IRC-Galleria

Pään sisällä.

"Sä oot ihan hullu".

Hullu. Epäterve. Järjetön. Viallinen. ....hullu.

Kuinka pahasti ja kauan nuo sanat voivat ihmistä kiduttaa. Varsinkin kun niitä ei oteta takaisin. Ei niitä kyllä takaisin saisikaan, sillä ne upposivat satutetun sydänlihaan samantien kun ne lipsahtivat sanojansa huulilta ja silmistä. Ja onhan siitä jo aikaa...

Epäreilua, suljettu ovi. Se on suljettu tahtomattani, ja syytä en tiedä. Koputtanut olen, monestikin, mutta salpa ei liikahdakaan. Olenko minä muuttunut näkymättömäksi aaveeksi, vai sinäkö olet kuollut, kun en saavuta?

Ei mitään väliä, eihän? Ei enää? Sillä tulee aina olemaan väliä, sitä ei kukaan saa sydämestäni irti. Hiljaisuus vain pahentaa asiaa, vaikkei sitä enää "pitäisi ajatella". Asiat eivät pääty itsekseen.

Jaahah. Taas on sivua käännetty.

Illalla oli mukavaa viettää aikaa vanhojen ja uudempien ystävien miellyttävässä seurassa. Syötiin ja juotiin, pelattiin seurapeliä. Koira pyöri jaloissa ja sai paljon huomiota.

Niin, meillä ihmisillä oli taas kivaa mutta eläimillä vuoden kurjin yö. Voisiko joku itseäni fiksumpi henkilö selittää, miksi raketteja ja pommeja ja kaiken maailman paukkuvia hauskuuksia pitää myydä tavallisille turakaisille??

Jos ilotulitteita kerran pitää olla, ja jos niitä kerran on kaunis katsella, niin eikös anneta kaupunginisien järjestää yleisiä ilotulituksia kansalaisten pällisteltäviksi. Niinhän Helsingissä jo tehdään. Kaupungilla ammutaan virallisia ilotulitteita ja tulitusnäytöksiä järjestetään Linnanmäkeä myöten. Tämä ratkaisisi myös koti-ilotulitusten terveysriskit. Kun omia raketteja ei saisi räjäytellä, niin silmä- sun muilta vammoilta vältyttäisiin. Kas niin, ja taas säästyi terveydenhuollon määrärahoja.

Pikkuinen hauvani on kulkenut pari kolme päivää ulkona häntä koipien välissä. Jo ennen uudenvuodenaattoa pikkupojat räjäyttelivät papattimattojansa taloni viereisessä metsikössä. Melusaaste ei ole miellyttävää ihmisille, mutta entäs eläinraukat, jotka eivät ymmärrä mistä oikeastaan on kysymys. Vielä tänäänkin hauvelini kuuli kaukaisuudessa ilotulitteiden pamauksia, ja kääriytyi samantien tuulihousuni lahkeen suojiin piiloon.

Arvoisat vanhemmat, jos jälkikasvunne tuntee viehtymystä räjähteisiin tai koviin, paukahteleviin ääniin, niin lähettäkää kakaranne Irakiin tutustumisreissulle. Vaihtoehtona myös sisällissodan runtelema Somalia, jossa paukuttelua on yritetty tuloksetta lopettaa jo parikymmentä vuotta.

Uudenvuodenyönä jotkut keltamaksaiset yksisoluisen alkueliön irvikuvat räjäyttelivät raketteja pihallani, talon vieressä niin, että ikkunalasit helisivät asunnossani asti. Kävelin koira sylissä kuusihenkisen porukan ohi. Supliikkeina miehinä parikymppiset poijjaat tarjosivat kauhusta vapisevalle "kissalleni" rauhoittavia, hieman humalassa hörötellen. Olisi kuulemma ollut ekstaasia ja kokaiinia tarjolla. Suosittelin kohteliaasti pojille itselleen rakettien nauttimista sisäisesti, peräaukon kautta.

