IRC-Galleria

Olen hokenut sitä, enkä tiedä kuinka sen paremmin sanoisin:
En ole siellä, missä minun kuuluisi olla.

Maailma on sama, mutta ihmiset eivät.
jokin sävel muistuttaa minua siitä, missä minun pitäisi olla, mutta en ole.

EN VAIN OLE!

Olenko väärässä ajassa?
Väärässä paikassa?
Väärässä kehossa?

En edes välillä tiedä missä olen.
Tai kuka olen.

"Tulkaa vain varjot
tehkää tekonne turha
vaan jos suotte
antakaa sen olla itsemurha."
~Olemattomuuksien kirja~

Jonkinasteinen valo astui taas hetki sitten mieleeni.
Oi voi, järjenjuoksuni on pahempi kuin itse aika.
Heiluri, puolelta toiselle pysähtymättä,
mutta ei samalla tavoin kuin maanisdepressiivisellä,
tai kaupassa tutkiessaan jotakin rikkoneella.

Olisi väärin sanoa, että minä tai maailma kallistuu johonkin suuntaan,
kun todellisuudessa (ainakin siinä missä itseni näen);
kaikki, mikä on, kallistuu.

Olisikohan ollut vuosi takaperin, kun kirjoitin tänne päiväkirjaan:
"maailma oli hassusti vinossa tänään."
Silloin en ymmärtänyt aivan tuota tunnetta.

Joskus minusta tuntuu, että kaikki, mitä olen, on vain jonkinlainen ankkuri todellisuuteen.
Että olen itse irti vähän kaikesta ja joudun elämään tätä maailmaa ruumiini läpi.
Ettei tämä keho ole muuta, kuin kuollut aspekti, johon minä annan liikettä.
Samalla tavalla kuin nukketeatterin nuket.

Ja ei, pois se, että tämä olisi sellainen itkuvalitus politiikasta ja valtioista.
Se mitä yritän sanoa on, että tämä ei ole ajatus, vaan tunne.

Etten ole minä, vaan ainoastaan minä jossakin toisessa asiassa.



P.S.
Nyt vasta 20 minuuttia myöhemmin ymmärrän sanonnat:
"Katosi kuin tuhka tuuleen."
"Kuten lanka katkeaa."

Kadonnut tunne.

Huoh.
Kävin tylsyyttäni lyömässä random flashin päälle sieni.us:ssa
ja iski ananaksen pyörimään.

Tuli sellainen olo, että joku tarkkailee kun tiesi pistää sen flashin :3

Huoh, uni ei tule.
Ei millään.

Voisi kokeilla kahdeksalta nukahtaa.

What's wrong with me?!
ASDASDASDASDASD

Ja tulee aikoja, jolloin et tiedä kuka olet.
Olet väärässä paikassa,
väärässä ajassa.

Kiveen sinut on kahlittu.
Ihosi on raja, jonka ulkopuolelle et voi koskettaa.

Pöh, en päässyt yliopistoon, ainoaankaan.
No jaa, en oikeastaan kerennyt lukemaankaan pääsykokeisiin, oma vika.

Ei se elämästä tyhjempää tee, tyhjää se on ollut tähänkin asti.

P.S. Oi kyllä strippi on minun tekemäni ja tämänpäiväinen merkintäni sarjisblogiini.

asdasdasdasdasd

epäonnistuin, taas.

En onnistu ikinä.

Ajakaa joku ylitseni, sillä kivulias, tuskallinen ja hidas kuolemakin
on parempi kuin tämä olo.

Ei omaa elämää
ei omia ajatuksia
Vain omat tunteet ja nekin turhia.
Turha hautoa tunteita itseään varten.


Menen hukkaan.
Päivä kerrallaan,
päivä toisensa jälkeen hukkaan.

Elämäni on ohitse.
Olen tuhlannut sen turhuuteen.

OLEN TURHA!
TURHA ILMAN TOISTA IHMISTÄ!
TURHA ILMAN VASTINETTA!

Miksi edes elän?

AND THIS IS MOSES!
SO SHUT UP!

Lainaus Robin Hobbilta:

Äkkiä lannistettu mies nosti päänsä. Oudon tuttu säihke tui-
kahti hänen silmiinsä. Hän tarttui kalpaansa molemmin käsin ja
kävi karjaisten päin vihollisiaan. Kaksi kaatui heti hänen iskuunsa,
ihmetyksen ilme naamoillaan. Kolmas ehti nostaa miekkansa
eteen, mutta hänestä ei ollut vastusta raivopäälle. Verta valui
kylänmiehen kyynärpäästä ja hänen rintansa oli siitä märkä, mutta
hänen kalpansa kalkatti kuin kellon kieli päin merirosvoa, armotta
hakaten, ja tuikkasi sitten höyhenenkevyesti ja veti punaisen vii-
van merirosvon kaulaan. Kun vastustaja kaatui, mies kääntyi ja
juoksi sukkelasti vaimonsa avuksi. Hän tarttui hehkuvaan hirteen
ja nosti sen poikansa päältä liekeistä välittämättä. Viimeisen ker-
ran hän loi katseen vaimoonsa.

"Juokse", hän sanoi rakkaalleen.
"Ota lapset ja pakene." Sitten hän lyyhistyi katuun.
Hän oli kuollut.

En saa tehtyä enään mitään loppuun.
Keskittymishäiriö on vallannut minut!
Piirrustus jää puolitiehen.
Uusi peli jää puolitiehen.
Takapihan nurmikon ajaminen jää puolitiehen.
Tiskit jäivät eilen puolitiehen.

Kaikki jää kesken.