IRC-Galleria

Elämäni on täynnä aikatauluja ja juoksen kello kourassa paikasta toiseen. Hiki hatussa, koska minuuttiaikataulu ei salli hitaampia askeleita. Teen töitä kellon kanssa, kuulutan sulkemiset minuutilleen oikein, tulen paikalle minuuttipelillä, juoksen junalle, käyn tauoilla tiettyinä ajankohtina ja katselen kellosta kuinka työpäivä rytmittyy ja kaikki muutkin pääsevät oikeaan aikaan kahville.

Ettekö usko, että kun olen vapaalla, haluan olla kuin Ellun kana, vailla täsmällisiä aikatauluja ja sopimuksia? Haluan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ja sitten valua olohuoneeseen, avata tietokoneen ja istua rauhassa ajan X, syödä aamiaista kun siltä alkaa tuntumaan. Jos sanon, etten jaksa raahautua johonkin pariksi tunniksi, se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi läheisiäni tai etten ole kiinnostunut heidän asioistaan. Se tarkoittaa, että olen väsynyt ja en jaksa aikatauluttaa vapaapäivääni. On kaikille osapuolille hedelmällisempää, että tulen paikalle kun olen voimissani ja pirteä. En minä ketään unohda enkä tahallani välttele.

Tänäänkin kello tikittää liian nopeasti. Tuntuu kiireeltä ehtiä puoli kuudeksi illalla keskustaan.

Arvaan, että kaikkia kiukuttaa, kun olen vapaalla keskellä viikkoa. Muut ovat töissä, mutta minä vedän lonkkaa. Enkä edes halua tehdä mitään järkevää vapaalla ajallani. Laiska.

Haluan tässä yhteydessä teroittaa kaikille, että minulla ei ole viikonloppuvapaita, ja kun olen töissä, pääsen yleensä kotiin yhdeksän jälkeen illalla. Olen vuorotyössä, ja nytkin takanani on täysi viiden päivän viikko ilman vapaita. Työpäiväni saattavat mennä niin, että vuorojen välissä on 12 tuntia. Lähden illalla ja palaan aamulla, säännöllinen rytmi puuttuu. Vaikka minun viikonloppuni onkin tiistaina ja keskiviikkona, haluan toimia samaan tapaan kuin muut lauantaisin: herätä rauhassa ja nauttia joutenolostani. Turha vetää herneitä nokkaan, jos en "lauantainani" juokse tukka putkella hoitamassa sosiaalisia velvoitteitani. "Viikonloppuisin" en halua tuijotella kelloa.

Minulla ei myöskään ole kesälomaa, joten voisivatko kaikki ystävällisesti pitää naamansa peruslukemilla (lue: turpansa kiinni) silloin, kun haluan nautiskella kesästä omin nokkineni ja viettää vapaapäiväni kuten itse tykkään, mansikoita syöden ja vaikka, ah, salilla käyden. Jos haluan käydä joka päivä salilla, niin siellä myös käyn. On aivan käsittämättömän turhaa, asiatonta ja valheellista valittaa siitä, että menen mieluummin salille kuin näen läheisiäni. Save it to Oprah.

Ja mitä se nytkin tekee, avautuu gallerian päiväkirjaan, vaikka voisi olla kaupungilla sosialisoimassa, äidin luona pesemässä mattoja tai tiskaamassa.