IRC-Galleria

Boeh. Mittään erikoista ei ole tapahtunut, joten ajattelin testata, saisiko yhtä merkintää aikaiseksi ei-erikoisista tapahtumista. Here goes:

Oon nyt jo parisen viikkoa grillannut itseäni kaivauksilla ilman aurinkorasvaa. Normaalistihan tämä olisi varma tapa kuoriutua nahoistaan ja kokea karu kuolema grillimakkarana Rooman helteisillä pelloilla, mutta aloitin tän reissun hinkkaamalla itteeni joka päivä kentällä 25+ suojakertoimella varustettua aurinkorasvaa, sitten sen loputtua korotin panoksia ja vaihdoin suojakertoimeen 10, minkä jälkeen totesin, että läski on jo tummunut siihen malliin, ettei tässä enää mitään rasvoja tarvita.

Voin jo kuulla tosi kovien karjujen hämmästyneet vastalauseet: "Tosimies ei rasvaa tartte!", "Itteesä rasvaavat vaan naiset ja vauvat!" ja "Minä ainakin paskon housuun jos haluan!" Viimeisintä hämmentynyttä urosta lukuunottamatta näin minäkin ajattelin, viime kesään saakka. Silloin nimittäin hartiat ottivat sen verran hiittiä, että toiseen olkapäähän kasvoi sammakonkutua muistuttava kiva pikku rakkomätäs, joka tietty sitten yöllä sängyssä pyöriessä repeytyi auki. Joka aamu piti sitten repiä veren ja lihasnesteen tahrima lakana irti olkapäästä, jolloin tietty haavatkin aukesivat, niin rupesin hieman tuumimaan siihen suuntaan, että pitäisköhän tässä oikeesti laittaa vähän rasvaa tai edes paitaa päälle. Parisen viikkoa edellä mainittua rumbaa jatkettuani totesin, että ei taida olkapää parantua ilman jotain tiukempaa rohtoa. Noh, eipä siinä muuta kuin paikalliseen apteekkiin, jossa ei sitte tietenkään farmaseutti tajunnut kun yritin selittää että nahka pääsi vähän kärähtämään, ja tarvisin jotain palovammasalvaa. Kun olin sen kolme kertaa torjunut tädin tarjoaman aurinkorasvan kommentilla "vähän myöhäistä taitaa olla jo tolle", niin meni hermot, ja näytin sitte olkapääni naiselle. Eiköhän täti ruvennut huutamaan ku palosireeni, takelteli mulle jotain että pysy paikallas, älä liiku, ja kovasti näpytteli puhelimellaan ja sen jälkeen suurinpiirtein huusi luuriin. Ihmettelin, että mikä helevetin teatteri tässä nyt käynnistyi, kunnes kävi ilmi, että täti oli soittanut LÄÄKÄRIN paikalle. Siinä sitten oltiin apteekissa valkotakkisen tohtorin syynissä, joka totesi että "joo-o, palanut on" ja määräsi vihdoin sitä palovammasalvaa ja kääreitä. Salva oli sitten sen verran tiukkaa kamaa, että olkapää oli saanut uuden nahan jo viikon sisällä.

Noh, tänä kesänä on siis auringonotto mennyt putkeen, kertaakaan en ole kärähtänyt (no ok, pari päivää oon joutunut pitämään paitaa päällä, kun on vähän aristanut nahkaa) ja tulokset alkaa ihme kyllä näkyä. Nimittäin mulla on tällä hetkellä aika karkea rusketusraja mun pronssijumalanruskean alaselän ja pakastebroilerinkalpean perseen välillä. Tosin tästäkin piti hetkisen verran hupia repiä tänään; huomatessani hilpeän värieron jostain syystä piti ruveta vatkaamaan persettä peilin edessä ja laulamaan kimakalla äänellä "It doesn't matter if you're black or white... is black, is white, yeah yeah yeah". Hetken tätä jatkettuani tuli semmoinen olo, että kun päivällä kopautin itseäni epähuomiossa vaaituskoneen tripodilla takaraivoon, niin olisikohan se sittenkin osunut lujempaa kuin päivällä ajattelin... Tietty edelleen peräänkuulutan sitä tutkimusta arkeologisten kaivausten vaikutuksista henkiselle tasapainolle.

Vielä olisi tämä viikko jäljellä kenttätöitä, minkä jälkeen vielä pitäisi keretä dokumentoida löytömatskut viikon sisään. Katotaan nyt, jos viikonloppuna sais vaihteeksi aikaan jotain mainitsemisen arvoista.

Viu vau ja nönnönnöö,

--RoomaTurri