IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

- Vanhemmat »

Porausreikä MarsissaKeskiviikko 08.10.2014 03:08

Life 2 - Life in MarsKeskiviikko 08.10.2014 03:02

Normal size normal dead life in Mars. I will show the rest of the picture later. I was in a hurry. (Picture tells more than that. Photoshop can see through sand and through dead animals, showing anyway each one of them, too. Don't ask me how, but a certain function of Photoshop sees through the upper parts of stone - well, i can answer anyway: light comes through it, and sand, clouds, etc. Of course limit comes somewhere.)



NASA KNOWS THE SIZE OF THESE... THEY MAY BE VERY BIG.... P.S. I may have put a wrong picture here. This is from the time, when I thought that the plump disc "in the air" is an unborn baby of an early charnia. It is not. It is/was a mollusc. Very common mollusc in Mars, made bowls and tubs, lots of them, and very big too.

Truth, I believe, is something near that. Those look living or frozen gastropods, laying on white structure, that has forms of shoe-bottom. There are bowls too in Mars. Same or different creature/relative maybe, Im not sure.


This /\ part is a joke.

Life 2 - Mars, Venus, TitanKeskiviikko 08.10.2014 02:55

MARS
Call /\that/\ a line.
And some lines & objects ARE weird a bit.

VENUS

I have looked at Venus's life hardly at all. All strange, but clearly everything in the pictures is dead organisms. To tell the truth, i really have been afraid to look what there is. It is a fish-soup from hell.


TITAN

"Mato jalassa." Ilmiselvästi. "Mikä siihen tarttu... perhana... "
Menkäähän kuulkaa noille kylmille kuille seikkailemaan, niin olette tässä tilanteessa robotteinenne... eihän se otus sieltä asti tänne hyökkää, mutta... Siellä on takuulla jotain... varsinkin Jupiterin kuiden jäiden alla. Entä jos jokin syö kalliin laitteen? Ehkä kannattaisi tehdä 2 niitä laitetta... En ottanut ideaa kolikoista, vaan ihan vaan ajattelin, että jos jokin nappaa kameran, niin siihen loppuivat näkymät siltä erää. Niin no ainahan sitä voi yrittää tarkkailla jonkin otuksen kainaloa, pesää tai suolistoa valon kanssa, jos mikään ei pilko laitetta. :D

Life 2 - Europa, Sun, MoonKeskiviikko 08.10.2014 02:48








Saying the the eyes are eyes, is a joke (for now).

Life in MarsSunnuntai 21.09.2014 11:20

Poor things are dead. But there they are. Were alive ones. End of water. Weird life, plus familiar looking gastropods. Plant-type-charnia ghosts, big ones, cover often things in photos (almost invisible marks of leaves, or often very visible), they fell on the bodies, as last. So, were quite tough in lack of water. Or: got water from deeper, and so lived longer. Bigger pictures - - - > look pictures below this one.



THIS IS M A R S :
Up left: Weird cameleont-looking animal climbs on other animal.
Up left: Dead charnia-kind (crabbing-claw, it used it to crab to root-button).
Center: pile of charnia-FOSSILS (pictures on stone).
Down, at left corner: charnia-resembling-fossil-picture on stone-surface, AND the same thing has its hard root-disc(s) (white) sticking from rock down there. Or was the organism's shape "shallow tube"-kind?

Mars 2. And then to Phobos.Sunnuntai 21.09.2014 11:17

---Sunnuntai 21.09.2014 11:02

According to quick view to this bad photo of the dark deepnesses in moon Titan, I'd say there's life. Does that grey DUCK-HEAD point to "charnia-related" early life, resembling at the same time "the creation of gastropods" ? Sure that is not any volcanic product? There are charnia-leaves on the left, falling downwards and their top-parts bending right (on some "cube"). So, Mars - Phobos - Titan. For as the beginning.


________________________________________________________

FIRST MARS PHOTO, THAT I LOOKED AT: (C the bowl. Power of the Photoshop.)
^Finding date ^

High PriestessPerjantai 28.02.2014 08:58

Ihana juttu kartassa: papittaren vieressä istuva kissa. :) Sen häntä on AIVAN samanlainen kuin kissanpoikasten häntä on. Aitoja peltokuvioita.

