IRC-Galleria

Olen loytanyt henkisen kotini, tai ainakin yhden niista. Edinburgh. Voi luoja, miten rakastankaan tata paikkaa. Itseasiassa koko Skotlantia. Britannia on niin erilainen. Suomessa kaikki on pelkkaa yritysta, pyrkimysta kasvaa edes vahan ennen kuin kaikki taas hakataan maan tasalle. Taalla kaikki on saanut versoa ja varttua tuhansien vuosien ajan.
Vuosi lukiota jaljella. Voisin muuttaa tanne sen jalkeen. Voisin etsia toita, punkata Heljan ja Daven luona kunnes saisin oman kampan. Tasta voisi oikeasti tulla kotini.
Ja taalla kuulemma kummittelee enemman kuin missaan muualla koko maailmassa.

Meitä tarkkaillaan. Ei kulunut päivääkään siitä kun kirjoitin tänne oletuskuvanani olevasta mogwaista, ja nyt ylläpito oli mennyt ottamaan sen pois. Tarkkailevatko ne hyväkkäät kaikkien päiväkirjoja vai mitä ihmettä? Ärsyttää tuollainen.
Ja siinä on taas se "olen täydellinen pikku paskiainen"-kuva. Vaihdan sen kun ennätän, mut ei mulla kyllä oo mitään niin kivaa kuin se edellinen. Perkele paskaa. Eikä Limevare edes lataa mulle Full Metal Alchemistia ja tupakat on loppu ja larppi jäi väliin eilen eikä mistään tule mitään ja sitten hyeenat ulvovat kaiken yllä. Ja sitten kun saan ladattua sitä FMA:ta niin kuva tärisee tai puuttuu kokonaan tai saan vahingossa enkkudubbauksen.
Whiny whiny whiny. Surullinen totuus on se, ettei ketään kiinnosta. Ei edes mua itseäni.

Irc-galleria on ihan hauska juttu, mutta minä en oikeasti halua nähdä omaa kuvaani joka ikinen kerta kuin sinne kirjaudun. Toisilla ihmisillä on hienoja kuvia. Ihmettelen, ottavatko ne niitä varta vasten "nyt mennään ottamaan hienoja taiteellisia galleriakuvia", vai tuleeko niitä vain. En osaa edes muokata kuviani, paitsi ehkä vaihtaa värit käänteisiksi. Itse kukin voi miettiä kuinka kaunista tai taiteellista se nyt sitten olisi.
Ennen tässä oli kuva, joka otettiin silloin kun hain töitä ja pomolle piti lähettää kuva. Se on meikattu ja pliisu, rastat on kesytetty huivilla jota en normaalisti käytä kuin töissä, ja hymy on niin ärsyttävän seesteinen että haluaisin lyödä sitä lekalla. That's not me allright.
Niinpä pistin kuvaksi oikean mogwain. Onhan se söpö, mutta panee silti ajattelemaan välillä miksi valitsin tämän nikin ja miksi se on käyttäjänimeni lukuisissa Internet-palveluissa. Riiviöt ei loppupeleissä ollut edes kovin hyvä leffa. Ötökkä on söpö, okei. Picachukin on söpö eikä silti ole nikkini. Minä kestän päivänvaloa, en lisäänny kun saan vettä päälleni enkä muutu hirviöksi vaikka minua ruokkisikin keskiyön jälkeen. Itseasiassa muutun hirviöksi hälyttävän harvoin. Joten miksi identifikoin itseni tuollaiseen karvaiseen trollinnäköiseen pikku mölliin?
Toisaalta kaikki nikit ovat aina säälittävän teennäisiä. Ne ovat joko väännöksiä ihmisen omasta nimestä tai sitten revitty jostain muualta. Mitä yhteistä on muka Viivillä ja Arwenilla? Miksi Arttu haluaa olla Hullu Maito? Välillä tulee niitä hetkiä, kun oikeasti rupeaa miettimään asioita vain tajutakseen, ettei tajua yhtään mitään.
Tai niin kuin Jarkko Martikainen asian ilmaisi: Kun firman kattoon reikää kairaat laulat missä terveet on... ja missä sairaat?

9.11.2007
Näin jälkikäteen on kyllä vaikea löytää tästä tekstistä oikein minkäänlaista pointtia. Mikä nyt varsinaisesti sitten oikein on väärin? Ja tuon lainauksen yhteyttä varsinaiseen asiaan on kyllä myös kovin vaikea hahmottaa. Hitto, eihän se liity tuohon tekstiin millään lailla.

Kaiken kaikkiaan, mitä vittua?

Kävi aika hassu juttu toissa iltana. Vein koirat, tulin kotiin, menin juomaan vettä. Se vesi osoittautuikin sitten virheeksi. Kesken kaiken rintaan alkoi pistää ja silmissä sumeni, sillai niinku voi käydä jos nousee sängystä liian nopeasti, mut se ei vaan mennyt ohi. Ynisin siinä sit jotain ja aattelin että kuolenko mä, ja sitten menikin pimeeksi.
Heräsin lattialta jonkun viiden minuutin päästä. Isä ja äiti oli siinä, ja mulla meni vähän aikaa vetää looginen yhteys senhetkisen tilanteen ja aikaisempien muistikuvien välille. Se tuntui ihan kuin ois syntynyt uudestaan, mä en hetkeen tiennyt yhtään kuka ja missä olin. Äiti (lääkäri) kysyi tunnistinko mä ne, ja mä ynisin: "Äiti ja isä." Sit makasin siinä ja kiroilin, ja valitin kun päähän sattui.
Se on kuulemma vasovagaalinen kollapsi, suomeksi se että kun juo liikaa kylmää vettä, joku hermo reagoi ja katkaisee hetkeksi sydämen toiminnan. Jää sukellusharkat väliin ja en oo ollut pariin päivään koulussakaan, pää on ollut kipee kun kolautin sen lattiaan ja muutenkin paha olo välillä.
Ei pidä juoda vettä, prkl.