IRC-Galleria

Jostain kumman syystä en ole muutaman viime vuoden aikana nukkunut hyvin.
En tänäkään yönä :( (hymiö olkoon sallittu)
Eikä uni tule edes helposti.

Ihmiset ovat outo laji. Me emme eroa eläimistä (tiedekuntien mukaan) muuten, kuin olemalla kykeneväisiä ajattelemaan ajallisesti. Jos olemme kerran lähes eläimiä (tai kokonaan, kuten osa väittää), mistä tulee tämä kyky meta-ajatella ajankulkua?

Teorioita:
1. Joko kristinusko ja juutalaisuus ovat oikeassa, että Jumala todellakin pisti ihmisen hoitamaan tätä maailmaa.
2. Ajantaju tulee jostakin muualta kuin itse ihmisestä. (Vrt. "Ajanttelen, siis olen" [clichee, hyi örr])

Tosin vanhemman teorian mukaan aika itsessään on kulkua, joka määrittelee materian kulumisen.
Se on sulassa harmoniassa sen faktan kanssa, että eläimet eivät pysty (eikä niillä ole tarvekkaan) keskittymään ympäristön muutoksiin (Darwinin evolutioteorian mukaanhan mikään tarve, mikä ei ole selvitymiselle ehdoton katoaa lajista). Jos sitten olemme niin samanlaisia eläinten kanssa (tai edelleenkin täysin), miksi meille on kehittynyt tämä taito keskittyä ympäristömme muutoksiin?

Tämä tuo esiin kolmannen teorian, joka mahdollisesti voisi tukea teoriaa 1.:
3. Ihmisen on tarkoitus oppia tekemistään virheistä ja välttää niitä.

Huomatkaa, että käytetään sanaa "tarkoitus" itsestään selvyyden sijaan.
Ihminen ei välttämättä opi virheistään, mutta voidaan sanoa, että hänen olisi tarkoitus oppia.

"Filosofin ei tarvitse koskaan tähdentää mitään, hän ei ole oikeassa eikä väärässä."


Ihmisistä toinen asia, joka kummastuttaa. Miksi meillä on tunteita? Miksi eläimilläkin on lieväasteisia tunteita? Psykologia sanoo, että tunteet ovat tapa purkaa eri jännitteet psykeessämme.

Suru: Pyskologia - Kriisitilanteen purkaminen, yksilö ymmärtää kriisin.
Filosofia - Surun kokeminen on osa hyveellistä tapaa luopumisen/menetyksen jälkeen.

Viha/raivo: Psykologia - Kriisitilanteen purkaminen, yksilö ei ymmärrä kriisiä.
Filosofia - Paheellinen tapa suhtatua kriiseihin. Johtaa usein kostonhimoon, joka on
pahasta.

Ah. Psykologia ja filosofia käsikkäin, ymmärrys on hyvä ja ymmärtämättömyys pahe.

Ilo: Psykologia - Jännitteen purkaminen, yksilön odotusten toteutuminen. Onnistumisen tunne.
Filosofia - Filosofit eivät tykkää puhua ilosta. Nietzsche on maininnut "Ilo on sitä, kun
tuntee olevansa pahuksen hyvä."

Rakkaus: Psykologia - Sukupuolivietin aiheuttama jännit, jolla hormonaalinen, selittämätön,
tapa purkautua. Tuntematonta/tutkimatonta yksilön toimintaa.
Filosofia: Kassa räjähtäisi. Kaikki filosofit tuntuvat olevan suhteellisen eri mieltä siitä,
mitä rakkaus on, mutta harvinaisen samaa mieltä, että se on hyvästä.
(Paitsi Nietzsche ja yllätys yllätys Kant!!!1111)

Jos uskomme herra Darwinia, tunteet ovat meidän selviytymisellemme ehdottomia.
Yhdistettynä teoriaan, että meidän tulee oppia ajastamme (ei tästä hetkestä, vaan käyttämästämme ajasta, virheistämme) saamme hallintoon liittyvän teorian:

Ihmisten pitää elää niin, että he oppivat virheistään ja ymmärtävät toisiaan, opettavat toisiaan välttääkseen tehtyjen virheiden toistumisen.

Kun tähän lisää kysymyksen: "Mikä on elämän tarkoitus?" saadaan hurja(aaaahahaha) teoria elämän tarkoituksesta: Ihmisen elämän tarkoitus on pyrkiä täydellisyyteen, sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta.
Eli, jos ihminen saavuttaisi täydellisyyden hän apatioituisi, sillä hänen elämänsä tarkoitus olisi saavutettu, "Mitä seuraavaksi?".
Oma teoriani elämän tarkoituksesta sopii tähän "Elämän tarkoitus on juuri ennen kuolemaansa miettiä: Olenko elänyt niin kuin halusin?"

Mitä te haluatte? Täydellisyyttä. Saatteko sitä? Ette. Masennutteko? Ette, te jaksatte yrittää, vaikka se on jo varmaa, että tulos on huono. Ihminen on hölmö.

Kun ihminen ei näin ollen voi täyttää tarkoitustaan, on hän yhtä turha, kuin paristo, josta ei saa virtaa.
Tähän voidaan vielä varmistukseksi lyödä kysymyssarja: "Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on elämän tarkoituksen tarkoitus? Mikä on elämän tarkoituksen tarkoituksen tarkoituksen tarkoituksen tarkoituksen--"

"90% kaikesta on roskaa." ~Murphyn lait~
"Ihminen on roska, jolle taiteilijat ovat pirtäneet kauniita värejä ja mukamas täydellisiä linjoja." ~Nietzsche~
Hilpein mielin voin todeta olleeni tolla kannalla jo kauan.

"I knew it even before you rolled the dice." Cortez.

Eräs kysyi minulta tänään: "Miksi kirjoitan nämä ajatukset kallerian päiväkirjaan?"
Vastasin, että: "Koska henkilökohtaisten muistiinpanojeni lainaaminen olisi suhteellisen vaivalloista, jos joku vaikka sattuisi olemaan kiinnostunut ajatuksistani."
Jos joku siis haluaa minut tuntea, edes vähän, ja lukee siksi ajatuksiani olen syvösti liikuttunut ja kiitollinen.

Sydämmeen painaa, fyysisesti, mutta fyysinen ei minussa ole koskaan ollut ilman henkistä.

Älkääkä käsittäkö minua väärin. Tämä on vain teoria, sillä minä en ole oikeassa enkä väärässä.