IRC-Galleria

Pitkälti tässä maailmassa ja näissä elämissä, joita elämme ei ole mitään, minkä voisi antaa anteeksi.
Antaako kukaan oikeasti anteeksi toisen pahoja tekoja?
Annatko sinä anteeksi toisen pahat teot?
Tekoja, jotka repivät sinua ja sinun pyhintäsi riekaleiksi niin, ettei sitä voi korjata, vaan sen kanssa täytyy elää. Elää ja adaptoitua. Ehkä siksi ihminen adaptoituu, ettei se voisi muuten selvitä kahdesta elämästä, sekä fyysisestä että henkisestä.

Todellisuudessa kuka tahansa voi sanoa antavansa anteeksi, mutta se jälki mikä on jo tehty vaikuttaa arvostelukykyyn, toimintaan ja ennenkaikkea luottamukseen.

Jos (ja kun) joku pettää sinua (millä tahansa tavalla, ruojat, kaikki elämässä ei ole pelkkää seksuaalisuutta), ei suhteenne ole ennallaan...
Teihin molempiin on painettu merkki synnistä, häneen valheellisuudesta ja sinuun tekopyhyydestä.

Omalla tavallaan me kaikki olemme tuomittuja...

Joskus ehtisinjopa ajatella, että kuolema on oikeastaan hyvä asia, sillä kukaan ei jaksa elää ikuisesti.
Jos katsoo ihmisiä, jotka tuhoavat kehoaan jo nuorena ei voi uskoa, että he säästelisivät itseään ikuisuudessa.
Kuinka koskematon sielu oikeasti on? Onko mielesi turvassa omalta tuhoamisvietiltäsi?
Jos tarvitset alkoholia tukahduttaaksesi ajatuksesi, miksi sinulla on jotain, mitä et hallitse?
Ajatteletko liikaa? Tekeekö joskus mielesi ampua pääsi hajalle, että ajatukset pääsevät ulos?
Tai äänet? Tai kuvat? Tai muistot?
Tai musiikki?
Tai puhe?
Tai sinä?

Mikä sinut oikeuttaa?

"Think about it... A world without humans. Wouldn't it be a paradise?"
"No, it would be boring... Nothing to abuse..."
"I could study constellations."
"... ... ... WHAT THE FUCK?!"

:P