Sen verran miksi tänne kirjoitan.
Olen huomannut huolestuttavn seikan.
Mieli alkaa jossakin vaiheessa hajoamaan
peruuttamattomasti, eikä sille ole parannusta.
Sen aiheuttaa elämä, joka jo itsessään on
hajonneisuutta ja sen rippeitä.
Omat ajatukseni harhailevat ja hajoavat.
Ei ole enään tukevaa verkostoa,
on vain kasa tietoa, ilman, että sitä tarvitaan.
Se alkoi kuusi vuotta sitten sävelellä,
sävelellä joka hiljalleen vaihtui.
Seuraavaksi se osui fyysisyyteeni.
Tunsin oloni väsyneeksi.
Nyt se hajoittaa mieltäni.
Päätelmä: Olen joko tulossa tieni päähän kehityksessä tai sitten minusta tulee onnellinen ja masentunut yhtäaikaa.
Mieti onko oma elämäsi kasassa ilman rakennetta?
Uusimmat blogimerkinnät
- Taas sotkurakettina. 13.08.
- Sotkusta päivää. 08.08.
- Meistä paremmista 18.04.
- Te ja teidän oikeutenne. 15.04.
- Näkkileipä 28.02.
- [Ei aihetta] 22.02.
- Kolmas kerta toden sanoo... 13.01.
- Nyt? 03.01.
- Fodder 26.12.
- Koska kaikki muutkin lainaavat lyriikoita 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (8)
- ▶ 2008 (158)
- ▶ 2007 (36)
-
▼
2006 (64)
- ▶ joulukuu 2006 (2)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (2)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (4)
- ▶ heinäkuu 2006 (1)
- ▶ kesäkuu 2006 (5)
- ▶ toukokuu 2006 (4)
- ▶ huhtikuu 2006 (7)
- ▶ maaliskuu 2006 (15)
- ▶ helmikuu 2006 (11)
- ▶ tammikuu 2006 (10)
- ▶ 2005 (6)