IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

(kasaan ajatuksia... en kasaa... menen okse]

röyh! olen syönyt eilen jotain hyvaa ja juonut tanaan paljon enemmän kahvia kuin elimistöni kestää. olen päättänyt ruveta elokuun ajaksi metodinäyttelijäksi ja laihdutan itseäni ankaralla kuurilla ja siihen kuvioon ei kuuli Danonino!

mutta ja mutta, ja kaikenlaisia juttuja asian vieresta. olen muuttunut täydelliseksi lepakoksi taas kun heräsin juuri ja juuri, onhan nyt elokuu. olen myös tämän, poikkeuksellisen lämpimän, kesän vuoksi tarttunut sellaiseen antiikin laitteeseen kuin kaasuhitsilaite, joka ei ole oikeastaan ollenkaan laite, sillä siinä on vain kaksi pulloa, kaksi letkua ja suutin jossa kaksi kaasua hapettuvat niin että metalli sulaa, eli saavutetaan pikkasen kovempi lömpötila kuin sikarilla, piipulla tai savukkeella, joissa voi lämpötila vaihedella jostain 400-800 astetetta-merkkiÄ ja celcius-merkkI, toinen on iso-o, mutta väärässä paikassa ja vähän pieni, ja se toinen on se ja sama kun se on kelloggissa, mutta alkaa samalla kirjaimella kuin: see oo so, äs aa se: coca-cola )lapinlahden linnut(, mutta sita ei käytetä jenkeissä, ok?! (nyt tiedän miksi on ää!)

aseilla on ydin. nyt pitäisi keksiä asia, mika ei ole aina minullle niin vaikeata (eikun... no menköön noin, kai sen joskus joku ajattelee niinkuin minä ensin ajattelin), mutta tavallista vaikeampaa se on tänään (tässä siis tapahtui se siirros), kun pitäisi aivokääpiölle rakentaa aasinsiltaa (puhun itsestäni, minkä tähden... eikun takia... eikun vuoksi ja virta ja miten sen nyt). niin on aina ollut.... ja jo muinaseti foinikialaiset ja pakkanen on aina ollut paras palsami, haavoillekin, vaikka siitä puhuttaisi vetenä vanhimpana voi(uh)tei(rer)s(göh)tä ja maailman vanhimmaksi ammatiksi olisit kai mi-mi-mieltätämässä, niin mitä? jonkun raamatun viljelemän ja miellättämän idioottimaisuuden?! niin, eiköhän se maailman vanhin ammatti ole kuitenin sotilas, tietysti joku voi mieltaa verenimijäksi vampyyrin ja joku toinen lihansyöjäkasvin, mutta menkää ja tutkikaa minun unia! minä en lue hewlet-packard lowerwordlofwardcraftia kun minulle tulee mieleen että namen est omen ja sitte manataan että vitsiläinen, ja vino kataja veritas, sehän on hölmöläinen, hermiitti, village people, mutta se erilainen village idiootti (eiei, nyt ei olla monty on the runnia pelaamassa, se oli kupa-kupa commodore64), ja kiniiniä juomallako siä parannat minun... malariani! tule ja tee minusta niin sairas että minut voidaan parantaa!