Pieni lemmikkini vietti vuoden vaihtuessa 15 tuntia tekemättä tarpeitaan. Kun ulkona paukkuu, niin ei uskalla pissiä. Jotta kiitosta vaan koirani puolesta, kaikki paukuttelijat.

Jos olisin kuukausi, olisin: lokakuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin: musta maanantai
Jos olisin kellonaika, olisin: 02.02
Jos olisin planeetta, olisin: Venus :)
Jos olisin merieläin, olisin: kotilo?

Jos olisin suunta, olisin: kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen
Jos olisin huonekalu, olisin: divaani
Jos olisin synti, olisin: laiskuus
Jos olisin neste, olisin: järvivesi
Jos olisin puu, olisin: koivu

Jos olisin kasvi, olisin: Yucca-palmu
Jos olisin säätila, olisin: kesän ukkosmyrsky
Jos olisin soitin, olisin: kireä alttoviulu
Jos olisin eläin, olisin: kissa
Jos olisin väri, olisin: hopeinen glitter

Jos olisin vihannes, olisin: Tomaatti (vaikka se on oikeasti hedelmä tai jotain)
Jos olisin ääni, olisin: Karjaisu
Jos olisin alkuaine, olisin: hopea
Jos olisin auto, olisin: Musta Kuplavolkkari
Jos olisin laulu, olisin: When love and death embrace
Jos olisin elokuva, olisin: Clueless
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Kafka
Jos olisin ruoka, olisin: karjalanpaisti
Jos olisin paikka, olisin: Ihalanjärven rantalaituri heinäkuisena aamuna...vaan kun en ole.
Jos olisin numero, olisin: 2

Kirjoitukseni 16.12. kertoo kaiken oleellisen.

Joulu on vietetty... Oli mukavaa nähdä vanhempia ja isovanhempia ja siskoa avomiehineen. Koko perhe yhdessä.

Ja silti sydämessä kituu pieni sininen liekki, joka syö sielua sisältäpäin. Ei kenenkään syy. Yksinäisyys puree sisimmästä pieniä palasia. En ole yksin, minulla on ihana hauva... Koirani merkitsee minulle maata ja taivasta. Mutta ihmisen kaipuu on kova ja todellinen.

Kenen kanssa voin jakaa elämäni? Onko sellaista ihmistä maan päällä? Nuorena tällaisia asioita on turha kai miettiä. Aikaa on. Onko sitä todella? Sanotaan, että sitten kun onni sattuu kohdalle, ihminen huomaa, että se kaikki on ollut sen arvoista... Että odottaminen ja kärsivällisyys palkitaan. Onko noin?

Katson taaksepäin ja näen..... Tai en näe. En enää tiedä... En tiedä enkä näe, vaikka samaan aikaan tuntuu että näen liikaakin.

Hiljaa..... Hiljaa.... Ei lääkkeitä tänään... ihan hiljaa ja rauhassa...

Mulla on maailman ihanin koira.

Aamu alkaa sillä, että avaan silmät. Olipa rakkaani lähellä tai kaukana, alkaa tassujen tepsutus kuulua, kun vain uskaltaudun avaamaan silmäni. Kas siinä, aina yhtä iloisena, levänneenä, valmiina uuteen päivään. Minun kanssani.

Pusuja hän ei säästele. Aina on valmiina söpö sylikoira, leikkisä vauhdikas pikkusalama, hellyydenkipeä karvainen kaveri. Hän viihtyy sylissä ja rakastaa massun ja korvien rapsutusta.

Nyt hän nukkuu pienellä kerällä sohvallani. Synttäri- ja joululahjani. Maailman paras ja hyväluontoisin pieni eläin. Siinä, koko kahden kilon elopainollaan, musta, kiiltävä turkki, ruskeat suuret silmät, pienenpienet hampaat, huiskuhäntä ja suuret korvat.

Eräs vanha mies kysyi ohikulkiessaan, että paljonkos tuo kaveri maksaisi. Sanoin ylpeänä, että hän on korvaamaton. Ja sitä pieni koirani todella on.

