IRC-Galleria

Tänään käväisin sitten Cerveterissä ja San Giovenalessa tsekkailemassa muinaisten etruskien meininkejä. Cerveterin nekropoli tuli käytyä läpi viime kesänä viimeistäkin hautaa myöten, joten kun matkani suuntautui San Giovenaleen päin, ajattelin poiketa matkan varrella katsastamassa Pyrgin muinaiseen etruskisatamaan nekropolin läpi kulkevan Via degli Inferin. Kyseinen reitti oli osin varsin vaikuttava, vulkaaniseen kallioon louhittu syvä tieura, jonka seinämät oli rei'itetty haudoilla. Nyt vainaat olivat tietysti joko hajonneet täysin, tai korjattu talteen arkeologien toimesta, mutta voin kuvitella, että tietä tepastellessa joskus 2300-2400 vuotta sitten fiilis on voinut olla jokseenkin infernaalinen, kun raatoja makaa kammioissaan joka puolella.

Reippaahkon kävelylenkin jälkeen rupesikin sitten hiukomaan, jolloin päätin käydä Cerveterin keskustassa mukavassa pienessä perheravintolassa nimeltä Trattoria della nonna, eli vapaasti käännettynä mummon mestassa. Olin nimittäin visiteerannut viime vuonna kyseisessä paikassa, ja saanut siellä aivan jumalaista pizzaa, joten halusin tarkistaa, oliko ko. paikka todella niin hyvä kuin muistelin, vai oliko aika kullannut muistot.

Helvetintie johti näköjään taivaan porteille, sillä olihan se pizza aivan uskomatonta herkkua (pizza nimeltä Dolce vita, eli "makea elämä": gorgonzola- ja mozzarellajuustoa rapean pohjan, kirsikkatomaattien ja salsicciamakkaran kera). Aterian kruunasi vielä jääkylmä Nastro Azzurro -olut, sekä jälkiruuaksi espresso ja makea Amaro-katkero. Lisäksi paikan omistava pariskunta oli varsin leppoisaa väkeä, kovasti jututtivat ja vitsailivat, ja palvelu pelasi moitteettomasti. Valehtelematta ehkä yksi parhaista ravintoloista, jossa olen ikinä syönyt, ja ehdottomasti paras pizza ikinä. Suosittelen myös ERITTÄIN lämpimästi paikan kotitekoista tagliatellepastaa villisikakastikkeella, tai häränpihviä "kuumalla kivellä". Kyseisen ravintelin ruoka on yksinkertaisesti aivan uskomattoman hyvää. Ehkä seuraavalla Italianreissulla pitää taas järjestää visiitti Cerveteriin, että pääsen syömään nonnalle.

San Giovenalesta löytyi sitten etruskien rakennusten pohjia, sekä laakson läpi kulkevalle joelle laskeva kallioon louhittu tieura. Alueella sijaitsevalla varsin korkealla kukkulalla oli myös olettaakseni keskiaikaisen(?) kappelin rauniot, joita piti käydä luonnollisesti töllistelemässä. Samalla myös tajusin, miksi kappeli oli rakennettu niin korkealle: näkymät laaksoon ja lähialueille olivat aika hulppeat kukkulan päältä. Hengenmiehillä (ja -naisilla tietysti) on ainakin ollut komeat maisemat katseltavanaan silloin 800 vuotta sitten.

Luonnollisesti Cerveterissä tuli sitten ryömittyä ja kiipeiltyä parin mielenkiintoisen haudan sisällä, turhan lähelle tunkevia liskoja hätistellen, ja San Giovenalessakin piti hakea sitä "vielä piirun verran parempaa näkymää" jyrkänteen reunalta ehkä hieman liian kaukaa oman turvallisuuden kannalta, mutta nuo on nyt niin peruskamaa arkeologin päiväohjelmassa, ettei niistä kannata sen kummemmin kertoa. Nyt taidan suunnata iltakaljalle kuumottavan päivän päätteeksi.

Hiho Silver,

--RoomaTurri