin isoveljen ja pikkuveljen ja nyt mulla on molemmat.

Peuhattiin jäällä lumessa tänään Heljän kanssa. Nyt isona pystyy tekemään paljon hienompia lumijuttuja. Kun se käveli edelläni hangessa tukka palmikolla, se näytti Edvardilta, ei paljoa mutta riittävästi. Ohana on perhe.

Tin-din-din-di-din ti-tii-di-tii-di. Luin Susannan päiväkirjaa, ja nyt Meidän on annettu pudota soi päässä. Sen pitäisi kuunnella se biisi joskus, koska kerran kirjoittaa melkein sanasta sanaan samoja asioita.

Koskakohan alan tajuta, etteivät muut ihmiset välttämättä elä YUP:stä samalla tavoin kuin minä teen?

Tein rivikatsojan vasta tänään vaikka eilen oli dead-line. Näen sieluni silmillä Vuokon, joka sanoo että kirjoittaja ei ole koskaan myöhässä. Kirjoittaja, jonka teksti ei valmistu ajoissa, saa saman tien potkut mistä tahansa tuotannosta. Ehkä en sitten ole kirjoittaja, tai ainakaan hyvä sellainen. Ensimmäisessä romaanissa on se hyvä puoli, että sitä saa tehdä niin kauan kuin haluaa, ainakin jos malttaa pitää päänsä kiinni siitä mitä on tekemässä.

Huomenna on matikan preliminääri. Sinne ei halua mennä. Ehkä bussinkuljettajat menevät yöllä lakkoon, tai tulee sähkökatkos tai lumimyrsky. Minä en kaikkien näiden vuosien jälkeen osaa pilkkusääntöjä. Total failure tekstitaidon kokeessa. "Ai sää se olit, se onneton josta Väntönen puhu."

En minä oikeasti ole näin angst. Ei millään kuitenkaan loppujen lopuksi väliä ole, ja elämä on joka tapauksessa aika kivaa. Söin tänään viinirypäleitä.

Niin, ja viikonloppuna olin Helsingissä, maailman huonoimmassa larpissa. Mitenköhän on mahdollista kirjoittaa peli, jossa jokaisella hahmolla ja pelaajalla on tylsää? Tosin siinä kollektiivisessa ikävystymisessä ja vitutuksessakin oli oma viehätyksensä.

Tii-ditti-ti-titti-tii.