IRC-Galleria

Nyt oon nähny kaiken. Tai no en oikeestaan lähellekään, mutta jotain omituista taas. Kun täällä Italianmaalla ei paljoa juhannuksia vietellä, niin meitsi on paahtanut luonnollisesti duunia tänkin päivän. Aamu meni edellisten kesien löytöjä dokumentoidessa Villa Lantessa, päivällä käväsin sitte Soprintendenza Archeologica di Roman pääkallonpaikalla jututtelemassa paikallisia guruja ja tsekkaamassa, mitä viime vuoden löydöille oli tehty. Täytyy myöntää, että ne näyttivät varsin hyvältä, ilmeisesti ainakin tuo muinaisesineiden konservointi tapahtuu suhteellisen asiallisesti täällä päin maailmaa. Sen jälkeen oli vielä rennohko palautehetki Terminin lähettyvillä gradun ohjaajan kans, fiksailun varaa on vielä, tottakai, mutta meitsin uudet johtopäätökset otettiin kyllä varsin hyvin vastaan. Jospas sitä ihan oikeesti valmistuis tossa syksyllä.

Iltasella tuli pööpöiltyä känpillä ja käytyä suihkussa (taas tänään oli reilut +30 astetta varjossa), minkä jälkeen rupesi hiukomaan siihen malliin, että suuntasin Trastevereen pöperölle. Vanha kunnon Popi-Popi sai toimia taas ruokapaikkana, kummempia konstailematta bruschettaa valkosipulilla ja spaghettia alla carbonara, eli karkeasti ottaen munakokkelilla ja pekonilla. Varsin täyttävä setti, eikä maksanut liikoja. Kotimatkalla sitten poikkesin Trasteveren aukion läpi ja käveleskelin vähän pikkukujilla huvikseni; jolloin yhtäkkiä sitten näin sen. Nimittäin Mika Häkkisen virnuilevan naaman, helevetin ison kokoisena pimeydessä. Piti jäädä tuijottamaan näkyä hetkeksi, siinä määrin se oli päräyttävä kohtaaminen näillä leveysasteilla. Seuraavana uteliaisuus sitten potki hämmennystä vyön alle, ja oli pakko käydä tsekkaamassa, jotta mitä helevettiä. Naamataulu osoittautui keskikokoisen kojun taustakankaaksi, mikä törötti keskellä ei-mitään jollain nimettömällä aukiolla keskellä Trasteveren kujia. Kojussa pojotti kaksi suhteellisen hehkeää naishenkilöä, joten eikun tiedustelemaan tyttöjen asiaa. Kyseessä oli ilmeisesti jokin "jos otat, et aja" -kampanja, jota sponssasi yllättäen Johnnie Walker -viski, ja palkintona osallistumisesta kampanjaan tekstarilla oli mahdollisuus voittaa rundi DTM-radalla Valle Lungossa (en ole varma nimestä, jotain ton suuntaista se tytsy sopotti?) itsensä Häkkisen kuskaamana. Tosin Häkkinen kirjoitettiin julisteissa ja kojun kankaissa "Hakkinen", liekö sitten Mikan paha kaksoisveli. Koukkuna oli se, että kilpailussa luvattiin maksaa matkat, majoitus ja safkat, jos kilpailun voittaja asuisi yli 50 km etäisyydellä Valle Lungosta(?). Eli periaatteessa mut lennätettäis Suomesta Italiaan ilimatteeksi ja vielä pääsisin Häkkisen biilissä huristelemaan. Hetken aikaa funtsin osallistua, mutta koska missään ei mainittu tekstarin hintaa, epäilin vilppiä, ja paranoidina tyydyin ottamaan vastaan vain tyttöjen tarjoaman avainlenkin, jossa mainostettiin Johnnie Walkeria.

Jotenkin kaikki baarit, joiden ohi käppäilin matkalla känpille, vaikuttivat turhan meluisilta ja täysiltä. Liekö sitä tulossa vanhaksi, mutta päätin sitten vain nauttia hieman Lagavulinia känpillä kaikessa rauhassa. Paskaaks sitä jostain juhannuksista, mulla on JUHAnnus joka päivä. Nojoo, eipä tässä taaskaan tän kummempia,

Piis änd aut,

--RoomaTurri