IRC-Galleria

Eli kuten otsikko sanoo, eijole tapahtunu mittää. Työhommat on vienyt kaiken ajan, lukuunottamatta toissa viikonloppua, jolloin kävin Suomessa saattamassa enon viimeiselle matkalle. Tilanteen ollessa tämä, kerron tylsästi, mitä tänään tapahtui kaivauksilla.

Päivä alkoi rattoisasti, varttia vaille viiden herätys, pari leipää nassuun ja menoksi. Lämpöä oli ennen kuutta noin +27 astetta, mikä tarkoitti sitä, että normipäivä tulossa. Koska kaivauksilla ollaan saatu jo primäärikohde (muinainen tienpinta jostain 600-500-luvulta eKr.) esiin, tarjolla oli lähinnä vitunmoista hakutusta, että se hemmetin kulkuväylä näkyisi koko komeudessaan. Kymmenen tienoilla elohopea (tai nykyajan mittareissa se digitaalisen näytön ilmoittama luku) oli siinä +34 asteen tienoilla, varjossa tottakai. Ja eihän siellä montussa mitään varjoja ole. Hiittiä pukkasi, hakku lauloi, miehet hikoilivat ja ärräpäät lentelivät. Normaalia suomalaisen miehen toimintaa.

No sitten iltapäivän puolella hiipi sieramiin käryn katku. Tämä ei nyt ollut niin erikoista, kuivat ja kuumat säät olivat aiheuttaneet jonkin verran ruohikkopaloja alueella, mutta kohta havaittiin, että sehän perkele tulee varsin läheltä. Kuopasta noustua alkoi jo liekkien rätinä kuulua ja savua pukkasi silimiin. Pellon reuna oli muuttunut kevyehköksi liekki-infernoksi, ja hätäisimmät jo epäilivät, että sehän tullee päälle. Ite vilkaisin kesantopeltoa, joka sijaitsi tulipalon ja kaivausalueen välissä, ja totesin että ei se mihinkään tule, ellei sitten multa rupea palamaan. Kulotuksesta ei ollut kyse, sillä varsin pian paikallinen veepeekoo ampaisi paikalle ja ryhtyi sammutustoimiin. Paikalliset tiesivät myös, että alueella hiipparoi joku kylähullu, jolla on pyromaanin vinkeitä, tosin kaikki tänä kesänä syttyneet ruohikkopalot tuskin olivat kyseisen sankarin kätösten jälkeä. Tämä roihu toisaalta vaikutti hiukka epäilyttävältä; Crustumeriumin alueen portin läheisyydessä oli ilmeisesti liekit tanssahdelleet varsin vakuuttavasti, joskin juurikaan vahinkoja aiheuttamatta (portti on kuitenkin terästä, joka ei ihan heti sula saati sitten syty palamaan). Juolahtipahan tässä vaiheessa sitten mieleen eräs seikka: Crustumeriumin arkeologinen puisto on myös paikallisten... ööö... no, pojista tykkäävien poikien suosiossa, jotka käyvät varsin usein alueella vierailemassa pusikoissa toimittamassa tehtäviä, joiden suorittamiseksi pitää ilmeisesti riisua ainakin paita, ja jotka kestävät keskimäärin laskujemme mukaan noin 14 minuuttia. Noh, tätä toimintaa ja trafiikkia oltiin seurailtu ruokatauoilla jo parina kesänä kaivausten aikana, ja nyt sitten kun meillä sattui olemaan mukana pari digijärkkäriä, niin näpsittiin muutamat varsin vakuuttavat fotot jampoista, jotka sinne puskaan painuivat. Nämä fotografiset aktiviteetit eivät ilmeisesti jääneet huomaamatta myös ko. pikkurillipojilta, jotka sitten taisivat suutahtaa siihen malliin, että lopettivat arkipäiväiset visiittinsä ainakin siitä meidän kaivausalueen lähistöltä. En tiedä sitten olisiko tämänpäiväinen tulitikkuleikki portin läheisyydessä jonkinlainen retaliaatio yön (ja ilmeisesti myös päivän?) ruskeilta ritareilta, mutta jos näin oli, niin aika höpöjä ovat. Eihän sitä tarvitse nyt leikistä suuttua.

Lopuksi täytän tilaa kertomalla, miten suomalaiselle arkeologille saadaan hyvä mieli työpäivän jälkeen. Tähän tarvitaan suorastaan erinomainen italialainen pizzapohja, tomaattisosetta, joka maustetaan basilikalla, suolalla ja sokerilla, kaikki mahdolliset lihatuotteet mitä jääkaapista löytyy, juustoraastetta, sekä tietty kun Italiassa ollaan, niin kirsikkatomaatteja ja mozzarellajuustoa. Levitellään tomaattisose nätisti pizzapohjalle, isketään siihen salamit, kinkut, tonnikalat, salsicciamakkarat ja kaikki lihatuotteet, mitä nyt sattuu löytymään, sitten levitellään mozzarellasta leikatut viipaleet nätisti lihojen päälle, ripotellaan tasaisesti pilkotut kirsikkatomaatit koko höskän ylle ja lopuksi katetaan koko setti juustoraasteella. Pizza viskataan uuniin, ja sillä välin kun juusto sulaa ja käntty lämpenee, silputaan valkosipulia silleen ihan liikaa. Kun pizzapohja on saanut kivan kullanruskean sävyn ja juustot sulaneet herkkuisasti, napataan pizza ulos uunista, ripotellaan valkosipulisilput siihen päälle, ja napataan pakkasesta ennen ruuanlaittoa sinne viilenemään laitettu Paulanerin Hefe-Weissbier (joojoo, ei tästä saa mitään saksalaisia suhuässäkirjaimia). Nautitaan kevyissä määrin porsastellen. Tämän jälkeen voidaan käydä ottamassa lepiä, ja valmistautua henkisesti illalla telkkarista tulevaan, italiaksi dubattuun Clint Eastwood-westerniin. Luonnollisesti halvat paikalliset keppanat tulee olla kylmässä leffaa varten (suosittelen vaikkapa Dreheriä, alle 90 senttiä 0,66 l pullo... jos on massia niin sitten tietty Nastro Azzurroa, parasta italialaista lageria, joka tosin sitten maksaakin reilun euron 0,66 l puteli).

Eli meni sitten paskanjauhannaksi tää merkintä. Jospas tässä ens viikonloppuna kerkeis tehdäkin jotain jännää. Sitä odotellessa,

--RoomaTurri