IRC-Galleria

Tykkään roudata astioita pöydistä kärryyn. Se on kivaa.

Vitun hullut uudisraivaajat vittu saatana.

Tajusin miksi poltan. Minulle ei tule fyysisiä vieroitusoireita. Sen sijaan aivoni täyttyvät massiivisista hallitsemattomista tunnekokemuksista, joita yleensä pystyn säätelemään nipin napin silloin kun saan säännöllisen nikotiiniannokseni. Sama kävi viime kesänä, kun kävelin sen padon reunaa ja kaikki oli niin valtavaa.

Ei siinä mitään, mikäs siinä että olen niin sekaisin että kykenen tuskin puhumaan. Se ei vaan ole vakinaisena olotilana kovin mukava, eikä tee gutaa yrityksille elää suhteellisen normaalia elämää. Otan mieluummin terveysriskin kuin tunnen itseni heliumpalloksi koko ajan.

Näin viime yönä unta, että isäni ja siskoni tupakoivat sisällä vanhassa huoneessani, vaikka kumpikaan ei polta oikeasti (isä lopetti kaksi ja puoli vuotta sitten). Kysyin, tietääkö äiti. Isä sanoi ettei, ja uhkasi puhkaista immenkalvoni palavalla tupakalla jos kertoisin. Heräsin ja makasin jonkin aikaa valveilla, mutta en kovin kauaa. Pystyn nykyään nukahtamaan aika hyvin painajaisten jälkeen, harvoin sytytän edes valoa.

Huomenna menen tätini hautajaisiin. En oikein tiedä, surenko häntä tarpeeksi. Suren aina kuin lapsi tai eläin, rajusti mutta lyhyen aikaa, ja sitten se on ohi. Loppu jää mielen pohjukoille jauhamaan siinä suuressa myllyssä, jossa jauhautuu kaikki muukin, ja toisinaan sieltä tulee ulos jotain jonka voi laittaa kohtalaisen sievään pakettiin ja toivoa joskus jopa myyvänsäkin.

Ensi viikolla Rhiannonin lapset II. Mikään ei ole parempaa kuin larppaaminen, paitsi larppaaminen ja Mä Liisa oon.

Haluan takaisin Cinderhilliin. Haluan maailmaan vailla kelloja, haluan olla Jaran joka ei tiennyt maailmasta mitään ja osasi tuskin lukea. Haluan sinisen taivaan ja metsän ja keltaiseksi maalatut pitkätalot ja kylän, joka oli niin täynnä rakkautta. Haluan istua katolla auringon paahteessa ja juoda lämmennyttä vettä, kiipeillä nauloja taskussa ja vasara vyöllä, tuntea miten kolmituumainen uppoaa puuhun ja päivän päätteeksi nähdä, että siinä missä oli aamulla vain ilmaa ja tukipuita on nyt valmis katto. Haluan rukoilla temppelissä, kiusoitella Feijiä hänestä ja pojasta, joka on Mundaniassa David, haluan harjoitella sauvan käyttöä Damin opetuksessa ja leikkiä Latjukin ja Hislakin ja muiden kanssa. Haluan takaisin Cinderhilliin, jota ei enää ole.

Hehe. Tajusin juuri, että kaikissa suurissa myyteissä on mukana neitseestä syntyminen. Raamatussa, Kalevalassa, jopa Tähtien Sodassa.

Hauskaa asiassa on se, että Neitsyt Maria tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä, Anakin Skywalkerin äiti Voimasta ja Kalevalan Marjatta... puolukasta.

Nyt pystyn. Pystynpystynpystynpystyn. Minä osaan.

Lopulta on niin helppoa karistaa kaikki epäilys, pelko ja riittämättömyyden tunteet. Tehdä mitä tahtoo ja hyväksyä, että se ei välttämättä miellytä kaikkia. On niin helppoa rentoutua ja löytää vastaukset.