1. Jos sinulle tulee ketjuviesti kännykkään, pistätkö viestin eteenpäin?
- En. Rahantuhlausta. Jos joku näistä poistetuista viesteistä aiheuttaa rakkaus- tai muun elämäni tuhon, niin siitä vaan. I'll take it. Ei se niin hääviä ole nytkään.

2. Tykkäätkö sisustaa kotia?
- Juu, mutta en opiskelijaluukkuani, koska se ei ole pysyvä koti.

3. Kyllä vai ei?
- What ever it is, I'm against it. Ei.

4. Mihin kuluttaisit 5 euroa?
- Kahteen Batteryyn

5. Onko makkara hyvää?
- On. Ilman selityksiä.

6. Entä maksamakkara?
- Tottakai.

7. Jos saisit itse päättää uuden kouluaineen Suomen kaikissa kouluissa, mikä se olisi?
- Etiikka ja arkipäiväinen käyttäytyminen (suositellaan opetussuunnitelmaan lisättäväksi myös kurssit "En ole laama, miksi syljeskelen kaduille" sekä "Näin voitat sitoutumiskammosi aikuisiällä")

8. Minkälaisessa talossa asut (kerrostalo, rivitalo, paritalo, omakotitalo jne.)?
- Kerrostalo.

9. Haluaisitko lähteä Englantiin vaihto-oppilaaksi?
- Mihin tahansa pois täältä... Kunhan koira tulee mukaan.

10. Uskotko ufoihin?
- Olen agnostikko.

11. Onko sinulla ollut bändi? Minkä niminen ja mitkä soittimet?
- Ei ole ollut.

12. Mikä olisi perustamasi vaateliikkeen nimi?
- Rauskun reippaat rytkyt

13. Irkkaatko?
- En...

14. Oletko levitellyt kuvaasi pitkin nettiä?
- Miltäs vaikuttaa....?

15. Televisio vai tietokone?
- Tietokone. En mä telkkarilla mitään tee.

16. Onko sinulla salaisuus, jota et ole kertonut kellekkään?
- On

17. Oudoin nimi ja sukunimi, minkä olet kuullut?
- Ainakin mieleenpainuvin on ollut Princess King. Ja olen sen siis nähnyt itse ihmisen henkilöllisyyspapereista. Hän on upea nainen. Kaunis.

18. Ylpeilysi aihe?
- Hm. Muinainen "urheilu-urani" ja perheeni. Se että pääsin yliopistoon (joskaan valmistumisella ei tarvitse keulia vielä hyvään aikaan.... )

19. Teitkö uuden vuoden lupauksen? Jos teit, mikä se oli?
- Teinkö`? En muista.

20. Onko sinulla sairauksia?
- Kyllä on. Kaikki mahdolliset. Ei ruoka-aineallergioita.

21. Mitä elämä on?
- Tuskaa

22. Onko sinulla joku hyvä tarkoitus elää?
- On. Koirani ja perheeni.

23. Minkä sanan päästit viimeksi suustasi?
- Joo.

24. Peli, johon olet koukussa?
- ihmissuhdepeli

25. Onko Elvis kunkku?
- On. Omalla sarallaan.

26. Osaatko aakkoset ulkoa?
- Löytyykö niitäkin, jotka eivät osaa?

27. Miten haluaisit kuolla?
- Nopeasti.

28. Näet aivan uskomattoman hienon paidan ostoskeskuksen penkillä, joka on kutakuinkin jopa kokoasi, otatko paidan?
- en ota. Siihen, miksi paita on ko. paikalla, on joku syy; joku on unohtanut sen siihen. Jos se paita olisi unohtunut itseltäni, palaisin etsimään upeaa paitaani. Ja toivoisin että kukaan ei ole vienyt sitä. Ainoa poikkeus; toimittaisin sen johonkin infopisteeseen. Vituttaa ihmiset jotka ottaisivat paidan; pelkkää itsekästä ahneutta, ei tarpeen sanelema hankinta.

29. Katsovatko vanhat mummot sinua vihaisesti/oudosti?
- Eivät siitä asti kun aloin kulkea maailman kauneimman chihuahuan kanssa.