TalvikkoMaanantai 12.11.2012 10:54

kerron siitä kananmunan kokoisesta hamsteristani: En osaa tarkkaan arvioida, mutta mielestäni sen älykkyys ainakin lähentelee, ellei ole, 1-vuotiaan ihmisen tasoa. Hyvin mielenkiintoista ottaa ja saada kontaktia sellaiseen otukseen. Kaukaa/äkkiä katsottuna ne ovat "vain hiiriä jotka kulkevat". Eihän niillä ole ilmeitä, eikä juuri ääntelyäkään. (Sanoo se joskus, että piip kviiik! "Tänne se pähkinä! Mulle! Ja heti! Minä taistelen sen eteen!" :)

Tämä yksilö on, niinkuin lastenhoitaja-siskonikin sanoi, hyvin "vuorovaikutteinen yksilö". Kun sen laskee pöydälle tai sängylle ja avaa käden, niin usein (jos ei ole häiriötekijöitä niinkuin yksinolosta aiheutunutta arkuutta tai ylenmäärin suurta uteliaisuutta vaikuttamassa sillä hetkellä), se kiittää ennenkuin lähtee kädestä, natustamalla nopeasti pienen suloisen hampaan-natustuksen käteen. Niinkuin että "ihana kun päästät minut". Joskus se natustus vain hyvin nopea nenän kallistus sormia kohti, kun lähtövauhdiltaan ei muuta ehdi. Eikö ole viehättävä!

Minähän kerroin joskus aikaisemmin, että nuorena se yht'äkkiä aloitti sängyn päälle päästyään (se oli sen häkkiä isompi leikkipaikka) sellaisen, omasta mielestään huisin hauskan pelin - tai kenen tahansa mielestä - että kävi natustamassa (ilmeisesti olevinaan jotain leikki-kuritusta yhdistyneenä ilon ja hellyyden osoitukseen) kättä, sukelsi käden sisään ja sieltä natusti, tai otti hellän otteen sormen päästä ja veti, tai jopa kipusi kämmenen tai kyynärvarren päälle jykertämään sitä, ja sitten heti juoksi piiloon, palaten sieltä 10 sekunnin päästä toistamaan samaa, uudestaan ja uudestaan.

Eteisen lattialla oli 1 cm kokoinen heinämytty, kengissä sisälle kulkeutunut. Kävelytin hamsteria siellä, ja huomasin että likaista myttyä oli suuhun ottamassa. Vedin pois ja puhuin niinkuin pienelle lapselle, että hyi HYI, EI SITÄ! Sama toistui 3 päivänä, se sama mytty löytyi aina sieltä, joka kerran minua nauratti yhä enemmän, sanoin että "Se on taas se kielletty mytty suussa! :DD" Taisi oikein jähmettyä paikoilleen odottamaan että "Tämä oli se hauska juttu. Mitäs nyt taas tapahtuu?!". Se ymmärtää mitä ihmisen nauru on, ymmärtää hyvinkin, se on hyvin älykäs ja oppivainen otus. Ajattelin mytyn hampaiden välistä vetäessäni, ja nauraessani makeasti sille, että varmaan itsekin nauraa sille tekoselleen. Parin sekunnin päästä se ilmaisi ilonsa natustamalla sormiani. Minä arvasin: se nauroi kanssani tekoselleen, äänetöntä naurua. Osuvammin sanottuna oli iloinen ja luultavasti huvittunutkin.

Sellainen se on, Siperian kääpiöhamsteri. Osaa suunnitella tekemisiään esim näin: "Aha, taas on laitettu paperia otettavaksi ja mitäs tässä on: uudet herkkukaalit on tuotu. Otan ja vien ensin nuo paperit tästä yläkerrasta alakerran pesääni, ja sitten palaan syömään tuota kaalia." Ja näin se sitten tekee. Arvoitus on vain, että minkä takia ne paperit pitää ensin viedä, ja sitten vasta syödä. Mutta ei se ole kaavamainen, että aina tekisi samalla tavalla: joskus harvoin se päättää napata kaalinpalan mukaansa alakertaan - mutta vain harvoin.
Täytetyn kaalikupin reunat tarkistetaan huipputarkalla hajuaistilla, että mitkä ovat olleet pikkuruisen kupposen seikkailut kupin ollessa poissa täyttöreissun aikana.

Ne ovat yksilöitä; entinen ei kommunikoinut muuten kuin papattamalla hyvin pienesti ollessaan iloinen, ja senkin teki hyvin harvoin. Mutta silloinkin minä aavistelin, että se ymmärsi mitä ihmisen nauru on, ja voi yhtyä iloon. Olin oikeassa. Olen mielestäni oikeassa. :)

- Vanhemmat »