IRC-Galleria

En ole koskaan hävennyt sitä tosiasiaa, että en pidä lapsista. Lapset, iältään nollasta sanotaanko nyt, yhteentoista, saavat meikäläisen voimaan pahoin. En halua hoitaa lapsia, enkä todellakaan ole ajatellut hankkia omaa. Kaikki sanovat, että mieli muuttuu kun oikea mies sattuu kohdalle. Voi olla. Ehkäpä, kuten ystäväni Anna sanoi, taivas putoaa huomenna ja kuu on juustoa.

En tiedä lapsista mitään. Enkä haluakaan tietää. Olen ollut lapsenvahtina enemmän kuin terveydelleni on hyväksi. En pysty (vai suostu?) näkemään sitä, mikä tekee lapsesta niin ihmeellisen ja ihanan. Olisihan vauva varmaankin söpö, jos se istuisi tai makaisi paikallaan, hiljaa ja liikkumati. Mutta se huuto? Ruokkiminen? Ajatus vauvan rintaruokinnasta saa vatsani solmuun. Imettävien äitien näkeminen kaupungilla on riittävän kamalaa, omalle kohdalleni en kyseistä tapahtumaa kykene edes kuvittelemaan. Pukeminen? Vaipanvaihto?? Ei jumalauta, ei ikinä.

Kuten todettua, en ollut koskaan hävennyt näkökantaani. Olen ajatellut, että joillekin naisille lapsensaanti vain ei ole ajankohtainen asia. Toiset tekevät uraa tai ehkä kiinnostuksen kohteet vain ovat muualla. Viime aikoina olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että asia ei ole niin yksinkertainen. Moni vanha luokkakaveri on jo äiti, ja asia tulee esille erilaisissa yhteyksissä. Kun joudun tilanteeseen, jossa joudun paljastamaan ajatukseni lapsista, ihmiset pyörittelevät silmiään selkäni takana tai lyövät asian leikiksi. Ikäänkuin olisin vielä kitisevä esiteini, jolla ei ole käsitystä elämän realiteeteista.

En tiedä, miten saamaani palautetta tulisi tulkita. Olenko joutunut juttusille vain ahdasmielisten tai vanhoillisten ihmisten kanssa? Vai rikonko jotakin kirjoittamatonta sääntöä; naisen tulee haluta lapsi, ainakin teoriassa, "sitten joskus".

Muutaman kerran olen jopa hävennyt suhtautumistani; olen toivonut, että voisin olla luonnollisemmin lasten seurassa. Olen miettinyt, puuttuuko päästäni joku virtapiiri, joka oleellisesti kuuluisi sukupuoleni tuntomerkkeihin.

Mitä naisesta puuttuu, jos hän ei halua lasta? Onko lapsen haluaminen osa naiseutta? Tekeekö kantani minusta vähemmän naisen? Onko yhteiskunta taantumassa? Asenteet näyttäytyvät yhä konservatiivisempina. Perinteiset sukupuoliroolit ovat jälleen valtaamassa alaa. Miksi me naiset suostumme tähän?

On mielestäni kaikenkaikkiaan kuvottavaa, että ihmiset olettavat "jokaisen naisen haluavan lapsen, viimeistään Sen Oikean satuttua kohdalle". Kaikkein vastenmielisintä on se, että jopa naiset latelevat toisilleen näitä olettamuksia. Luulisi sentään oman sukupuolen edustajien pitävän toistensa, ja samalla omia puoliaan. Meillä on vapaus valita. Ja me kaikki emme valitse iloista ydinperhettä kaksine lapsineen.

EDIT 12.3.: AHDASMIELISYYDESTÄ; siskon kommentteihin;
p.s. Aina kun jotakin arvostelee, saa kuulla olevansa jossain suhteessa "rasisti". Sananakin raivostuttava, (ikä)rasismi, ei sovi tähän, tutustukaa semantiikkaan.

Toiseksi; en minä ketään henkilönä syrji, en myöskään potki imettäviä äitejä tahi lapsukaisia. Kykenen kyllä soluttamaan elämäni kaikenlaisten ihmisten seassa. (Useimmiten en myöskään mulkoile vihaisesti.) Teen vain henkilökohtaisen valinnan siinä, kenen kanssa olen lähemmin tekemisissä, kenen kanssa en. Toiset eivät halua olla tekemisissä juoruakkojen, alkoholistien tai mielenterveyspotilaiden kanssa, minä pysyttelen etäällä kakaroista.

Kolmanneksi; ei ole mitään leimaamista sanoa, että pienet lapset huutavat, kyselevät ja tarvitsevat jatkuvaa kaitsemista syöttämisen ja muun osalta. Tämä kai kuuluu ihmisalkujen elämään, mutta vittuako se minulle kuuluu, ja miksi minun pitäisi hankkiutua tilanteeseen jossa joudun moisesta kärsimään?

Ja viimeiseksi; En minä ihmettele sitä, että ihmiset haluavat lisääntyä ja saada lapsia, vaikka kirjoituksestani niin ehkä voisi päätellä. Joka kohdassa nähdäkseni puhun kuitenkin subjektiivisesti mielipiteistäni ja omista ajatuksistani. En koko kansasta. Suurin osa naisista haluaa kokea äitiyden ilot. Kuten kirjoitan; olen vain luonnollisesti ajatellut, että KAIKILLE NAISILLE se ei ole oikea vaihtoehto, ja vituttaa, kun tälle näkemykselle harvoin löytyy kannatusta. Peräänkuulutan valinnanvapautta, .... minäkö ahdasmielinen?