30. Oletko sinä ns. perheen kauhukakara?
- Meitä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on kauhukakara kotona ja toinen kodin ulkopuolella.

31. Pelottaisiko sinua, jos olisi pimeä ja näkisit ikkunasta ulos miehen tuijottavan sinua (sinulla ei nyt tässä tilanteessa ole verhoja, millä peittää näkyvyyden)?
- kyllä.

32. Ensimmäinen sana joka tulee mieleen nyt?
- Rakas

33. Mistä sinä tuollaisen sanan päähäsi sait?
- vilkaisin koiraani joka nukkuu ja tuhisee tuossa vieressä.

34. Tekeekö mieli kaupungille?
- tekee.

35. Se pöytä, minkä päällä tietokone on...katso sitä...mitä pöydän päällä on?
- Teekuppi, lautanen, post-it-lappuja, Batterytölkki, suklaamuffini sekä yksi tyhjä muffininvuoka.

36. Voisitko sanoa itseäsi rehelliseksi?
- Olen rehellinen muille mutta huijaan itseäni.

37. Milloin kävit viimeksi suihkussa ja kuinka usein käyt?
- Eilen illalla kävin. Joka päivä suihkuun, yleensä aamuisin.

38. Minkä värinen on autonne?
- Kenen auto, missä?

39. Jos saisit 2 lasta, olisitko iloinen vai surullinen?
- Iloinen, varsinkin jos olisivat kaksoset.

40. Sopiiko mielestäsi musta jokaisen värin kanssa yhteen?
- Musta sopii aina. Se ei sovi tummansinisen kanssa mutta silloin vaihdetaan sininen pois. Poikkeus vahvistaa säännön. Musta sopii aina.

41. Oletko Varma?
- En. Mistään.

Uudenvuodenjuhlinta on kummallista. Silloin on pakko tehdä jotakin, pakko mennä jonnekin, pakko olla shampanjaa ja mielellään tähtisadetikku. Hieman ennen puoltayötä iskee haikeus; sinne meni tämäkin vuosi. Ja mitä jäi käteen? Hyviä ystäviä ja hauskoja muistoja, mutta sitäkin elävämpinä mielessä sydämen särkymiset, oman huonommuudentunteet ja väsymys. Jatkuva, kaikennielevä väsymys.

Heti vuoden vaihduttua, pakkasen nipistellessä poskia ja ilotulitteiden valaistessa taivaan olisi syytä olla hollilla joku jota pussailla ja jolle toivottaa HYVÄÄÄ UUTTA VUOTTAAA!!! ja halailla ympäriinsä ja toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi. Mutta miksi? Tuleeko uudesta vuodesta samanlainen kuin tämä mennyt vuosi? Samanlainen kuin edellinen? Silloin en halua vuoden vaihtuvan.. Mutta eihän vuosia voi vertailla. Elämä vie aina eteenpäin, kohti uutta, kohti tuntematonta ja erilaistakin.
Mutta miksi jokaisen vuoden alussa, heti shampanjalasillisen väljähdyttyä, tulee niin pirun yksinäinen ja onneton olo?

Hupsista. Joulu on tulossa. Ihanaa, pipareita, kinkkua, suklaata, pitkään nukkumista...

Henkilökohtaisesti jätän väliin suklaan ja pitkään nukkumisen. En syö jouluna suklaata, koska ahdan itseni niin täyteen jouluruokia. Pitkään ei pysty nukkumaan, koska olen koiranomistaja. Rakkaani huomaa heti, jos epähuomiossa avaan silmäni ennenkuin haluaisin nousta ylös. Vinkki; jos silmät avaa, niin se on menoa. Ylös vaan, ulos ja lenkille.

On ollut vaikea pariviikkoinen. En ole tajunnut koko alkavasta joulukuusta mitään, sen huomaa jo siitäkin, etten ole kaivannut joulukalenteria. En ole muistanut avata äitini antamasta kalenterista ainoatakaan luukkua, mikä on tarkemmin ajateltuna oikein hyvä; kauniin kansikuvan takana luukkujen suojissa piileksivät pienet kuvat ovat joka tapauksessa rumia, sekä liian pieniä jatkuvaan ihailuun. Pidän siis luukut kiinni ja kalenterin kauniina koristeena.

