IRC-Galleria

Talvista fiilistä Sodankylässä, lunta n 60 cm, pakkasta jtn -24 ja todella jouluinen tunnelma..

Rovaniemi, Napapiiri, Joulupukinmaa.. Jos ei näillä heru kadotettua joulufiilistä niin sitten taitaa olla parempi nukkua talviunta joulunpyhien yli..

Ei kaikki ole niin huonosti kuin voisi olla. Näin juuri vanhan työkaveri-kollegani. Häneltä oli katkennut verisuoni päästä, ja on todella ihme että pystyy kävelemään ilman apuvälineitä tai on ylipäätään hengissä. Tuollainen pistää ajattelemaan että vaikka menisi miten huonosti, niin saa kuitenkin angstata suht terveenä.. Voimia ja toipumista sinulle vanha tuttu!

Voi V..TUN V..TUN V..TTU!! Toivon todella pääseväni teistä lopullisesti eroon ja tästä selkäänpuukottajien paikasta. Olen niin täysin kyllästynyt tähän kaupunkiin ja kaikkeen siihen liittyvään, että ainut ja hartain toiveeni on päästä täältä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas. Mikä ihme täkäläisiä oikein vaivaa, aivan sama... en aio jäädä ottamaan selvää. Hajotkaa itsekeskeisyyteenne h¤#tin k..päät!! Tämä paikkakunta on saanut päällensä kirouksen ja kaikki täällä olevat saavat minun puolestani jäädä tänne pyörimään omaan pa#.nsa

Kiitoksia teille kaikille, jotka avasitte silmäni sille luulolle että kannata ei yrittää mitään. Kertokaa mitä tein nyt väärin. Pitääkö muuttaa itsensä joksikin muuksi kuin mitä on. Jos ei kelpaa tällaisena niin onko parempi antaa olla vaan vai yrittää tehdä asialle jotain. Ja mille tekisin, mikä se asia edes on, onko sitä.. Ja luultavasti senkin tekisin väärin. Enkä enää edes tiedä mitä ihmettä höpäjän, mutta luultavasti se vain kuvastaa tuntoja tällä hetkellä, eli ei ole mitään selkeyttä missään, elämässä, ajatuksissa, tulevassa, tavoitteissa. Tästä on hyvä ponnistaa, "kuntohuippu meni jo, pientä flunssaa on ollut koko harjoituskauden.." selitellä voi itselleen tilannettaan mutta muut tuntuvat tietävän ja näkevän paremmin.

I scream at the sky, it's easier than crying
I'm shyish when I'm shouting out loud
I feel so alone in a room full of people
I'm loudist when I'm in a crowd
I'm alone, and nobody hears me
Can't nobody heal me, won't somebody help me
I'm alone, I just need
Someone to take my hand and pick me up when I'm feeling down
Someone to take my heart and give it a home
Someone to be with me and help me through the times when I'm
down and lonely
Someone to be with me when I'm alone
I'm alone, all alone
Alone is the way I live, it's not the way I want it but you know
You can't give in, alone is the way I feel, it's so hard to understand
Why I've got to be alone

If you look in my heart you'd see it
I'm trying to be something better
If you look in my heart you'd feel it
I've got to keep moving on
If you look in my heart you'd know it
I'm just trying to make my world better
If you look in my heart you'd see it
I got to do it alone

Taas iltapäivällä hiipi jostain kulman takaa kauhea angsti.. Eilinen meni vielä hienosti ja olin täynnä energiaa..mutta.. Ainakun on jossain matkalla ja on hauskaa, tulee jotenkin haikea olo kun palaa takaisin pää täynnä muistoja ja hetkiä tuolta ajalta. Elän tunteella, nyt tuo tunne kääntyy itseäni vastaan.

Nyt etsin yhtä lappua jossa on tärkeää informatiota ja löydän vanhoja kortteja sekä tietokoneella kirjoitetun, tulostetun lapun joka on kirjoitettu minulle joskus ehkä 2002. Nuo ovat muistoja vanhasta elämästäni, eivätkä ainakaan paremmaksi oloani tee. En voi uskoa että se olen minä josta tuossa kirjoitetaan, olenko todella noin välinpitämätön, ajattelematon ja paska ihminen. Olenko se sittenkin minä, joka kaiken loppujen lopuksi on aiheuttanut ja alulle pannut. En tiedä mitä ajatella.. Meni kuitenkin joku vuosi tuosta ennenkuin kaikki räjähti käsiin. Oli pakko vetää rauhoittava, ei tule taas mistään mitään. Kiva, uudenlainen täysin erilainen joulu lähestyy, ehkä se onkin kovempi pala kuin olen itselleni uskotellut. Joka tapauksessa te muut ette sitä näe minusta, ja hyvä niin

Kotona.. Takki ja lompakko tyhjänä; pää, maksa ja joka paikka ja lihas kipeänä (älä usko kaikkea mitä luet). No suunnilleen yhtenä kappaleena kuitenkin..

Ja jatkuu.. Joku saattaa huomata, että siirtymistaipaleella ei ole hirveästi tekemistä. Mutta voi sitten vaikka räplätä puhelinta jos ei muuta keksi

Niin se kotimatka alkoi..

Taas..olihan se lähdettävä.. vaikkakaan ei aivan aamusta. Eilen oli kaikkiaan omituinen ilta. Kävin sukuloimassa illan suussa. Hassua, tiesin sukulaisten muuttaneen tänne vuosi sitten, mutta yllätys oli, että he asuvat kivenheiton (tai Seppo Rädyn kivenheiton..) tästä mun kämpiltä. Ei tarvinnut autoa tuohon kyläreissuun. Illalla sitten naapurihuoneiston kamujen kanssa rinneravintolaan. Elämäni ensi kerran tuli mentyä laulamaan karaokea, tosin pakotettuna ja aseella uhaten.. Onneksi kukaan ei tunne meitä täällä. Siitä kaikki sitten lähti, menimme Sotkamoon, mutta yöllä löysimme itsemme Kajaanista. Tänä aamuna heräsin kuitenkin omasta kämpästä, joten onnellisesti ja onnistuneesti palasimme aamun tunteina takaisin. Tänään otetaan rauhallisesti.. taas.