IRC-Galleria

Kaveri tuli juuri juuri Thaimaasta. Thaimaassa ihmisillä on kuulemma pihoillaan pieniä temppeleitä, joita hoitamalla lepytellään niissä asuvia pahoja henkiä.

Meillä länsimaalaisillakin on temppelimme. Minun henkeni temppeli on ruumiini. Yksinkertaisesti sanottuna, sielu asuu ruumiissa. Olisi kaikkien terveysoppien mukaista huolehtia tästä temppelistä, jotta henkenikin voisi hyvin.

Eilen sipsejä ja suklaata, tänäänkin paljon suklaata ja erilaisia karkkeja, sokerimössöä. Suolaa, rasvaa ja lisäaineita, siinäpä kaikki, mitä nyt muutaman ruisleivän aamiaiseksi taisin muistaa. Jos tätä temppeliä on joskus palvottu, niin nyt on toinen ääni kellossa. Liikaa valvomista ja vääriin vuorokaudenaikoihin. Liian vähän liikuntaa, sen huomaa särkevistä hartioista, kun istuu sohvalla ja lukee (milloin tenttikirjaa, milloin sarjakuvia..). Täysin repsahtanut ruokavalio. Voitte kuvitella, kuinka suuttuneita ovat hyvät ja pahat henkeni, kun temppelin hoitoa näin laiminlyödään.

Tuntuu ylivoimaiselta luopua herkuista, kun kevät muutenkin näyttää ankeimman puolensa. Maassa on suolasta ja hiekasta harmaantunut, puolisulanut lumi, ja pakkanen tunkeutuu jokaiseen niveleen. Kylmyys saisi jo riittää. Urheilu on periaatteessa lääkekuurin takia kielletty, vaikka mieli tekee salille hikoilemaan. Seuraan kehoni muodonmuutosta peilistä. Ahdistun. Kovin vastenmielistä.