IRC-Galleria

Ai että mie tykkään lumesta, vihdoin sitä on sopivasti, kuhan nyt pysyis.

Elämä on koirien kanssa nyt menny vaihteeksi tällä viikolla ihan hyvin. Vassu on äitillä ja markulla, ja kuulemma viettää siellä hyvää elämää. Noh niin varmasti viettääkin, ja ihana nähdä kun siellä käydessä seon tosi pirteä, iloinen, ja hyvinvoivan näköinen :) Kuulemma taas nukkuu tosi sikeesti, niin ettei välttämättä edes herää kunjoku kävelee ohi, sitä täällä ei koskaan tapahdu, ei vassu on todella alkanut taas rentoutumaan, kun uni menee niin syväksi. Ja se varmasti tekee vassun mielelle ja kropalle tosi hyvää :)
Ja on siitä kuulemma tullu markun koira, äiti kerto että markku sille puhelee monesti, käyttää ulkona, ja lellii heh heh :D ja vassu ottaa kaikesta hyvästä irti, ja mikä jos herkku niin saa hyvälle mielelle.
Mutta eilenkun taas lähdin sieltä, niin vassu katto taas mua niillä surullisen näköisillä silmillä, että "tuovi, ethän sä ole tosissas ja jätä mua tänne".. tuosta katseesta kun kerroin äitille, sano ett' mä vaan kuvittelen ;)
MUtta kyllä mä vassun niin hyvin tunnen, että sillä on mua ikävä, on se kuitenkin ollu aina mussa niin kii :)
Mutta uskon että äitillä ja markulla se on hyvä olla :)

tarren kanssa ollaan vähän koulutusjuttuja harjoteltu, on nimittäin tuota huomionhakua, ja hihnasta vetämistä ilmassa, mikä on tosi rasittavaa. MIkä pitäisi saada kitkettyä nyt pois.
Tarrelle on siis sairaalloinen huomionhakua pääällä, sen pitäisi sisälläkin ollessa, koko ajan saada huomiota, jos ei saa alkaa mua raapimaan, moksimaankin välillä, tulee mun päälle sänkyyn, tulee vessaankin mukaan. Ja mä olen kun olenkin huomaamatta vaan ruokkinu sen huomiota, ja nyt siitä oli päästävä pois, hyvä että ite alan jo sitä tiedostomaan, kun alkaa jo käymään häiritseväksi.

Elikkä ei enään vessaan mukaan, ja lässyttely pitäis vähentää yli puoleen, eli sitä puhumista, ja puhumista, vähempikin varmaan riittäis.

Tänään on jotenkin ollut outo päivä, tarre ei aamupisulenkillä, eikä äskön pitemmälläkään lenkillä hihnasta vetäny!! mutta en usko että se nyt niin helposti olis unonhtunu... ja kun koulutin huomaan kuinka lyhyt kärsivälllisyys sillä on. Jos ei heti saa namua kun haluaa, se tarraa mua jalkaan, tietää mun heikon kohdan.

Tiedän ja tuntuu tosiaan, että olen vähän hakotiellä tarren kanssa, se alkanu vähän ottamaan musta otetta musta. Mutta nyt siihen alkaa muutos, ja se alko siitä että itse myönnän ja tunnustan heikkouteni, ja sen että olen möhlinyt, ja nyt luulen tietäväni mitä pitää asiassa tehdä. Tulipa näin julkisesti tunnustettua !!
Jos se nyt itteäkin vähän "piiskais", että varmasti onnistun tässä, ja kun on tiedossa se tarren hoitoonkin meno, niin pitäähän sen oppia käyttäytymään.

Mutta muuten on hyvin menny, ja tarre tänään juoksenteli ja syöpötteli lunta innossaan, juoksi spurtteja, ja nautti, siitä näki. Nyt tuossa jaloissa nukkuu, ihana hetki sinällään.
Itellä ruoka uunissa, kuhan valmistuu ja saan syötyä, sitten taas ulos, alkaa taas päiväkin loppumaan, kun kahen jälkeen taas töihin lähtävä.

Moiks.