IRC-Galleria

Huominen ja eilinen ovat tavallaan huijausta. On vain päättymätön nyt-hetki.

Huoh, viime päivinä minusta on tuntunut, että jokin osa minusta on lomalla.
Enkä tarkoita siis, että olisin ollut muissa maailmoissa, vaan että minusta tuntuu kuin käteni puuttuisi ja sama henkisesti.

Jotakin on kadoksissa.

Ja keski-iänkriisini sen kuin pahenee... Olen pian 20! Enkä ole saanut mitään aikaiseksi, saatikka että tietäisin oikeita pyrkimyksiäni.

Tuntuu kuin olisin yhä vähemmissä määrin ihminen ja enemmänkin pelkkä kivi.

Minun lapsuudestani on ryöstetty jotakin.
En tiedä mitä, tarkalleen, mutta tiedän jotakin viedyn aivan kuten jos kirjasta puuttu tiettyjä sivuja.

Viime päivinä minusta on tuntunut, että olen todella vanha ja valmis jo haudan lepoon.
Ruumiini on jotenkin väsynyt ja mieleni kaikkea muuta kuin virkeä.


Mutta ennen kaikkea minusta tuntuu, että minussa asuu taas enemmän kuin yksi ihminen.
Aivan kuin kehoni ja pääni olisivat täynnä ulkopuolisia.
Vieraita muistoja ja haluja.
Joskus tuntuu, että vain vihan tunteet ovat oikeasti minun omiani.

Olen kovin nurinkurinen rakastunut henkilö.