On niin helppoa mennä sokeana pimeään ja tunnustella sormenpäillään oikea tie.

Mikä järki siinäkään on, että laitan koneeseen pieniä metallinpalasia ja saan jotain, mitä voi syödä?

Kapitalismi on sitä että heitetään ruokaa pois jotta tuottavuus ei laske. Ainoat asiat jotka nykyään kellekään mitään merkitsevät, ovat ne joita ei ole oikeasti edes olemassa. Kuten Markus Kajo sanoi: - Mitä järkeä on sellaisessa elinkeinossa, jossa vain huudellaan numeroita ja heitellään välillä paperisilppua ilmaan? Mitä helvettiä jotkut pörssikurssit oikeasti edes ovat? Mistä ne oikein tulevat?

Aina ei voi tajuta. Bonuskortit. Kauppias antaa minulle muoviläpyskän, jonka annan toisinaan tilapäisesti hänelle takaisin, jotta hän voi tarkistaa että minulla on se. Sitten saan rahaa, jonka maksan ostamieni tuotteiden hinnassa. Kukaan ei voita, mutta kaikki voivat kuvitella voittavansa.

Tai Omaisyhdistyksen nuortenleirit, jotka RAY maksaa kokonaan, majoituksen, ateriat, retket, ohjelmatarvikkeet ja naposteltavat. Perheessäni on mielenterveysongelmia ja sen takia minulla on välillä ollut kotona aika vaikeaa. Sen vuoksi saan ilmaisia suolapähkinöitä, jotka maksavat ihmiset, jotka laittavat rahaa muovisiin koneisiin voittaakseen lisää rahaa, vaikka tietävätkin luultavasti häviävänsä. Missä kohtaa se logiikka tässä tulee?

Monimutkaisia järjestelmiä, joita ei ole perustettu vaan ne ovat vaan syntyneet. Sen vuoksi ne ovat niin omituisia, tavallaan tarkoituksettomia. Ja kaikilla on kivaa kuin rotilla labyrintissä.

Normaalien Maihinnousu tuntuu siltä kuin mun yli ajettaisiin telaketjuilla. Hyvässä mielessä.

Jumalat juhlivat öisin ei ollutkaan niin hyvä kirja. Jokin jää puuttumaan, jos kirjailija ei välitä henkilöistään.

Äiti löysi Universumien Tomun. Se lukee niitä nyt maanisesti yökaudet. Olen salaa siitä aika ylpeä.

Syke on tullut vahvemmaksi, niin vahvaksi että sitä on välillä vaikea kestää. En vieläkään pysty kirjoittamaan kunnolla. Se ei kuitenkaan ole helvetti. Helvetti on se, kun yhteys katoaa. Kun niin käy, ei ole enää mitään. Sitäkin pitää oppia hallitsemaan.

Omistan nyt koko Universumien Tomu-trilogian. Ostin Lukulaarista kaksi puuttuvaa osaa. Kultaisessa kompassissa ei ole kansilehtistä, siis sitä kiiltävää kannen päälle taitettua paperia. Se oli viisi ja puoli euroa halvempi kuin vastaava kannella varustettu, joten ostin sen. Kirjaelitismissä ei ole paljon järkeä, jos rupeaa elitisoimaan niiden ulkonäöllä

Luen Jumalat juhlivat öisin-kirjaa. Olin melkein sekaisin siitä tänään. Vahvaa tavaraa. Laura käski minun miettiä kirjan loppupuolellakin, ketä sympatiseeraan. En enää Henryä. En tiedä.

Nyt suljen koneen ja valehtelen itselleni, että menen nukkumaan. Sen sijaan menen alakertaan, otan sen kirjan ja luen sen joko loppuun tai kunnes olen aivan liian väsynyt. Sanon itselleni että luen vain hetken, mutta eihän se ikinä jää vain hetkeen.

Tappoivat Bunnyn, perkeleet.