Joululahjasesonki on ollut vauhdissa jo marraskuun ajan, joten jouluvalot ja -pukit, suklaarasiat ja iloiset rallatukset eivät enää kaupungilla sytkäytä. Tuntuu hengettömältä lähteä ravaamaan joululahjojen perässä. Käytetään rahaa, hankitaan toisillemme lahjoja, hmm... Muistaako kukaan että Kristus liittyy jouluun? Työkaverini, historioitsijaperttu sanoisi tähän, että OIKEASTI Kristuksella ei ole mitään tekemistä joulun kanssa, vaan joulu on vanha pakanallinen perinnejuhla ja Kristuksen syntymäjuhla on liitetty siihen vasta kun kristinusko on miekoilla valloittanut koko maailman ja muuttanut pakanalliset riitit ja rituaalit joko saatanallisiksi menoiksi tai kirkonpyhiksi. En siis aio puhua asiasta pertun kanssa. Kas niin. Mutta muistetaanpa silti, että ei ole syytä ostaa itseään perikatoon, tulee se vatsahaava vähemmälläkin. Niin ja joulu.

Tämä saattaa olla toive, joka ei koskaan toteudu. Toivoisin kuitenkin, että joskus tulisi joulu johon ehtisi valmistautua. Tehdä itse lahjoja, siivota perusteellisesti ilman minuuttiaikataulua... Nauttia siitä, että vuosi kääntyy loppupuolelleen ja uusi vuosi pyyhkii vanhan historiaan.

Kynttilät on sytytetty ikkunoille, stereoissa soi Sibelius. Tukka on pesty ja päällä valkoinen toppi ja pitkä hame. Tämän lähemmäs linnanjuhlatyyliä ei meikäläisen vaatevarastoilla päästä.

Tätä itsenäisyyspäivää juhlin ihan omin nokkineni, oman ruokakuntani voimalla. Iltaani kuuluu suomalaisuuden pohtimista, sotaveteraanien kunnioittamista, itsenäisyyden mietiskelyä, ymmärränköhän mistä tässä kaikessa oikeastaan on kysymys?

Olen syntynyt vasta, kun sotien jäljet on saatu maastamme korjattua. En ole koskaan nähnyt sotaa, en ole lähtenyt evakkoon eikä minulla ole koskaan ollut ruuan puutteessa nälkä. Päinvastoin. Isoisämme ovat varmistaneet, että meille vaikeaa ei ole ruuan hankinta, vaan meidän elämämme täyttää runsaus ja rikkaus. Ja rauha.

Meidän sukupolvellamme ei ole huolta kotimaan tilasta, meillä on vahvasti kilpailukykyinen Suomi jalkojemme alla. Aivan liian harvoin pysähdymme miettimään, mitä tekisimme ilman itsenäisyyttä, missä olisimme ilman eräiden urheaa taistelua maamme puolesta. Olemme liian huolissamme imagoista, mp3-soittimiemme kapasiteeteista ja päättymättömästä hauskanpidosta, baareista ja muista huvituksista.

Hiljentykäämme hetkeksi. Kuvitelkaamme hetki, vain pieni hetki, mahdollisimman elävästi itsemme keskelle talvi- tai jatkosotaa, rintamalle, kuvitelkaa veri, kuvitelkaa tuho. Kuvitelkaa nälkä, kylmä ja epätoivo, epävarmuus siitä tulevatko perheet enää koskaan olemaan yhdessä. Kuvitelkaa perhettä, jolle tuodaan sanoma; isä ei tulekaan enää kotiin.

Istukaa lämpimissä olohuoneissa ja katsokaa Linnan juhlat. Polttakaa kynttilöitä, korkatkaa pullo shampanjaa. Kunnioitetaan tänä iltana.