nyt olis' sellasta koivuniemen herra tarjolla että ei taida tietää rannanjärvestä kertovat laulutkaan siitä että pohjalaiset lähti amerikkaan sotaa karkuun. ne ketkä ei kerenneet pantiin rintamalle, mutta olivat sitekitä kun rotat ja kuin muuaan sortavan, vai mikä vitun heminkokosken lotta tai tsetsenitsekkien naapuri (tai jotain: vieritän vastuun, pois pattavaksi sitä ja panen tensiota kehiin, en minä tuota ole keksinyt. minä toistan minulle kerrottua ja kuulemaani, suodattamatta, minä olen nin luotettava kuin minulle kerrotut asiat, joista teen totta ja pidän vastaanottoa; palautteetonta noniin),x€((1+$)+(1+£))^x+1, josta nesteen (neste möi napsin (neste advanced power systems, siinä ne raatteenhapaan vieressa pusaili akkuja ja aurinkokennoja, jotain turhia, tulevaisuuden teknologioit, lie) juristilla oli vahvoja näkeymyksia (sillä joka sitä yhtä lennätti), joita en nyt täälä tohdi toistaa, mutta mielikuvituksen avulla voi jokainen muotoilla omaan päähän mahtuvan kuvan siitä kirjaimesta, jota ei aakkosilla piirretä kun se on kuvana uistimessa, jonka miä upotin kymijokeen kun olin ostanut virvelin ja ei rannalta heittäessä tarttunut koukkuun kuin kaislaa. sen seurauksena lainasin, kuulemma luvatta veneen, jolla kävin sitten heittämässä virveliä, mutta kun se jäi siihen yhteen heitoon kun ei ollut kumilenksu nilkassa, niinkuin oli uimahallilla käydessä pukukopin avain (tuli muuten ja vähän vaankin mieleen susanna, se fazerin karkki vai mikä lie susu, maistu miltä maistu), niin se härveli minkä nimi oli virveli sitten uppoilikin jo jokeen. koitin minä kurottaa perään kun se näkyi siinä sameassa vedessä, hitaasti - siten sen muistan - vajoavan, mutta vene hörppäsi vettä ja minulta kastui hiha. minä pelkään vettä vieläkin niin että käyn harvoin suihkussa, ja vielä on hakematta se virveli, enkä ole siitä vielä laskua saanut. taisi olla niin ymmärtäväinen tuo kylän inter-sport -kauppias, jonka poika kävi parturissa ennenkuin se hyppäsi tomcattiin, että ei tarvi maksaa ennenkuin omistaa.

joskus taanoin (alle 10v) suunittelivat (enso) että ruoppaavat kanavan tuohon niin ajattelin että samalla saan virvelini takaisin ja sen sitten maksaisin, mutta panivat kaupungin niin ahtaalle etta tuli sippolasta anjalankoski ja nyt on jo kouvola. kunnallisvaaleista puhuttiin aina ja nyt on valtiolla kirjanpito enemmän sekasin kun kaupungeilla tai kunnilla ikinä, miksi valtio halusikaan ne nimetä - porvareiden valtaantulon jälkeen - että enää ei palata entiiseen. siinä onkin se suuri harmi. ja siihen varmaan sampossa joku satunnainen työntekijä vastaa kun soitan puhelimella keskukseen... mutta enhän minä sellaista tekisi... edes leikkia noin laskisi johan kohta luultaisiin että talossani kuunnellaan jotain radioasemaa, joka alkaa kirjaimella K mutta ei päädy viiden tähden kauppaan, minä olen bilateralisti, ja sellaisena ei paljon kauppaa käydä, eikä ole kyllä kumppaneitakaan, mutta marxia tulisikin lukea vasta tutustuttuaan vasta itsensä Dostojevskin kaappien sijaan kellareihin, ei mennä tonkimaan gorgin puistoa: pysytään aiheessa, puhutaan sarjakuvista.

tällä kylällä eli muinoin sellainen ukkeli (tää on eri ukkeli, jos joku kuvitteli jotain nimimerkkini perusteella, aivan palaan varhaisnuoruuteeni nyt), joka ajeli kaupoill jostain tuolta metsien takaa, traktorillla, ilman koppia, joskus tavellakin, ne harvat kerrat kun minä tietokoneen ääreltä tuohon tien varteen jaksoin mennä ottamaan lapasta pois etttä se näkee peukun ja antaa kyydin, kun oli sama matka ja vähän oli kai sama asiakin... noh, oli kuitenkin miten oli ja oli tuolla ennen noitten makaroonien elintarvikevirastoja ja hienoja juustoja ja muita nähdä napoli ja kuolla -nähtävyyksia aikaa seuraava aika kun tässä maassa työllistettiin, ja tuntui siltä että se toimi.

