IRC-Galleria

What do you expect from me? /
What am I not giving you? /
What could I do for you
to make me OK in your eyes?! /

This is my Vietnam/
I'm at war
Life keeps on dropping bombs/
And I keep score/
-P!nk, My Vietnam-


Vihdoinkin ohi. Virallisesti ohi. Sanoit sen mitä olen odottanut ja tiennyt tulevaksi. Mutta todellisuus sattuu enemmän kuin mielikuvat. Vaikka kyllähän minä tiesin mitä odottaa, ehkä en vain halunnut tunnustaa epäonnistumista. Kiitos silti. Kyllä meistä kumpikin vielä onnistuu. Ja taas olemme oppineet itsestämme ja maailmasta. No hard feelings.

Ristiriitainen päivä. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin tänään iltapäivällä. Enkä itkenyt niinkuin äsken kun sain viestin. Niin, viestitse tämäkin hoidettiin. Ehkä parempi niin.

Haen pilviseltä taivaalta auringonsäteitä... Ikkunani ulkopuolella aurinko heijastuu vielä korkeiden koivujen latvoista. Ei aurinko mene piiloon lopullisesti, vaikka välillä vetäytyykin näkymättömiin. Tuntuu mahdottomalta, mutta haluan uskoa, että minunkin aurinkoni vielä nousee.

Kävelen kaupungilla, pysähtelen lukemaan runoja. Tommy Tabermannin kirja on laukussani, hypistelen sitä jatkuvasti. Mitä useammin luen runot, sitä syvemmälle sydämeen ne kaivautuvat. Pokkarin kannet alkavat kääntyä ulospäin, mutta se tekee kirjasta vain kiinnostavamman. Luetteko te runoja? Rakastatteko kirjaimia, lauseita, lyriikoita? Hukutan itseni teksteihin. Matkustan, leijailen, rämmin ja konttaan virke kerrallaan, uudestaan ja uudestaan.

Minun. Elämäni. Tästä. Tähän.
Elina