Suomi on itsenäinen. Hyvää ja lämmintä itsenäisyyspäivää.

p.s. saamaani kommenttilinkkiin vastakommentti: suomalaisuus ei tarkoita eikä tule tarkoittamaan pelkästään sotien muistelua tai sotaveteraaneja. Suomalaisuus on paljon muutakin, tottakai. Sodissa tosiaan kuoli paljon viattomia nuoria miehiä, ja sota ei koskaan ole hyvä asia. Mutta turha irviä, että ilman sotaakin tilanne olisi samanlainen, turha on nuorison paukuttaa jalkojansa asvalttiin ja hokea, kuinka nuorten verta on vääryydellä vuodatettu. Tällaisen jäkätyksen tarkoitus on varmasti hyvä tulevaisuutta ajatellen, mutta annetaanpa silti veteraaneille se mikä heille kuuluu: Suurkiitos ja vankkumaton kunnioitus. Hampaattomalla sodan vastustuksella ("hei ei viitsitä sotia, laitetaan rajoille hei kukkia kasvamaan ni ei kukaan halua niin nätistä kukkapenkistä ajaa tankilla yli niinku. ja talvisotakin oli ihan tyhmä ja sen muistelu on syvältä, mutta en mä oikeen tiiä mitä muutakaan me oltais niinku tehty") mitätöidään ja väheksytään sota-aikojen ihmisiä ja heidän työtään.

Nykyajan nuorilla ei ole mitään tapoja.

Johtuuko se siitä, että vanhemmat antavat lapsilleen huonoa esimerkkiä tai huonoa kasvatusta, vaikea sanoa. Vai ovatko teinit nykyään niin fiksuja ja filmaattisia, että "ajattelevat" ihan itse, tekevät säännöt itse ja viis veisaavat niinkutsutuista "hyvistä tavoista".

Noh, eipä olla liian ankaria. Jos mallikoulun oppilas ei erota hedelmäveistä rapuveitsestä, ei äidin tai isän vielä ole syytä saada harmaita hiuksia. Myös valko- ja punaviinilasit oppii kyllä erottamaan ajan kuluessa, joskin nykyään viinit naukkaillaan rippikouluiässä nurkan takana suoraan pullosta, joten ennen täysi-ikäisyyden Alkon ovet avaavaa voimaa koko lasietiketti on tarpeeton.

Sensijaan julkisilla paikoilla ja julkisissa liikennevälineissä käyttäytyminen on asia, jota olisi syytä vielä nuorisolle teroittaa. Tulin juuri pääkaupunkimme keskustasta kotiin bussilla, jossa joka ikinen istumapaikka oli varattu. Mutta kenelle? Nuoret urheilijatytöt ja lökäpöksypojat istuivat sählymailoineen ja kauppakasseineen penkeillä, ja varttuneemmat aikuiset ja vanhukset seisoivat hiljaa bussin käytävillä, yrittäen säilyttää edes jonkinlaisen tasapainon (itselläni koetuksella oli sekä fyysinen että henkinen tasapaino, kun seisoin käytävällä ja myötähäpesin oman sukupolveni edustajia).

"Valtteri, sulla on ihan yhtä iso oikeus kun kaikilla muillakin, ja Jenniina hei, kyllä niiden aikuistenkin on ansaittava sun luottamus". "Ota vaan kylässä kolmaskin keksi kun kerran ilmaiseksi saat".

Ei jumalauta, lapset. Kyllä asia on niin, että kun vanhempia ihmisiä nousee bussiin, niin pikainen tilannearvio on paikallaan: Jos istumapaikat ovat täynnä, nosta oma hemmoteltu perseesi ylös ja anna istumapaikka jollekin joka on maksanut veroja aika monta vuotta sinua enemmän, tehnyt töitä parikymmentä vuotta pidempään kuin sinä. Niin. Nouse. Seiso. Kunnioita aikuisia ihmisiä. Se, että olet täyttänyt kahdeksantoista, ei riitä tekemään sinusta aikuista.

Anna se istumapaikka ja hymyile. Hyvä mieli on kanssamatkustajille taattu eikä verota viikkorahoja yhtään.

p.s. ensi kerralla kun bussissa sattuu vastaavaa, ryhdyn toimenpiteisiin.