IRC-Galleria

Voi hyvät ihmiset. Ostakaa joku uusi ihana levy tai käykää keikalla... Antakaa musiikin sekoittaa päänne. Huudattakaa stereoita niin lujalla kuin uskallatte; kuulonne tai naapureidenne sietokyvyn mukaan.... Laulakaa mukana (oikein tai väärin, ei väliä) ja tanssikaa. Viis koreografioista, viis muuveista, keksikää omia. Hytkyttäkää peppua ja heilutelkaa jalkoja ja käsiä. Siitä se lähtee.

Kuuntelen täällä P!nkin uutta albumia, joka oli tarkoitus ostaa jo ajat sitten. Ja se iskee kerralla suoraan suoneen. Levyn nimi on I'm not dead, ja elämänhalu kyllä välittyy tästä musiikista. Kuuntelen, laulan ja fiilistelen, tanssin ja hyppelehdin. Miksei elämä voi aina olla tällaista? Raikasta iltailmaa virtaa olohuoneen ikkunasta sisään, vain vähän valoa, ja tulevan syksyn tuoksu. Enää ei tuoksu kesä, vaan vuosi 2006 kääntyy loppupuolelleen. Haluan takaisin yliopistolle, haluan viettää aikaa tenttikirjojeni keskellä ja kouluttaa itseäni. Haluan käydä salilla ja nähdä ystäviäni...

Kesä on ollut lämmin mutta vaikea. Tänä vuonna olen oppinut niin paljon. Kantapään kautta suuren osan, mutta niinhän se on, että jokaisen on oma päänsä seinään hakattava, kunnes oppi menee perille. Avataan sydäntämme ihmiset... Tänä kesänä olen nähnyt sen ihmeen.. Inhimillisyyden, sen heikkouden ja vahvuuden, ja kuinka hyvä todella kiertää.

Vaikka ihmisille ei voi sääntöjä asettaa eikä muilta voi odottaa ainakaan enempää kuin itseltään, niin tunnustan tässä samantien: Odotan itseltäni paljon, enkä päästä läheisiänikään helpolla. Mutta tänä syksynä haluan ajatella hyvää ja kaunista. Kaikista. Tunnustakaamme että olemme toisillemme tärkeitä. Elämä on liian lyhyt siihen, että salailemme positiivisia tunteitamme. Liian lyhyt. Ja koskaan ei tiedä milloin se loppuu. Minulta, sinulta, häneltä.

Yksi ihminen ehti kuolla ennenkuin sain sanottua mitä ystävyytemme minulle merkitsi. J, rest in peace. Olet aina mielessämme.