minä olin silloin niin nuori että maailmankuvani on siitä vääristynyt ja silloin tajusin asioista paljon vähemmän eli vääristymäni ovat varmaan jo moninkertaistuneet, mutta on muuan kreditoimaton kasku kuljeksimassa maailmojen saloilla (batissa se pitäisi jo olla kaikken tiedossa että muuan perheen vesa, joka taisi olla nimeltään visa, jos se ei ollu toisinpäin) oli eritavalla suhtautunut tässä kylän pienessä piirissä, jossa... niin anteeksi että poukkoilen, mutta tiedän kyllä tarkalleen mistä olen puhumassa... eli siinä jossa sarjakuvia ja joskus jotain sellaisia lehtiäkin, mitkä oli muovissa, mutta niissä ei lukenut Jippo eikä ollut mitään mielenkiintoista katapulttia tai kuva-projektoria, vaan luki että mukana myös haju, niin ei niitä muoveja viittinyt repiä, olihan paperin haju tullut tutuksi jo kotona, ja vähän myöhemmin kaveriporukassa yhteisen harrastuksen ja jännityksenlähteen eli jätepaperinkeräyksen yhteydessä.

kävimme keräämässä jätepaperia isäni (eläkkeellä, ellei jo kuollut... en tiedä... kiinnostaisi kyllä mutta ei ole ajankohtaista) työpaikalta, mutta siihen liittyi aina kuitenkin luvattomuus, ja luvattomuutta suurempi pelote oli oikeastaan vain houkutus, vaihtoetho oli kuolema, sellainenkin oli tapahtunut, mutta siitä ei ole sopiva puhua nyt. syyn tietää harva ja on parempi niin, vaikka mieluusti kertoisin juttujen sijaan tarinoita... no kuitenkin noista hajuttomista lehdistä sitten tuon trakotrin ja kaiken muun jälkeen paasemme taas siihen että alaikäisenä aina ja vain siihen asti, tuli ajeltua mopedilla, ja se oli joskus välttämätöntäkin että saimme ne lehdet, joissa haju oli mukana, myynitiin antikvariiaateihin... tuostakin tulisi taas... mutta siihen työllistämiseen... ja sarjakuviin, ja sitaattin:

"mitä vittua, hevoseni oksentaa?, sanoi pekospill" - vesa vai visa...

vesavaivisa oli kesätöissä kaupungilla kun meillä oli sen verran ikäeroa että minä sain vielä nuorempien kanssa kayda antikvariaateissa, mutta haju ei saanut olla mukana, koska muka lehdet olivat varastettuja, asia oli helppo korjata, kävi nurkan takan arepimässä muovin pois ja toisissa liikeissä sama homma. näin jälkikäteen se tietenkin haiskahtaa vähän kartellilita, ja haiska oli se paikka mistä lehdet tulivat, se ei ollut aivan sellainen varkaus, jossa yrittäjä menettää rahaa ja jolla aiheutetaan vahinkoa edun hankkimiseksi, eikä se ollut sellainen näpistyskään että sen olis joku R-kirjalainen kauppias joutunut korvaamaan. se oli vain sellanein mahdolisuus, joka silloisessa yhteiskunnassa oli mahdollista ja mahdolisti sen että kouvolan, sen vanhan ja pienen kouvolan kokoisessa meijerilaiturilla oli tehnyt mahdolliseksi että oli neljä ja myöhemmin kolme antikvariaattia, joista me rynnimmen pelisaliin upottamaan rahamma videopeleihin, joissa ei voi voittaa yhtään mitään?!

vesavai visa oli kaupungilla töissä, kun palasimme kouvolasta oli meillä varaa maksaa 50p että pääsimme näköalatorniin, jossa hän oli kesätöissä eli vesitornin katolle, aina oli kassalippaassa vähintään ne rahat, mitkä me maksoimme ja haroin ilmaisksi pääsimme kun ei olllut varaa ottaa sitä riskiä että joku ilmiantaisi, että on kaverinsa laskenut ilmaiseksi ihailmeaan kotikaupunkiaan anjalankoskea ja sen inkeroista.

kuvitteleeko kukaan, että meidän lisäksemme sielä kävi, tällä kylällä jotain turisteja venäjältä - silloin - kattomassa miltä kylä näyttää? kuvitteleeko kukaan että hän olisi sillä palkalla elänyt tai kaupunki olisi niin vähää maksanut? silloin työllistettin, vesataivisa luki sarjakuvia, kertoi juttuja, oli vilposa työpaikka ja kaverit kävi kattomassa, kaupunki makso palkan ja kaikilla oli kivaa ja mitään pahaa ei tehty....

puhelin...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.