IRC-Galleria

Keskellä kesäistä yötä kierrän koiran kanssa tuttua lenkkiä. Taivas on lupaava, vaaleansininen, vaikka aamuyön tunnit ovat käsillä. Voisipa aika pysähtyä tällaisiin hetkiin. L, olet ajatuksissani... Sanat hukassa.. kiitos. Loput tiedät.

Anna käsi niin mä kanssas kuljen
Yli pahan päivän näytän tien
Syliin sinut hellin suukoin suljen
Suruistasi kauas turvaan vien
-Kirka: Anna käsi-

Kostea nurmikko kurottelee sandaalien sisään ja kutittelee varpaitani, koira nuuskii lähistöllä. Ympärillä on hiljaista, puistossa ei näy ketään. Läheisen tien melu on hiljentynyt, vain muutama auto huristaa ohi.

Öisin ei ahdista, öisin ei tarvitse mennä mihinkään eikä miellyttää ketään. Vetoketjut auki ja vapaa sielu juoksemaan. Todellinen minä ulkoilee silloin kun muu valtakunta nukkuu. Ei se hävettävä ole, ei pelottavakaan, vain hauras ja äärettömän herkkä. Hiljaisten tuntien aikaan sisäpuoli käännetään ulos ja sen hetken saa kanssani jakaa vain hauvaystävä, joka ei koskaan paljasta salaisuutta.

A on ollut taas uskollisista ystävistä uskollisin. Ritari A, niiaan syvimmät kiitokseni mm. kesäni pelastamisesta, ajatusteni lukemisesta monessa tilanteessa kuluneella viikolla ja päättymättömästä tuestasi. Otan oppia suurisydämisyydestäsi ja toivon voivani olla vastavuoroisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sinua varten.

Väsyneenä mutta kiitollisena kaikista ystävällisistä ja ihanista ihmisistä ympärilläni. Elina