IRC-Galleria

Nyt kun heräsin uusista painajaisistani kävin jossakin unen ja todellisuuden rajamailla.

Meitä oli kaksi.
Minä ja minä.
Luolassa vesiputouksen takana.

Istuin itseni vieressä, kukin omalla kivellämme.
Kunnes se, jota minä en elänyt nousi ja käveli putoukselle.
Ja hajosi pisaroiksi astuessaan putouksen läpi.

Olin yllättävän yksin siinä humussa. Pisaroiden tippuessa ja aiheuttaessa kaiun.

Sitten minusta irtosi itseni kuvajainen ja se löi ilmaa vihaisesti ja haihtui ilmaan lyöntinsä voimasta.

Kynteni alkoivat vuotaa verta, ja muodostettuaan lammikon eteeni, siitä nousi hahmo.
Hahmo oli juovuksissa ja sen tukka oli veressä.
Se otti seinästä tukea ja syttyi ilmiliekkeihin.
Lopulta hahmo räjähti järisyttäen seinämiä.

Kivilattia pehmeni nopeasti ja upposin hellästi sen läpi.
Kaikki oli pimeää.

Välähdys.
Kaikki muuttui valkoiseksi.

Pelkkää huutoa.
Ilman hengenvetoa.

Parkaisuja ja kirkumista.

Kaikki sumeni.
Olin taas kivellä istumassa.
Tällä kertaa isäni istui toisella kivellä.
Hän hymyili ja sanoi:

"Kuollut kuin isänsäkin."