Olen jo toista kertaa kolmen päivän sisällä sotkurakettina (sotilaskoti ottaa aina muutaman varusmiehen itselleen tiskaamaan ja tekemään muita hanttihommia). Jännä juttu tässä on se oettä olen Suomen ainoassa yksikössä jossa päällystöön kuuluva voi joutua sotkuraketiksi. Joten en olisi turhan katkera, sanon itseäni sotku-au:ksi.
Tänään olen paistanut noin sata kananmunaa. Sotilaskodin tädit kehuivat minun munanpaistotaitojani. Ei yhtään palannutta, ei yhtään kuivaa, kaikki sopivan paistuneita. Kyllä, aliupseeri on ryhmänsä kärkitaistelija asiassa kun asiassa.
Mutta armeijassa kun ollaan niin kuolema ja tappaminen on aina läsnä. Kävin hakemassa pari kahtia katkennutta hiirtä varaston hiirenloukuista. Sotkutäti ei uskaltanut. Hän olisi halunnut laittaa myös samantien uudet juustot loukkuihin. Minä selitin että entisen hiiren veret täytyy ensin pestä pois, jotta seuraavat hiiret uskaltavat tulla ansan lähelle. Viritin loukut. Se on sitä tappajan vaistoa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Muutos 10.05.
- Kuinka Antonista tuli kansantaloustieteilijä ... 18.01.
- Medvedev = Putin 11.12.
- Älä kailoita, tykkään vaan omasta ään... 07.11.
- Koira = hyödyke 02.11.
- Sosiaalinen paine 31.10.
- Judgements 02.10.
- Aihe suljetaan.. (toivottovasti) 12.09.
- Arki 10.08.
- Kuinka Antonista ei tullut biologia vol. 1/1 01.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
-
▼
2007 (22)
- ▶ joulukuu 2007 (1)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ lokakuu 2007 (2)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (6)
- ▶ 2006 (59)