IRC-Galleria

Ensimmäinen etappi minulle täällä. 25km yöosuus viime yönä. Kuvassa on menossa maatauko jossain saaressa.

SuomiMeloo -06 starttasi.. Odottava tunnelma, viestijoukkueen yksi ryhmä vesillä. Viesti alkoi Ilomantsin Ruhkarannasta, nyt ollaan Petkeljärven leirintäalueella. Odotellaan viestijoukkueen saapumista ja vaihtoa. Aion lähteä seuraavalle, eli yö-osuudelle kun vaihdon aika koittaa

6.6.06 vietettiin tiistaina. Tänään olisi oikeasti pitänyt olla tuo päivämäärä...

Nukun pommiin, tulee kiire.. Saavun työmaalle normaalia aikataulua myöhemmin, siellä ei olekaan juuri ketään (ja minä kun luulin myöhästyväni). Kahvinkeittäjä on myöhässä (nukkunut pommiin), jää aamukahvi väliin. Eräs kaveri joka kulkee välillä kahvinkeittäjän kyydissä ei saa häneen yhteyttä, ja koska puhelimeni on reistaillut viimeaikoina, ei hän saa yhteyttä myöskään minuun, joten tulee hän sitten taksilla. Myöskin kolmas työkaveri saapuu myöhässä työmaalle.. Todella onnistunut aamu siis.

Jamit parhaimmillaan, yleisöstä halukkaat sai nousta stagelle 'vetämään'..

Jam-nite treella. Kun nyt olin noinkin lähellä Tamperetta, oli hyvin loogista mennä pitkästä aikaa tuonne jami-iltaan kuuntelemaan live-meininkiä.

Näkötorni..

Heitin illansuussa kummit Kangasalalle poikkeavaan bussiin. He lähtivät viikoksi katsomaan juuriamme sortavalaan. Poikkesin kangasalan keskustan näkötornille.

Kaksi spesiaali-ihmistä kävi tänään (oikeastaan eilen) kyläilemässä. Toisen elämäntilanne alkaa saada samanlaisia piirteitä kuin omani joskus. Hankalaa kun haluaisi sanoa asioita, toisaalta on huono sanomaan mitään, toisaalta ei halua puuttua, ja ehkä sitä on viimeinen ihminen sanomaan mitään kun on sotkenut omat asiansa totaalisesti. Toiselle taasen olisi muuten paljon puhuttavaa, muttakun ei vain kykene ilmaisemaan itseään. Mutta oli todella erikoislaatuinen iltapäivä, en olisi uskonut että näen heitä ikinä täällä, nyt sekin on nähty. Piristävää saada vieraita, varsinkin kun oli masentava päivä muuten.

Aikaisemminkin olen todennut asian, jonka taas kerran jouduin kohtaamaan. Kun on ollut tapahtumarikas ja kaikinpuolin hieno viikonloppu rakkaiden ihmisten kanssa, on arkeen palaaminen aina vain hankalampaa. Huone käy ahtaaksi, seinat kaatuu päälle, raskasta hengittää... Yksinäisyys lyö vasten kasvoja kovempaa kuin koskaan. Kerran rikkoutunut sydän ei kai koskaan toivu täysin. Olin taas itsevarmempi, sosiaalisempi, ja sain uusia tuttavia matkan varrella. Nyt ei tunnu silti että olisin sen vahvempi kuin aikaisemminkaan. Huhhuh, ompa taas tekstiä..kunnon vuodatusta.. taidan vain lähteä Vanajan varrelle käveleskeskelemään ja istuksimaan, on pakko hetkeksi päästä pois..

Hyvät ihmiset, vika ei ole teissä, syy on minussa, olen tällainen kuin olen. Ei se silti tarkoita ettenkö välittäisi..
välitän, ja ajattelen asioita joista vaikenen, enemmän kuin ehkä pitäisi.

Onneksi Olkoon Kummipoika Topi 4v!!

Viikonloppu yhtä juhlaa.. Ex-Kotikonnuilta matkustin takaisin hämeeseen ja suoraa päätä kummipojjaan synttäreille.

Kiitos kuvauksesta Minnalle

Sisarukset Solmussa bilettämässä (kato, smurffit on läteneet radalle..)